Omaperäismaa () oli Ruotsissa ja Suomessa itsenäisen, täysin omistus- ja perintöoikeuksin hallitun maan nimitys.Iso tietosanakirja, Otava 1935, osa 9, palsta 634, hakusana omaperäismaa. Se oli yksi maanluonnon laji. Maanluonto tarkoitti maakirjaan merkittyä luokkaa, joka osoitti maasta suoritettavan maaveron määrän ja sen, millainen oikeus maatilan asukkaalla tilaansa oli.Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1963, osa 13, palsta 232, hakusana maanluonnot. Omaperäismaan vastakohta oli kruununmaa, johon yksityiset eivät voineet saada omistusoikeutta.Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963, osa 5, palsta 1120, hakusana maanluonnot. Omaperäismaata oli kahta eri laatua: perintömaata eli veromaata ja rälssimaata.Iso tietosanakirja, Otava 1935, osa 8, palsta 370, hakusana maanluonnot. Rälssimaa eli rälssitila oli maatila, johon kruunu oli ainiaaksi menettänyt maanomistus- ja verotusoikeuden.Iso tietosanakirja, Otava 1936, osa 11, palsta 582, hakusana rälssimaat.
Omaperäismaata muodostui muinoin siten, että ihmiset valtasivat asumattomista erämaista raivattavaksi sopivaa maata ensiksitulijan otto-oikeudella. Näin muodostui taloja ja kyliä, ja valtaajat saivat maihinsa omistusoikeuden. Valtion vallan kasvaessa se alkoi jo keskiajalla ja uuden ajan alussa supistamaan kylien valtaamia erämaita. Kustaa Vaasa julisti 1542 asumattomat erämaat valtion omiksi alueiksi. Myöhemmin erotettiin kylien maita kruunulle myös niin sanottuina liikamaina.
Lähteet
Luokka:Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria Luokka:Oikeushistoria