Arto Olavi Satonen (s. 20. lokakuuta 1966 Vammala) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko. Satonen on toiminut kansanedustajana vuoden 2003 eduskuntavaaleista alkaen ja Orpon hallituksen työministerinä 20. kesäkuuta 2023 – 6. toukokuuta 2025.
Satonen toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2014–2016. Hän on myös toiminut eduskunnan toisena varapuhemiehenä vuosina 2016–2018, useiden eduskunnan valiokuntien puheenjohtajana ja Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 2019–2023.
Tausta Satonen kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985 ja valmistui ylioppilasmerkonomiksi Etelä-Satakunnan kauppaoppilaitoksesta vuonna 1989. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi hän valmistui Lapin yliopistosta vuonna 1997. Satosen pro gradu -tutkielma käsitteli thatcherismia ja sen vaikutusta Ahon hallituksen politiikkaan. Hänellä on myös täydentäviä opintoja Cambridgen yliopistosta, jossa hänen pääaineensa oli Britannian talous ja politiikka.
Satonen käsittelee thatcherismia hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppina pamfletissaan ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi: 16 murrettua myyttiä”, jossa hyvinvointivaltion käsitteestä on luovuttu. Raportissaan ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen: Kansanedustaja Arto Satosen raportti” Satonen yhdistää turvapaikkapolitiikkaa ja maahanmuuttoa.
Satonen toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän talouspoliittisena sihteerinä vuonna 1997, jolloin valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla valmisteltiin Suomen liittymistä Euroopan unionin talous- ja rahaliitto EMU:hun ja yhteisvaluutta euroon.
Eduskunnan lisäksi Satonen on työskennellyt opettajana TAMK:n liiketaloudellisessa yksikössä ja opettanut myös HAMK:n Valkeakosken, PirAMK:n Ikaalisten ja SAMK:n Huittisten yksiköissä vuosina 1999–2003. Vuonna 1998 hän toimi myös vierailevana tutkijana Waikaton yliopistossa Uudessa-Seelannissa sekä vierailevana luennoitsijana Unkarissa, Virossa ja Latviassa vuonna 2000. Lisäksi Satonen on suorittanut ammatillista koulutusta ja toiminut useita vuosia yrittäjänä kaupan ja kiinteistöjen alalla.
Satonen suoritti varusmiespalveluksensa Porin prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa ja huoltokomppaniassa vuosina 1986–1987 ja on sotilasarvoltaan reservin alikersantti, ja hän on osallistunut maanpuolustuskursseille.
Poliittinen ura Satonen on ollut Vammalan/Sastamalan kaupunginvaltuutettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1997 lähtien. Hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2004. Viimeksi hän tuli valituksi Sastamalan kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa 2021 vaalikaudelle 2021–2025. Lisäksi hän on toiminut kansanedustajakautensa aikana kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana vuosina 2005–2014.
Vuonna 2008 Satonen nimettiin Pirkanmaan Kokoomuksen virallisesti asettamaksi varapuheenjohtajaehdokkaaksi kokoomuksen Tampereella 13.–15. kesäkuuta pidettyyn puoluekokoukseen, jossa hän jäi äänestyksen jälkeen 19 äänen päähän varapuheenjohtajaksi valinnasta.
Kansanedustajana Satonen oli ensi kertaa ehdolla kansanedustajaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ja sai 2 130 ääntä, mutta jäi toiseksi varakansanedustajaksi.Arto Satosen äänimäärä eduskuntavaaleissa 1999, tilastokeskus.fi Hän oli ehdolla Satakunnan vaalipiiristä, koska hänen kotikuntansa Vammala (nykyisin Sastamala) kuului vielä tuolloin Satakuntaan.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan 4 024 äänellä Pirkanmaan vaalipiirissä. Vaalikaudella Satonen toimi perustuslakivaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsenenä ja jäsenenä sekä sivistysvaliokunnan varajäsenenä.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin jatkokaudelle 6 678 äänellä. Vaalikauden aikana hän toimi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana, lakivaliokunnan jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, suuren valiokunnan varajäsenenä sekä valtiovarainvaliokunnan varajäsenenä. Vuonna 2009 Satonen oli päävastuussa kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttoraportin ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” valmistelusta ja julkaisusta. Satosen vuonna 2007 erään diakonin yhteydenoton jälkeen tekemä lakialoite johti vuonna 2011 hyväksyttyyn työsopimuslain muutokseen, joka paransi hallituksen esityksen mukaan ”työntekijöiden mahdollisuuksia jäädä väliaikaisesti pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi” (omaishoito) ja se turvasi työntekijälle ”eräin edellytyksin mahdollisuuden palata työhön” sovitun poissaoloajan aikana tai sen jälkeen.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin kolmannelle kaudelle 7 021 äänellä. Vaalikaudella hän toimi liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana, jäsenenä ja varajäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja varajäsenenä sekä perustuslakivaliokunnan varajäsenenä. Lisäksi Satonen valittiin Yleisradion hallintoneuvoston jäseksi maaliskuusta 2013 alkaen. Satonen valittiin 13. marraskuuta 2012 kokoomuksen eduskuntaryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi Petteri Orpon tilalle, kun Orpo nimitettiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, ja 23. kesäkuuta 2014 eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin neljännelle kaudelle eduskuntaan 5 339 äänellä. Vaalikaudella hän toimi suuren valiokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä ja varajäsenenä, perustuslakivaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsenenä, ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin viidennelle kaudelle eduskuntaan 5 126 äänellä. Vaalikaudella hän toimi suuren valiokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä sekä perustuslakivaliokunnan varajäsenenä.
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin kuudennelle kaudelle eduskuntaan 6 029 äänellä. Satosella oli Pirkanmaan valituista kansanedustajista korkein vaalibudjetti yhteensä 98 480,48 eurolla. Hän toimii työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana (21.5.2025 alkaen), suuren valiokunnan jäsenenä (16.6.2025 alkaen) ja maa- ja metsätalousvaliokunnan varajäsenenä (20.5.2025 alkaen). Lisäksi Satonen valittiin puhemiesneuvoston jäseneksi 21.5.2025 alkaen.
Työministerinä
Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen Satonen oli mukana hallitusneuvotteluissa johtamassa sosiaaliturvaa, työlainsäädäntöä ja kansainvälistä rekrytointia käsittelevää Hyvinvointi syntyy työstä -neuvottelupöytää, ja hänet nimitettiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen työministeriksi 20.6.2023. Työministerinä Satonen on ajanut hallituksen työmarkkinauudistuksia ja puolustanut niitä julkisuudessa etenkin ammattiyhdistysliikkeen kritiikiltä.
Arto Satonen työministerikaudella toteutettiin hyvin merkittäviä muutoksia työlainsäädäntöön ja työperusteiseen sosiaaliturvaan. Orpon hallitusohjelman mukaisesti uudistettiin työrauhalainsäädäntöä eli luotiin pelisäännöt poliittisille lakoille ja tukilakoille. Paikallinen sopiminen ulotettiin myös järjestäytymättömiin yrityksiin ja ns. luottamusmieslukko poistettiin eli sopiminen tehtiin mahdolliseksi myös luottamusvaltuutetun kanssa. Vientivetoinen palkkamalli otettiin käyttöön ja yt-lain soveltamisalaraja nostettiin 20:stä 50:een. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistettiin merkittävästi, mm. porrastamalla tuen tasoa työttömyyden keston mukaan. Tällä uudistuksella työnteon kannattavuutta parannettiin merkittävästi niiden työttömien kohdalla, joilla on paras mahdollisuus työllistyä.
Satosen työministerikaudella uudistettiin myös suojelutyölainsäädäntö, jonka lähtökohta oli se, että ihmisen henki ja terveys pitää turvata myös lakkotilanteessa. Taustalla oli se, että TEHY:n työtaisteluissa 2022 suojelutyöstä ei oltu kyetty sopimaan ja eduskunta oli joutunut säätämään pikavauhdilla määräaikaisen lain välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamiseksi työtaistelun aikana.
Satosen työministerikaudella tehtyjä uudistuksia on kuvattu historiallisiksi. Historiallisia ne ovat siksi, että monet niistä olivat olleet aiempien hallitusten työlistoilla, mutta eivät olleet edenneet. Esimerkiksi työrauhalakiin ei oltu tehty merkittäviä uudistuksia vuoden 1946 jälkeen. Paikallinen sopiminen oli ollut vahvasti jo Sipilän hallituksen agendalla, mutta rohkeus sen eteenpäinviemisessä loppui kesken. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen oli vuosikymmeniä politiikan kestoaihe. Sitä oli esittänyt mm. valtionvarainministeri Sauli Niinistö jo vuonna 2001, mutta sekin toteutui vasta Satosen työministerikaudella.
Satosen työministerikauden merkittävin saavutus on päätöksentekokulttuurin muuttuminen työlainsäädännössä. Kolmikantavalmistelussa työmarkkinajärjestöille oli käytännössä muodostunut veto-oikeus, jolla yksi osapuoli pystyi estämään lakien etenemisen, mikä oli vuosikymmeniä jarruttanut tärkeitä uudistuksia. Satosen aikana lait valmisteltiin kolmikantaisissa työryhmissä, mutta yksimielisyyttä ei vaadittu lakiesitysten viemiseen eduskuntaan. Tämän päätöksentekokulttuurin muutoksen Satonen toivoi jäävän pysyväksi.
Lokakuussa 2023 Satosen ja ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen valtiosihteerinä toiminut Timo Jaatinen nimitettiin työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi. Nimitystä pidettiin oppositiossa poliittisena virkanimityksenä.
Satonen on julkisuudessa perustellut hallituksen suunitelmaa rajoittaa poliittisten lakkojen kesto enintään vuorokaudeksi väittämällä, että Ruotsissa poliittiset lakot on käytännössä rajattu 2–3 tuntiin. Väitteen on kuitenkin kiistänyt esimerkiksi emeritusprofessori Niklas Bruun, jonka mukaan Ruotsissa on katsottu, etteivät poliittiset lakot voi kestää kovin pitkään, mutta ei ole mitään ennakkopäätöstä, jossa niiden kesto olisi rajattu pariin tuntiin. Helmikuussa 2024 työmarkkinoita käsitelleessä välikysymyskeskustelussa Satonen perusteli väitettään Ruotsin sovittelutoimiston päälakimiehen Per Ewaldssonin Kauppalehdessä vasta julkaistulla haastattelulla, jossa tämä totesi, että poliittinen lakko-oikeus on Ruotsissa rajoitettu käytännössä muutamaan tuntiin. Myöhemmin Ewaldsson kuitenkin totesi Helsingin Sanomille, ettei Ruotsissa ole oikeuskäytäntöä, josta voitaisiin päätellä jokin tietty aikaraja poliittisille lakoille. Maaliskuun alussa SDP:n eduskuntaryhmä esitti epäluottamuslausetta Satoselle asian vuoksi. Satonen lupasi pyytää väitettään anteeksi, jos eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuulee Ewaldssonia ja tämän Kauppalaehdessä antama tieto osoittautuu vääräksi. Luottamusäänestyksessä Satonen sai eduskunnan luottamuksen äänin 92–56.
Hakemus Kelan pääjohtajaksi Vuoden 2024 lopulla Satonen haki Kelan pääjohtajan virkaa. Helsingin työllisyyspalveluiden asiantuntijaryhmän mukaan Satosen hakemus oli haastatteluun asti päässeiden hakemuksista lyhyin eikä se ilmentänyt motivaatiota, hahmottamiskykyä, visiota tai ymmärrystä. Kelan työryhmän ulkopuolisella konsultilla teettämän arvion mukaan Satonen oli viidestä kärkihakijasta heikoin. Kelan hallitus esitti uudeksi pääjohtajaksi Heli Backmania, joka voitti hallituksen äänestyksen Satosta vastaan äänin 8–1.
Lopullisen valinnan tekevät kuitenkin Kelan valtuutetut eli eri puolueiden kansanedustajat. Kelan valtuutetut valitsivat toimitusjohtajaksi Lasse Lehtosen äänin 7–5. Satonen päätti jatkaa uraansa politiikassa kansanedustajana ministeritehtävän jälkeen. Satosen valintaa Kelan pääjohtajaksi oli pidetty varmana, koska kokoomuksella ja perussuomalaisilla on valinnan päättävässä elimessä enemmistö. Satonen valittiin eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajaksi. Tästä oli sovittu kokoomuksen eduskuntaryhmässä jo siinä yhteydessä, kun työministerin tehtävä päätettiin jakaa Satosen ja Matias Marttisen kesken.