Paltamon kirkonkylä eli Kiehimä, alkujaan Kiehimänsuun kylä, on kirkonkylä ja Paltamon kunnan keskustaajama Kainuussa. Kirkonkylä sijaitsee Kiehimänjoen suun länsirannalla Oulujärven itäosan Paltaselän pohjoispuolella. Valtatie 22 ja kantatie 78 risteävät kirkonkylässä, joka sijaitsee myös Oulu–Kontiomäki-rautatien varrella. Paltamon kirkonkylän lähin kaupunki on Kajaani, joka sijaitsee maanteitse 36 kilometriä kirkonkylästä etelään.
Tilastokeskuksen taajama-aluerajauksen mukaan vuoden 2021 lopussa Paltamon kirkonkylän pinta-ala oli 6,15 neliökilometriä ja väkiluku 1 448. Kirkonkylä on Paltamon suurin taajama; kunnan toinen taajama on Kontiomäki (413 as. vuonna 2021, 1,87 km²). Tilastollinen taajamarajaus voi poiketa virallisesta kunnanosien rajauksesta.
Vakinainen asutus Paltamolle muodostui 1550-luvulla. Vaikka Kainuu virallisesti kuului vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan mukaan yhä Novgorodin valtapiiriin, kuningas Kustaa Vaasan kehotuksesta Oulunjärven ympäristö asutettiin. Kustaa Fincke lähetti seudulle savolaisia uudisasukkaita. Venäläispelossa uudisasutus ei tapahtunut vapaaehtoisesti, vaikka asukkaille luvattiin kolmen vuoden verovapaus. Venäläiset hävittivätkin pääosan asutuksesta 1570- ja 1580-luvuilla. 25-vuotisen sodan päättäneessä Täyssinän rauhassa (1595) Paltamon seutu tuli osaksi Ruotsin valtakuntaa, ja vuoteen 1604 mennessä Paltamon seudulle oli noussut 105 taloa.
Oulujärven eli Paltamon pitäjä kuului aluksi Savonlinnan linnalääniin. Vuonna 1559 alue liitettiin hallinnollisesti Pohjanmaan voudin valtapiiriin. Aluksi Liminkaan kuulunut Paltamon seurakunta muodostettiin vuonna 1559 (nimenään Oulujärven erämaaseurakunta) mutta itsenäistettiin vasta 40 vuotta myöhemmin. 1600-luvun alun Paltamon suurseurakunnasta on sittemmin muodostettu kymmenen seurakuntaa. Vuoteen 1647 saakka Paltamoon kuului koko Kainuu. Vuosina 1650–1680 Paltamo oli osa Pietari Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaa. Paltamon seurakunnan varhaisimmat kirkot ovat sijainneet Manamansalossa (ensimmäinen kirkko, tuhoutui 1581) ja Paltaniemellä (toinen kirkko 1599–1626; kolmas kirkko 1665–1716; neljäs kirkko: Paltaniemen kuvakirkko 1726–). Paltamon seurakunnan keskus sijaitsi vuoteen 1936 saakka Paltaniemessä.
Alkuperäinen Paltamon pitäjän keskus ja Paltamon kirkonkylä sijaitsi nykyisin Kajaaniin kuuluvassa Paltaniemen kylässä. Paltaniemi liitettiin 1954 Kajaanin maalaiskuntaan ja 1976 siitä tuli osa Kajaania. Paltamon kunnan hallinnolliset toiminnot siirtyivät Kiehimän kylään vaiheittain 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, koska suurin osa kunnan asutuksesta sijaitsi Oulujärven pohjoispuolella. Kirkkoherranvirasto sekä kirkkoherra muuttivat Kiehimään 1936, kun uusi pappila valmistui, mutta kappalainen jäi Paltaniemelle. Kiehimän nimi muutettiin Paltamoksi 1942, jolloin siitä tuli kuntakeskus. Uuden kirkon Paltamon seurakunta sai Kiehimään 1946, jolloin kuntakeskuksesta tuli kirkonkylä. Paltaniemen kuvakirkko jäi, ja on edelleen, Paltamon seurakunnan omistuksessa.
Paikannimi Paltamo on esiintynyt alkuaan kirjallisissa lähteissä muodoissa paldama niemi (1555), Paldama (1605), Paldamoi (1624) ja Paldamoj by (1650). Paikannimi Paltamo on johdettu sanasta palta ’rinne, rantapenger’. Paltamon aiemmassa kirkonkylässä Paltaniemellä on korkea rantatöyräs, johon sana palta viitannee.
Kirkonkylän palvelut ja maamerkit Kirkonkylän maamerkkejä ovat muun muassa Paltamon kirkko (1946) ja Kiehimänjoen ylittävät maantie- ja rautatiesillat. Pääosa kunnan palveluista on keskittynyt kirkonkylän taajamaan. Kirkonkylässä on kirkon ohella esimerkiksi kunnantalo, Korpitien koulu (yhtenäiskoulu, luokka-asteet 1-9), Paltamon lukio, Paltamon pääkirjasto, Paltamon terveysasema ja Kainuun pelastuslaitoksen Paltamon paloasema.
Lähteet
Luokka:Paltamon kylät Luokka:Suomen kirkonkylät Luokka:Suomen kuntakeskukset Luokka:Kainuun maakunnan taajamat