Jerry Vincent D’Amigo (s. 19. helmikuuta 1991 Binghamton, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija. Hän on pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. D’Amigo on pelannut urallaan 31 NHL-ottelua tehopistein 1+2=3. Hänet on yleisesti tunnettu luisteluvoimaisena kahden suunnan hyökkääjänä, jolla on hyvä laukaus.
Ura Seuraura D’Amigo pelasi kaudella 2006–2007 AtJHL-juniorisarjaa Binghamton Jr. Senatorsissa. Hänet valittiin kauden päätteeksi sarjan vuoden tulokkaaksi. OHL-joukkue Kitchener Rangers varasi D’Amigon 238. pelaajana kesällä 2007, mutta hän siirtyi kaudeksi 2007–2008 kuitenkin Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelman mukaan pelaamaan mm. NAHL-junioriliigaa. Toronto Maple Leafs varasi D’Amigon kuudennella kierroksella 158. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2009. Kahden US NTDP:ssä vietetyn vuoden jälkeen hän siirtyi kaudeksi 2009–2010 Rensselaer Polytechnic Instituten yliopistojoukkueeseen. D’Amigo oli tehoilla 10+24=34 joukkueensa kolmanneksi paras pistemies. Hänet valittiin kauden päätteeksi ECAC Hockeyn vuoden tulokkaaksi, tulokkaiden tähdistökentälliseen sekä akateemiseen tähdistökentälliseen. Lokomotiv Jaroslavl varasi D’Amigon 155. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2010.
Elokuussa 2010 D’Amigo teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa. Hän aloitti kauden 2010–2011 AHL-joukkue Toronto Marliesissa, jossa D’Amigo pelasi 41 runkosarjaottelua tehopistein 5+9=14, kunnes Maple Leafs lähetti hänet siirtotakarajan kynnyksellä, helmikuussa 2011 loppukaudeksi D’Amigon aiemmin varanneen OHL-joukkue Kitchener Rangersin vahvuuteen. Ennen OHL:ään siirtymistä D’Amigo ehti tehdä 14 pistettä 41 pelissä Marliesissa. Hän oli pudotuspeleissä kuudella osumallaan joukkueen paras maalintekijä Gabriel Landeskogin kanssa. OHL-kauden jälkeen D’Amigo pelasi Marliesin AHL-joukkueessa vielä kaksi ottelua tehden yhden syöttöpisteen.
Ensimmäisellä kokonaisella AHL-kaudellaan 2011–2012 D’Amigo teki 76 runkosarjaottelussa tehot 15+26=41 ja 17 playoff-ottelussa tehot 8+5=13. Hän eteni Marliesin kanssa aina Calder Cup -finaaleihin saakka, mutta mestaruuden vei kuitenkin Norfolk Admirals otteluvoitoin 4–0. Kaudella 2012–2013 D’Amigo oli 17 osumallaan joukkueensa toiseksi paras maalintekijä Ryan Hamiltonin jälkeen. Pudotuspeleissä hän voitti tehoilla 1+8=9 Marliesin sisäisen syöttöpörssin ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Mike Zigomanisin kanssa sekä voitti sisäisen tehotilaston lukemalla +5. Kaudella 2013–2014 D’Amigo nousi joukkueen varakapteeniksi. Hän oli 20 osumallaan Marliesin kolmanneksi paras maalintekijä. D’Amigo debytoi kauden aikana myös Maple Leafsin NHL-joukkueessa, jossa hän pelasi 22 runkosarjaottelua tehopistein 1+2=3. D’Amigo pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 5. joulukuuta 2013 Dallas Starsia vastaan, jolloin hän sai jääaikaa 4.02 minuuttia. NHL-uransa avausmaalin D’Amigo teki 14. joulukuuta 2013 Chicago Blackhawksia vastaan. Hän keräsi Maple Leafsin 7–3-voittoon päättyneessä ottelussa myös yhden syöttöpisteen oltuaan kakkossyöttäjänä Nikolai Kuljominin tekemään voittomaaliin.
1. heinäkuuta 2014 Toronto Maple Leafs kauppasi D’Amigon pelaajaoikeudet ja kesän 2015 seitsemännen kierroksen varausvuoron Columbus Blue Jacketsiin vaihdossa Matt Frattiniin. Saman kuun lopulla D’Amigo ja Blue Jackets tekivät vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 850 000 dollarin arvoisen sopimuksen. Hän ehti pelata kaudella 2014–2015 ainoastaan seuran farmijoukkue Springfield Falconsissa, kunnes Blue Jackets kauppasi D’Amigon Buffalo Sabresiin vaihdossa hyökkääjä Luke Adamiin. D’Amigo vietti suurimman osan loppukaudestaan Sabresin farmijoukkue Rochester Americansissa, mutta hän pelasi seurassa myös yhdeksän NHL-ottelua ilman tehopisteitä. Heinäkuussa 2015 D’Amigo teki Sabresin kanssa vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen. Hän pelasi kauden 2015–2016 kuitenkin kokonaan Americansissa, jonka varakapteenina D’Amigo toimi.
Lokakuussa 2016 D’Amigo teki loppukauden 2016–2017 kattavan sopimuksen SM-liigajoukkue Tampereen Ilveksen kanssa oltuaan alkukauden ilman sopimusta. Hän jakoi tehoilla 13+20=33 joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Tapio Laakson kanssa. Lokakuussa 2017 D’Amigo siirtyi loppukauden 2017–2018 kattavalla sopimuksella Kalevan Palloon oltuaan alkukauden ilman sopimusta. Kaudeksi 2018–2019 hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan ERC Ingolstadtiin. D’Amigo oli tehoilla 18+25=43 joukkueen toiseksi paras pistemies Mike Collinsin jälkeen. Maaliskuussa 2019 hän teki Ingolstadin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.
Joulukuussa 2020 D’Amigo teki vuoden mittaisen sopimuksen ECHL-joukkue Orlando Solar Bearsin kanssa. Hän pelasi siellä suurimman osan kaudesta 2020–2021. Helmikuussa 2021 seura lainasi D’Amigon ammattilaistry-out -sopimuksella AHL-joukkue Colorado Eaglesiin, jossa hän pelasi kolme ottelua.
Kaudeksi 2021–2022 D’Amigo palasi Saksan DEL-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Düsseldorfer EG:hen.
Maajoukkueura
D’Amigo pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011, joista ensimmäinen turnaus päättyi maailmanmestaruuteen ja jälkimmäinen pronssiin. Vuoden 2010 turnauksessa hän oli tehoilla 6+6=12 Yhdysvaltain paras maalintekijä Chris Kreiderin kanssa ja toiseksi paras pistemies Derek Stepanin jälkeen. D’Amigo valittiin joukkueensa yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Hänet valittiin myös alkulohkossa Slovakiaa ja välieräottelussa Ruotsia vastaan pelattujen otteluiden päätteeksi Yhdysvaltain joukkueen ottelun parhaaksi pelaajaksi.
D’Amigo pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2009, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden. D’Amigo oli Yhdysvaltain paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 4+9=13. Hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen ja joukkueensa yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.
Tilastot 2007–2008 US NTDP NAHL 44 5 12 17 59 3 1 1 2 6 2008–2009 US NTDP NAHL 11 8 6 14 4 – – – – – U18 7 4 9 13 8 2009–2010 RPI (Rensselaer Polytech. Inst.) ECAC 35 10 24 34 37 – – – – – JMM 7 6 6 12 0 2010–2011 Toronto Marlies AHL 43 5 10 15 23 – – – – – JMM 6 1 1 2 2 Kitchener Rangers OHL 21 12 16 28 12 7 6 3 9 0 2011–2012 Toronto Marlies AHL 76 15 26 41 39 17 8 5 13 12 2012–2013 Toronto Marlies AHL 70 17 12 29 40 9 1 8 9 10 2013–2014 Toronto Maple Leafs NHL 22 1 2 3 0 – – – – – Toronto Marlies AHL 51 20 13 33 17 14 6 8 14 8 2014–2015 Springfield Falcons AHL 28 3 4 7 26 – – – – – Buffalo Sabres NHL 9 0 0 0 2 – – – – – Rochester Americans AHL 31 6 13 19 21 – – – – – 2015–2016 Rochester Americans AHL 59 12 12 24 42 – – – – – 2016–2017 Ilves SM-liiga 48 13 20 33 47 10 0 1 1 2 2017–2018 KalPa SM-liiga 38 6 11 17 20 6 2 1 3 25 2018–2019 ERC Ingolstadt DEL 52 18 25 43 30 7 2 0 2 0 2019–2020 ERC Ingolstadt DEL 41 9 13 22 34 – – – – – 2020–2021 Orlando Solar Bears ECHL 52 10 16 26 14 – – – – – Colorado Eagles AHL 3 0 0 0 7 – – – – – 2021–2022 Düsseldorfer EG DEL 46 7 12 19 25 7 2 4 6 6 2022–2023 Löwen Frankfurt DEL 38 4 10 14 16 2 0 0 0 0 7 kautta yhteensä AHL 361 78 90 168 215 40 15 21 36 30 4 kautta yhteensä DEL 177 38 60 98 105 16 4 4 8 6 2 kautta yhteensä SM-liiga 86 19 31 50 67 16 2 2 4 27 2 kautta yhteensä NHL 31 1 2 3 2 – – – – – 1 kausi yhteensä ECHL 52 10 16 26 14 – – – – –
Lähteet
Viitteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Toronto Maple Leafsin varaamat pelaajat Luokka:Vuonna 1991 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt