Vihan päivät (Din vredes dag) on suomalainen kuusiosainen televisiosarja vuodelta 1991. Barbara Winckelmannin samannimiseen romaaniin (1979) perustuvan sarjan ohjasi Åke Lindman ja sen pääosia näyttelevät Ulrika Hansson ja Johan Portin.
Juoni Tarina sijoittuu pikkuvihan aikoihin 1742–1743 ja kuvaa eri sosiaaliluokan ihmisten kohtaloita Helsingissä.
Britta on piikana raatimies Gerickenin (Elmer Green) taloudessa. Talossa asuva Mathias (Ola Isedal) saattaa tytön raskaaksi, vaikka on menossa naimisiin Gerickenin tyttären Barbron (Mona Fritzén) kanssa. Perheskandaalin peittääkseen raatimies Gericken vihkii Britta-piian yksikseen viihtyvän renki Ontrejn (Johan Portin) kanssa.
Rooleissa
Tuotanto Vihan päivät oli Ylen siihen asti kallein draamatuotanto. Sitä kuvattiin syyskuusta 1989 syyskuuhun 1990 Kirkkonummen Upinniemen suljetulla sotilasalueella, jossa lavasteet saivat olla pystyssä koko kuvausvuoden ajan. Alueelle oli pystytetty Ulrika Eleonoran kirkko, raatihuone, muutamia vallasväen taloja ja monia pieniä hökkeleitä. Lavasteiden lisäksi kuvien rakentamisessa käytettiin niin sanottua lasimatte-tekniikkaa, jolla voitiin luoda illuusioita suuresta purjelaivastosta tai armeijaleiristä. Matte-lasimaalaustekniikkaa käytiin opiskelemassa Yhdysvalloissa.
Sarja oli osa pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden vuosittaista draamaohjelmavaihtoa, jonka tason oli tavallaan määritellyt 1980-luvun alun ruotsalainen Fanny ja Alexander, joka sai monia palkintoja sekä tv-sarjana että teatterielokuvana. Myös Vihan päiviä kaavailtiin editoitavaksi teatterilevitykseen, joten se kuvattiin 35 millimetrin filmille. Elokuvaversio kuitenkin jäi tekemättä.
Sarjan tuottajana toimi Jan-Anders Söderholm ja käsikirjoittajina Lorentz Lyttkens, Helena Rivière ja Barbara Winckelmann. Musiikin sävelsi Lasse Mårtenson, elokuvaajana toimi Pauli Sipiläinen ja leikkaajana Pipsa Valavaara. Sarjan ensimmäinen jakso ensiesitettiin helmikuussa 1991.
Vastaanotto Helsingin Sanomien televisiokriitikko Jukka Kajava luonnehti sarjaa merkilliseksi kokoelmaksi osumia ja täysiä huteja, joita jälkimmäisiä oli hänestä enemmän. Hän pohti syyn juontavan osittain pohjana olevaan romaaniin, jossa on kyllä tarkkoja historiallisia yksityiskohtia muttei kovin kantavaa suurta draamaa. Hänestä roolit on kirjoitettu ohuiksi ja itsestään selviksi, repliikit ovat paperinmakuisia, näytteleminen usein huonoa ja kerronnan tempo hidasta. Kehuja Kajavalta saivat tekninen toteutus, kuvaus valoineen ja väreineen sekä leikkaus ja musiikki.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset televisiosarjat Luokka:Åke Lindmanin ohjaamat elokuvat Luokka:Vuoden 1991 suomalaiset elokuvat Luokka:Romaaneihin perustuvat televisiosarjat