Donetskin kansantasavalta (, lyhenne DNR) oli Itä-Ukrainan Donetskin alueen kaakkoisosia Itä-Ukrainan sodan aikana vuosina 2014–2022 hallinnut Venäjä-mielinen separatistiorganisaatio, joka katsoi olevansa itsenäinen valtio, kunnes se julistettiin liitetyksi Venäjään. Aluetta ei kuitenkaan yleisesti pidetty missään vaiheessa itsenäisenä vaan sen arvioidaan pysyneen pystyssä niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti vain Venäjän tuella. Kaukasian turvallisuuspolitiikkaa tutkivan Svante Cornellin mukaan ”Donetskin kansantasavalta on puhtaasti Venäjän salaisten palvelujen luomus”.

Donetskin kansantasavallan naapurina on vastaava Luhanskin kansantasavalta. Ne muodostivat yhdessä vuoteen 2015 saakka Kansantasavaltojen liitto Novorossijan.

Venäjä tunnusti Donetskin kansantasavallan itsenäisyyden 21. helmikuuta 2022. Venäjä liitti sen laittomasti kolmen muun alueen tapaan osaksi Venäjää syksyllä 2022.

Perustaminen Donetskin kansantasavalta julistettiin perustetuksi aseellisten Venäjä-mielisten separatistijoukkojen ja sotilaiden käynnistämien levottomuuksien aikana 7. huhtikuuta 2014. Aktivistit miehittivät tuolloin Ukrainan aluehallinnon rakennuksia ja Donetskin kaupungintaloa sekä muita alueen kaupunkeja. Itsenäistymisestä järjestettiin pikaiset kansanäänestykset 11. toukokuuta 2014.Referendum Kolomoiskogo sobral 2,5 mil. žitelei Donbassa Selite=; vastatoimi "separatistien/Venäjämielisten kansanäänestykselle" (ukrinform.ua) Näitä äänestyksiä eivät ulkopuoliset tahot tai valtiot ole tunnustaneet. Ukrainan oikeuslaitos piti yhteisöä terroristijärjestönä.

Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat allekirjoittivat 24. toukokuuta 2014 sopimuksen ”Novorossijan liittovaltion” perustamisesta. Euroopan unioni asetti kansantasavallan laittomuuksien takia pakotelistalleen heinäkuussa 2014.

Donetskin kansantasavaltaa johtivat aluksi Venäjän federaatiosta tulleet komentajat: sotilaskomentajana kapinallisalueen ”puolustusministeri” Igor Girkin ja ”pääministerinä” moskovalainen Aleksandr Borodai, mutta nämä vetäytyivät kapinallisryhmien johdosta loppukesällä 2014. Girkinin seuraajaksi tuli ukrainalaissyntyinen Aleksandr Zahartšenko. Borodain seuraajaksi asetettiin kapinallisalue Transnistrian tiedustelupalvelun MGB:n johtajana toiminut Vladimir Antjufejev,Toivo Martikainen (2014): Venäjän pelinappulat (Lainaus tukholmalaiselta tutkimusjohtaja Svante Cornellilta). ulkopolitiikka.fi, viitattu 18.2.2015 ja Borodai siirtyi varapääministeriksi.

Donetskin kansantasavallassa järjestettiin parlamenttivaalit marraskuun alussa 2014. Kansainvälinen yhteisö piti vaaleja laittomina, mutta Venäjä oli etukäteen ilmoittanut kunnioittavansa vaalitulosta.Helsingin Sanomat, 30.10.2014, s. A31 Venäjä ei kuitenkaan sittemmin vahvistanut tukeaan vaalitulokselle. Listavaaleissa muiden kuin Moskovalle suosiollisten ryhmittymien ehdokkaiden asettaminen ehdolle oli estetty. Selväksi voittajaksi raportoitiin pääministeri Zahartšenkon lista, ja Zahartšenko itse nimitettiin separatistialueen ”valtionpäämieheksi” 4. marraskuuta 2014.

Sodankäyntiä ja tulitaukoyrityksiä

thumb|Venäläisen voitonpäivän paraati miehitetyssä Donetskissa 9. toukokuuta 2016 Kansantasavallan alueella on ollut ainakin osittainen sotatila, sotilashallinto. ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan satunnaisia tuomioita on annettu erilaisissa separatistien tilapäisissä ja sotilastuomioistuissa. Läntisissä tiedotusvälineissä Itä-Ukrainan separatistisia kansantasavaltoja on luonnehdittu Venäjän ohjauksessa oleviksi nukkehallinnoiksi.

Sotatoimia aluksi johtanut entinen Venäjän asevoimien sotilastiedustelun eversti Girkin arvioi marraskuussa, että alueella ei olisi syttynyt sotaa ilman hänen kokoamiensa joukkojen myötävaikutusta, vaan Itä-Ukrainan kriisi olisi kuivunut kokoon.Helsingin Sanomat 22.11.2014, s. B3.

Zahartšenko kertoi jo elokuun 2014 lopulla separatistien riveissä taistelevan 3 000–4 000 sotilasta Venäjältä, ja lisäksi oli paljon ”lomaansa veljiensä rinnalla viettäviä”, Venäjältä ”Donbassin vapauden” puolesta taistelemaan tulleita sotilaita. Venäjän sotilaiden ja aseiden osallisuutta konfliktiin pidetään lännessä yleisesti tosiasiana. Venäjä on jatkuvasti kiistänyt tämän ja vaatinut todisteiden esittämistä, joita viralliset tahot eivät ole konkreettisessa muodossa toimittaneet.

Minskin tulitaukosopimuksessa sovittiin 5. syyskuuta 2014, että Ukraina myöntää osittaisen itsehallinnon Ukrainan itäosien tuolloisille separatistisalueille. Tulitaukosopimusta rikottiin jatkuvasti eikä autonomia edennyt.

Seuraavasta tulitauosta sovittiin Minskissä Ukrainan, Saksan, Ranskan ja Venäjän kesken helmikuussa 2015, ja sen piti astua voimaan 15. helmikuuta 2015. Tätäkin tulitaukoa rikottiin välittömästi, ja Venäjän tukemat separatistit valtasivat Ukrainalta sen hallussa olleen Debaltseven seudun.

21. helmikuuta 2022 Venäjä tunnusti Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi. Samana päivänä solmittu YYA-sopimus kansantasavaltojen ja Venäjän välillä mahdollistaa myös sotilaallisen avun tasavalloille. Kolme päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Lähteet

Aiheesta muualla

Fight Club, Donetsk. Meet eastern Ukraine's emerging warlords. (6/2014) (foreignpolicy.com) Eastern Ukraine: Questions and Answers about the Laws of War (9/2014) (hrw.org) YK: Lähes tuhat kuollut Itä-Ukrainassa tulitauon aikana (20.11.2014) (kaleva.fi) Rydman, Arno: Video: Venäjän merijalkaväki hyökkäsi Donetskin lentokentälle Ukrainassa Verkkouutiset 19.1.2015

Luokka:Entiset tunnustamattomat valtiot Kansantasavalta Luokka:Itä-Ukrainan sota Luokka:Venäjän miehitys Ukrainassa