Velvet Goldmine on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut Todd Haynesin ohjaama draamaelokuva. Elokuva toi ohjaajalleen Kultaisen palmun ehdokkuuden Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvan tapahtumat esitetään pääosin takautumina ja sen rakenne on lainattu Citizen Kanesta: elokuvassa toimittaja selvittää arvoituksellisen julkisuuden henkilön salaisuutta.
Elokuva sijoittuu pääosin 1970-luvun Britanniaan ja glam rockin maailmaan. Elokuvassa on paljon viitteitä David Bowien elämään ja musiikkiin: elokuvan päähenkilö, fiktiivinen rocktähti Brian Slade, perustuu Bowieen ja hänen Ziggy Stardust -hahmoonsa. Haynes halusi myös käyttää elokuvassa Bowien musiikkia, mutta Bowie kielsi kaiken musiikkinsa käytön. Tämän vuoksi elokuvan soundtrack on yhdistelmä 1960- ja 1970-lukujen rock-klassikoita.
Juoni Toimittaja Arthur Stuart (Christian Bale) on elänyt nuoruutensa kuuntelemalla glam rockia. Siksi hän päättää vuonna 1984 kirjoittaa artikkelin 1970-luvun suuren biseksuaalin rocktähden Brian Sladen (Jonathan Rhys Meyers) vetäytymisestä julkisuudesta. Stuart haluaa selvittää mitä kymmenen vuotta sitten oman kuolemansa lavastaneelle rocktähdelle todella tapahtui.
Stuart puhuu Sladesta hänen tunteneiden henkilöiden kanssa pyrkien löytämään tämän ja saamaan kokonaiskuvan tapahtumista, jotka johtivat tämän uran dramaattiseen loppuun. Eri ihmisten tarinoiden kautta rocktähdestä muodostuu koko ajan epämiellyttävämpi kuva. Stuart haastattelee muun muassa Sladen entistä vaimoa Mandyä (Toni Collette), entistä manageria Jerry Devineä (Eddie Izzard) ja rocktähti Curt Wildia (Ewan McGregor), jonka kanssa Sladella oli sekä ammatillinen että henkilökohtainen suhde. Vähitellen toimittajalle paljastuu kuinka musiikkimaailman maine, kuuluisuus ja glamour olivat vain pintaa ja jäljelle jää lopulta vain karu arki.
Näyttelijät
Vastaanotto Elokuva on saanut vaihtelevia arvioita. Useiden arvostelijoiden mukaan elokuvan sirpaleisuus vaikeuttaa sen ymmärtämistä ja vaatii sen vuoksi katsojaltaan ehkä useamman katsomiskerran. Esimerkiksi Nyt-liitteen arvion mukaan elokuvan henkilöiden ristiriitaisista tarinoista ei muodostu ehjää kuvaa ja elokuvassa annetaan liian paljon painoa yhdentekeville paljastuksille. Toisaalta suurin osa arvioista kehuu elokuvan pääosanäyttelijöitä ja heidän laulusuorituksiaan. Esimerkiksi San Francisco Chroniclen arvion mukaan McGregor on loistava näyttelijä, mutta edes hän ei voi muuttaa sitä, että elokuva jättää katsojan kylmäksi. Elokuvalla on arvosana 56 % kriitikoiden arvosteluja yhteen kokoavalla Rotten Tomatoes -sivustolla.
Elokuva on saanut useita alan palkintoja ja ehdokkuuksia. Pukusuunnittelija Sandy Powell sai työstään elokuvassa parhaan puvustuksen BAFTA-palkinnon ja saman kategorian Oscar-ehdokkuuden.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Vuoden 1998 brittiläiset elokuvat Luokka:Brittiläiset draamaelokuvat Luokka:Musiikkielokuvat