The Saints on australialainen punk rock-yhtye, joka perustettiin Brisbanessa vuonna 1974. Se on ensimmäinen merkittävä Australiasta lähtöisin oleva punk-yhtye.

Perustajajäseniä olivat Chris Bailey (laulaja-lauluntekijä, myöhemmin myös kitaristi), Ivor Hay (rumpali) ja Ed Kuepper (kitaristi-lauluntekijä). Bailey oli yhtyeen viimeinen alkuperäisjäsen. Yhtye pääsi Australian Recording Industry Association (ARIA) Hall of Fameen vuonna 2001. Yhtyeen albumi Eternally Yours (1978) valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”(I’m) Stranded,” ”Know Your Product” sekä ”The Perfect Day” ja ”Just Like Fire Would”.

Ura Chris Bailey syntyi Nanyukissa Keniassa 29. marraskuuta 1956. Hänen vanhempansa olivat alun perin Irlannista, ja he muuttivat Brisbaneen Australiaan Baileyn ollessa vasta seitsemänvuotias. Bailey tutustui opiskelutoveriinsa, kitaristi Ed Kuepperiin, joka halusi perustaa yhtyeen. Bailey ryhtyi laulajaksi, ja vuoteen 1975 mennessä Ivor Hay oli siirtynyt rumpuihin, Kym Bradshaw oli liittynyt mukaan basistiksi, ja The Saints oli varannut aikaa paikalliselta studiolta, jossa se äänitti kaksi omaa kappaletta: ”(I’m) Stranded” ja ”No Time”. Kun yksikään levy-yhtiö ei ollut halukas tekemään sopimusta yhtyeen kanssa, se julkaisi singlensä omalla Fatal Records -levymerkillään vuonna 1976.

Single sai ylistäviä arvioita brittiläisessä ja australialaisessa rocklehdistössä, ja brittiläinen EMI teki sopimuksen The Saintsin kanssa, julkaisi singlen uudelleen ja toi helmikuussa 1977 markkinoille täyspitkän albumin, myös nimeltään (I’m) Stranded. Amerikkalainen Sire Records, joka oli esitellyt maailmalle Ramonesin, Dead Boysin ja Talking Headsin, julkaisi albumin Yhdysvalloissa. The Saints päätti muuttaa Lontooseen ja siitä tuli osa englantilaista punk-skeneä. Vaikka punk loi The Saintsin identiteetin ja hankki sille ensimmäisen yleisönsä, yhtye ei suostunut jämähtämään punkin genre-rajoihin. Kun yhtye julkaisi vuonna 1978 Eternally Yours -albumin, se alkoi liittää sovituksiinsa torvia ja koskettimia.

Tässä vaiheessa Kym Bradshaw oli lähtenyt yhtyeestä ja hänen tilalleen oli tullut basisti Algy Ward. Kolmas albumi Prehistoric Sounds ilmestyi vielä saman vuoden aikana. Se oli kaupallinen pettymys sekä Australiassa että Britanniassa, eikä sitä julkaistu Pohjois-Amerikassa. Chris Bailey ja Ed Kuepper olivat yhä enemmän erimielisiä bändin luovasta suunnasta: Kuepper ja Ward jättivät Saintsin, ja vuoden 1980 live-EP Paralytic Tonight, Dublin Tomorrow oli ensimmäinen julkaisu yhtyeen uudella kokoonpanolla.

Ivor Hay siirtyi rummuista koskettimiin sessioissa, jotka tuottivat vuoden 1981 albumin The Monkey Puzzle, ja vuoden 1982 julkaisussa Out of the Jungle laulaja Bailey oli The Saintsin ainoa alkuperäisjäsen. Tästä eteenpäin Yhe Saints oli käytännössä kokonaan Chris Baileyn projekti. Vuodesta 1983 alkaen hän jakoi aikansa bändin ja soolouransa välillä julkaisten albumin Casablanca Chris Baileyn nimellä. Vuoden 1984 What We Did on Our Holidays oli karu, lo-fi-soololevy, joka koostui pääasiassa Baileyn suosikkikappaleiden covereista, kun taas samana vuonna ilmestynyt The Saintsin albumi A Little Madness to be Free oli mietiskelevä ja lempeämpi kokonaisuus.

Vuoden 1986 The Saints -albumi All Fools Day oli tuottaja Hugh Jonesin hioma ja täynnä Baileyn vahvaa popmelodiikkaa. Se oli sekä arvostelu- että kaupallinen menestys ja ensimmäinen Eternally Yoursin jälkeinen The Saints-julkaisu, joka ilmestyi Yhdysvalloissa. MTV-soitto teki singlestä ”Just Like Fire Would” pienen hitin. Bailey seurasi All Fools Dayn menestystä toisella hyvin tuotetulla levyllä, vuoden 1988 Prodigal Son -albumilla, mutta se jäi viimeiseksi uudeksi The Saints-materiaaliksi kahdeksaan vuoteen.

Bailey matkusti Memphisiin äänittämään vuoden 1990 sooloalbuminsa Demons, ja sitä seurasi folk-rock-vaikutteinen Savage Entertainment vuonna 1992. Muutettuaan Ruotsiin Bailey julkaisi jälleen folk-tyylisen soololevyn 54 Days at Sea (1994) mutta keskeytti sittemmin soolouransa kootakseen uuden version The Saintsista. Yhtye palasi toimintaan vuoden 1997 albumilla Howling.

Tässä vaiheessa Bailey oli asettunut Alankomaihin, ja hän julkaisi musiikkinsa tämän jälkeen The Saints -nimen alla. Vuoden 1998 Everybody Knows the Monkey ja vuoden 2002 Spit the Blues Out olivat kovia, rosoisia julkaisuja, täynnä Chris Baileylle ominaista rock’n’roll-ilmaisua. Vuoden 2005 albumilla Nothing Is Straight in My House vieraili The Church -yhtyeestä tunnettu Marty Wilson-Piper, joka soitti soolokitaraa. Wilson-Piper ei kuitenkaan enää ollut mukana, kun vuoden 2006 Imperious Delirium albumi äänitettiin – tällä kertaa Bailey lauloi ja soitti soolokitaraa.

Vuoden 2012 King of the Sun oli konseptialbumi, joka seurasi sotilaan seikkailuja hänen yrittäessään päästä kotiin. Albumin sovituksissa korostuivat akustiset kitarat, koskettimet sekä joissakin kappaleissa jousi- ja torvisovitukset. Vuonna 2014 albumista julkaistiin rinnakkainen versio, King of the Midnight Sun, joka sisälsi samat kappaleet nelihenkisen sähköisen rockbändin esittäminä. Samana vuonna Bruce Springsteen osoitti kunnioituksensa Baileylle julkaisemalla ”Just Like Fire Would” -coverin albumillaan High Hopes.

Vuonna 2021 Bailey lauloi vierailijana saksalaisen punk-yhtyeen Die Toten Hosenin tekemällä ”(I'm) Stranded” -coverilla, joka julkaistiin albumilla Learning English, Lesson 1: The Learner’s Workbook – Grammar and Drill. Se jäi yhdeksi hänen elinaikansa viimeisistä julkaistuista äänitteistä.

Viimeinen alkuperäisjäsen Chris Bailey kuoli huhtikuussa 2022 Haarlemissa Alankomaissa, 65-vuotiaana. Vähän Baileyn kuoleman jälkeen ilmestyneessä blogikirjoituksessa australialainen rocklaulaja Nick Cave kirjoitti: “Mielestäni Saints oli Australian kaikkien aikojen paras yhtye, ja Chris Bailey oli lempilaulajani.”

Jäsenet Nykyiset Barry Francis – kitara (1979–1989, 2013–) Peter Wilkinson – rummut (1999–)

Entiset

Chris Bailey – laulu, kitara, basso (1974–2022) Ivor Hay – rummut, koskettimet, basso, urut (1974–1979, 1981, 1985–1987, 2009) Ed Kuepper – kitara (1974–1979, 2004, 2009) Jeffrey Wegener – rummut (1974–1975) Doug Balmanno – bassokitara (1975) Kym Bradshaw – bassokitara (1975–1977) Alasdair Ward – bassokitara (1977–1978) Bruce Callaway – kitara (1979–1980) Janine Hall – bassokitara (1979–1982, 1984–1985) Mark Birmingham – rummut (1980–1981) Chris Burnham – kitara (1982, 1989) Laurie Cuffe – kitara (1982–1983) Iain Shedden – rummut (1982, 1984–1985, 1988–1990, 2002, 2004) Tracy Pew – bassokitara (1984; kuoli 1986) Richard Burgman – kitara (1985) Louise Elliott – saksofoni (1985) Arturo LaRizza – bassokitara (1986–1989, 2002, 2004, 2009)

Joe Chiofalo – koskettimet (1987–1988, 1991) Dror Erez – koskettimet (1991) Tony Faehse – kitara (1991) Peter Jones – rummut (1991) Michael Bayliss – bassokitara (1996–2004) Marty Bjerregaard – rummut (1996–1999) Andy Faulkner – kitara (1996–2004) Andreas Jörnvill – rummut (1996) Joakim Tack – bassokitara (1996) Ian Walsh – kitara (1996) Måns Wieslander – kitara (1996) Eddie Nyström – kitara (2002) Marty Willson-Piper – kitara (2004–2005) Caspar Wijnberg – bassokitara (2004–2010) Jane Mack – bassokitara (2010) Sean Carey – kitara (2012–2013)

Diskografia Studioalbumit (I'm) Stranded (1977) Eternally Yours (1978) Prehistoric Sounds (1978) The Monkey Puzzle (1981) I Thought This Was Love, But This Ain't Casablanca (1982) A Little Madness to Be Free (1984) All Fools Day (1986) Prodigal Son (1988) Howling (1997) Everybody Knows the Monkey (1998) Spit the Blues Out (2002) Nothing Is Straight in My House (2005) Imperious Delirium (2006) King of the Sun (2012)

Lähteet

Aiheesta muualla

Viralliset sivut

Luokka:Australialaiset punkyhtyeet Luokka:1970-luvun yhtyeet ja sooloartistit Luokka:1980-luvun yhtyeet ja sooloartistit