thumb|210px|Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) päämaja Kiovassa. Ukrainan turvallisuuspalvelu (, SBU) on Ukrainan valtion turvallisuusviranomainen. Sen tehtäväkuvaan kuuluu vastavakoilu sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta. Ukrainan perustuslaissa SBU määritellään sotilasyksiköksi, ja sen henkilöstöä pidetään sotilashenkilöstönä, jolla on sotilasarvot. Se kuuluu Ukrainan presidentin välittömään alaisuuteen. SBU:lla on myös oma erikoisjoukkoyksikkönsä, Alfa-ryhmä.
SBU perustettiin Ukrainan itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1991. Ukrainan kansalaiset suhtautuivat virastoon negatiivisesti suurimman osan sen olemassaolosta, sillä sitä pidettiin yleisesti korruptoituneena ja se tunnettiin parhaiten oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja pelottelusta. Vuonna 2014 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen SBU kävi läpi rakenneuudistuksen uuden hallituskauden myötä, koska se oli korruptoitunut ja Venäjän tiedustelupalvelut olivat todennäköisesti soluttautuneet palvelun toimintaan.
SBU on sittemmin osallistunut operaatioihin Venäjää, Donbasin venäläismielisiä separatisteja ja muita venäläismielisiä vastaan Donbasin sodan ja Venäjän ja Ukrainan välisen sodan alkamisen jälkeen.
Tehtävät ja vastuualueet Ukrainan turvallisuuspalvelun tehtävänä on laissa määritellyn toimivaltansa puitteissa suojella kansallista suvereniteettia, perustuslaillista järjestystä, alueellista koskemattomuutta, Ukrainan taloudellista, tieteellistä, teknistä ja puolustuspotentiaalia, valtion laillisia etuja ja kansalaisoikeuksia ulkomaisten erikoisjoukkojen tiedustelu- ja kumoukselliselta toiminnalta sekä tiettyjen järjestöjen, ryhmien ja yksilöiden yrittämältä lainvastaiselta sekaantumiselta ja huolehtia valtiosalaisuuksien suojaamisesta.
Muihin tehtäviin kuuluu torjua ihmisrauhaa ja -turvallisuutta vaarantavia rikoksia, terrorismia, korruptiota ja järjestäytynyttä rikollista toimintaa hallinnon ja talouden alalla sekä muita laittomia tekoja, jotka uhkaavat välittömästi Ukrainan keskeisiä intressejä.
Organisaatio SBU:n yleinen rakenne ja toimintamenetelmät näyttävät olevan hyvin samanlaiset kuin sen edeltäjällä (Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan KGB) lukuun ottamatta Ukrainan rajavartiolaitosta ja korkea-arvoisten valtion virkamiesten turvallisuudesta vastaavaa osastoa. SBU:lla on kuitenkin alaisuudessaan Alfa-ryhmä, jolla on tukikohtia kaikissa Ukrainan maakunnissa.
Rakenne
Keskushallinto Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan pääosasto SBU:n alueelliset osastot (26 osastoa) Erityisosasto Terrorismintorjuntakeskus (tekee yhteistyötä lukuisten ministeriöiden ja muiden valtion virastojen, kuten sisäministeriön, puolustusministeriön, hätätilaministeriön, valtion rajavartiolaitoksen ja muiden kanssa) Oppilaitokset Ukrainan turvallisuuspalvelun kansallinen akatemia Sotilaallinen vastatiedustelu SBU:n valtionarkisto Alfa-ryhmä
Historia
Ukrainan turvallisuuspalvelut Neuvostoliiton aikana Ukrainan kansantasavalta perusti 14. tammikuuta 1918 turvallisuuspalvelunsa.
Toukokuussa 1918 Ukrainan valtion sisäministeriön valtionkaartin osasto alkoi muodostaa uutta tiedustelupalvelua. Virasto oli edeltäjäänsä paljon tehokkaampi, koska siihen kuului entisiä Okhranan (Venäjän keisarikunnan salainen poliisi) työntekijöitä. Ukrainan valtion kaaduttua ja Ukrainan kansantasavallan palattua valtaan joulukuussa 1918, uudet viranomaiset tuhosivat käytännössä koko Ukrainan valtion infrastruktuurin. Tämän vuoksi tammikuussa 1919 perustetun uuden salaisen palvelun (jossa oli kaksi osastoa - kotimaa ja ulkomaa) oli aloitettava toimintansa tyhjästä. Sitä ei koskaan johdettu hyvin eikä se ollut yhtä menestyvä kuin sen edeltäjänsä, Ukrainan valtion turvallisuuspalvelu. Länsi-Ukrainan kansantasavallan turvallisuuspalvelut olivat toisaalta hyvin organisoituja. Länsi-Ukrainan kansantasavallan ja Ukrainan kansantasavallan turvallisuuspalvelut eivät tehneet yhteistyötä.
Vuonna 1924 Ukrainan kansantasavallan entinen (huhtikuusta heinäkuuhun 1919) tiedustelupäällikkö Mykola Tšebotarov aloitti omasta aloitteestaan tiedustelutoiminnan Ukrainan kansantasavallan pakolaishallituksen puolesta Ukrainan SNT:n alueella.
Ukrainalainen Tšeka perustettiin 3. joulukuuta 1918 Kurskissa Jakov Sverdlovin aloitteesta ja Leninin käskystä. Ukrainan neuvostohallituksen tukemiseksi Moskovassa muodostettiin 24 500 sotilaan erikoisjoukot, jotka olivat osa koko ukrainalaista Tšekaa. vasen|pienoiskuva|Alfa-ryhmän sotilaita
1990–2005 SBU sai alkunsa Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan KGB:n osastosta, joka säilytti suurimman osan 1990-luvun henkilöstöstään. Se perustettiin syyskuussa 1991 Ukrainan itsenäistyttyä elokuussa 1991. Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan viimeinen osastopäällikkö, kenraalieversti Nikolai Goluško jäi Ukrainan vastaperustetun turvallisuuspalvelun puheenjohtajaksi neljäksi kuukaudeksi ennen kuin hän siirtyi Venäjälle johtamaan Venäjän vastavakoilupalvelua.
Vuodesta 1992 lähtien virasto on kilpaillut tiedustelutehtävistä Ukrainan sotilastiedustelun kanssa.
Lvivissä sattui joulukuussa 1995 surullisenkuuluisa tapaus, kun SBU:n agentit pidättivät paikallisen kansalaisen Juri Mozolan, kuulustelivat häntä ja kiduttivat häntä raa'asti kolmen päivän ajan. Hän kieltäytyi tunnustamasta murhasyytettä ja kuoli SBU:n vankeudessa. Myöhemmin kävi ilmi, että todellinen murhaaja oli sarjamurhaaja Anatoli Onoprijenko. Hänet pidätettiin seuraavana vuonna. Useita SBU:n agentteja tuomittiin tapauksesta.
Raportteja SBU:n osallistumisesta asekauppaan ulkomaille alkoi ilmetä jatkuvasti 2000-luvun alussa. Ukrainan viranomaiset ovat myöntäneet kyseiset asekaupat ja pidättäneet joitakin epäiltyjä osapuolia. vasen|pienoiskuva|216x216px|SBU:n ratsia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Sumyn alueella. Vuonna 2004 SBU:n tiedustelupalvelun edustaja Saksassa, kenraali Valerii Kravtšenko syytti julkisesti tiedustelupalveluaan poliittisesta toiminnasta, muun muassa Ukrainan oppositiopoliitikkojen ja saksalaisten tv-toimittajien vakoilusta ulkomailla. Hänet erotettiin ennen kun hän palasi Ukrainaan. Piileskeltyään puoli vuotta Saksassa Kravtšenko palasi Ukrainaan ja antautui lokakuussa 2004.
2005–2014 Ukrainan turvallisuuspalvelun entinen johtaja Valerij H’oroškovskyi oli mukana useissa kohuissa toimikautensa aikana. H’oroškovskyi sanoi, että SBU:n päätehtävänä oli suojella presidenttiä eikä Ukrainan etuja. Heinäkuun 26. päivänä 2010 SBU pidätti erään internet-bloggaajan ja antoi seuraavana päivänä vangitsemismääräyksen. SBU syytti bloggaajaa Ukrainan presidentin uhkailusta vedoten hänen kommenttiinsa ”Iskeköön ukkonen Janukovytšiin!”; hänet vapautettiin lyhyen keskustelun jälkeen. SBU reagoi kuitenkin suhteellisen passiivisesti Venäjän virkamiehen lausuntoihin, joissa hän väitti Krimin ja Sevastopolin kuuluvan Venäjän federaatioon. Protestiryhmä Femen kertoi, että vuoden 2010 alussa presidentti Viktor Janukovytšin vaalien jälkeen SBU yritti uhkailla Femen-aktivisteja.
SBU paljasti seitsemän vakoojaa ja 16 erikoisagenttia vuonna 2009. Vuonna 2011 tehtiin paljon pidätyksiä ja ratsioita.
2014–2022 pienoiskuva|SBU:n agentit ja Alfa-ryhmän operaattorit pyramidihuijauksen organisoijia vastaan tehdyssä ratsiassa vuonna 2020. Helmikuussa 2014 lukuisia asiakirjoja, kovalevyjä ja muistitikkuja, joihin kuului tietoja yli 22 000 virkamiehestä ja ilmiantajasta, varastettiin tai tuhottiin SBU:hun tehdyssä ratsiassa, jonka presidentti Viktor Janukovytšin väitettiin määränneen.
Helmikuun 2014 lopulla oppositiopolitiikko Hennadij Moskal julkaisi asiakirjoja, jotka paljastivat, että SBU oli väitetysti soluttautunut vuoden 2013 lopun ja helmikuun 2014 väliseen hallituksen vastaiseen Euromaidan-mielenosoitukseen.
Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeen SBU:n uusi johtaja Valentin Nalivaitšenko väitti löytäneensä uuden toimistorakennuksen tyhjänä ja sanoi, että ”viraston entinen johto oli paennut Venäjälle tai Krimille”. Ennen nimitystään hän toimi Ukrainan parlamentissa UDAR-puolueen kansanedustajana. Nalivaitšenko väitti myös, että venäläiset vakoilijat olivat tuolloin soluttautuneet palveluun erittäin pahasti. Nalivaitšenkon edeltäjä Oleksandr Jakymenko ja noin 15 muuta entistä SBU:n huippuvirkailijaa näyttäytyivät Venäjällä muutamaa päivää myöhemmin. Väitetään, että vallankumouksen jälkeisinä kuukausina tuhannet ukrainalaiset vakoojat vaihtoivat puolta ja ryhtyivät palvelemaan Venäjää vuoden 2014 Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan mielenosoituksien aikana. Vuoden 2014 loppuun mennessä oli pidätetty 235 SBU:n agenttia, mukaan lukien entinen vastavakoilupäällikkö ja hänen serkkunsa, sekä satoja muita agentteja, ja 25 maanpetossyytettä oli nostettu Janukovytšin aikaisia SBU:n virkamiehiä vastaan. Heinäkuussa 2015 Nalivaitšenko väitti: ”Venäläisten agenttien soluttautuminen ei ole enää kokonaisvaltaista. Vaara ei ole enää suuri”. Pidätetyt agentit korvattiin Länsi-Ukrainasta tulleilla uusilla alokkailla, joista monet olivat parikymppisiä iältään. Lojaalisuuden testaamiseksi kaikki SBU:n agentit joutuvat toistuviin kuulusteluihin ja valheenpaljastustesteihin.
Kesäkuussa 2015 Kyiv Post -lehti kertoi, että SBU:n varapäällikkö Vitali Malikov oli tukenut Krimin liittämistä Venäjään. Ukrainan parlamentin kansallisen turvallisuuden valiokunnan helmikuun 2016 virallisten tietojen mukaan 10 prosenttia SBU:n henkilöstöstä lähti Krimiltä sen jälkeen, kun se liitettiin Venäjään. SBU:n omien tietojen mukaan (marraskuussa 2017) näin teki 13 prosenttia.
Amnesty International ja Human Rights Watch kertoivat vuonna 2016, että SBU:lla on salaisia pidätyskeskuksia, joissa siviilejä pidetään eristyksissä ja joissa heitä kohdellaan epäasiallisesti ja kidutetaan.
Vuonna 2017 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien tarkkailuryhmä Ukrainassa (HRMMU) ilmaisi huolensa siitä, että Ukrainassa vallitsee tilanne, jossa ”mielipiteen- ja ilmaisunvapaus” on ”kasvavien haasteiden alla”. YK:n raporttien mukaan SBU hyödyntää Ukrainan rikoslain laajaa tulkinnanvaraisuutta ja soveltamista riippumattomia ukrainalaisia toimittajia, bloggaajia ja media-aktivisteja vastaan. HRMMU:n raporttien mukaan SBU:n henkilöstö on syyllistynyt useisiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten seksuaaliseen väkivaltaan ja kidutukseen.
SBU:n uusi osasto perustettiin vuonna 2015 toimimaan sabotöörijoukkona. Se oli osallisena useissa merkittävissä venäläismielisten komentajien salamurhissa Donbasissa: Aleksandr Zahartšenko, Mihail Tolstyh ja Arsen Pavlov.
SBU pidätti 21. joulukuuta 2017 kaksi ukrainalaista virkamiestä vakoilemisesta Venäjälle, joista toinen oli SBU:n työntekijä ja toinen, Stanislav Ježov, työskenteli eri ministeriöille.
Vuoden 2018 lopulla SBU teki ratsioita eri puolilla maata Ukrainan ortodoksisen kirkon (Moskovan patriarkaatin) kirkkoja ja pappeja vastaan.
SBU ilmoitti 8. heinäkuuta 2019 tehneensä ratsian Donbasissa pidättääkseen Vladimir Tsemahin, joka oli väitetysti mukana MH17:n alasampumisessa. SBU mainitsi, että hän on todistajana alasampumiselle. pienoiskuva|302x302px|SBU:n agentti pidättämässä epäiltyä venäläistä vakoojaa Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan vuonna 2022.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, SBU aloitti laajan vastavakoilutoiminnan Venäjän tiedustelupalveluja vastaan. SBU pidätti viidennen kolonnan jäseniä, Venäjän kannattajia, vakoojia ja soluttautujia. SBU tunkeutui amerikkalaisen NSA:n ja CIA:n avustuksella myös Venäjän salattujen matkapuhelinpalvelujen läpi ja kuunteli puheluita saadakseen selville tärkeitä kohteita tai muita hyödyllisiä tiedustelutietoja. Monet venäläiset kenraalit kuolivat salakuunneltujen puhelujen takia. He myös julkaisivat verkkosivustollaan monia oletettavasti salakuunneltuja puheluita, joista kävi ilmi moraaliongelmia tai venäläisten joukkojen myöntämiä sotarikoksia.