Claude Renoir (4. joulukuuta 1914 Pariisi – 5. syyskuuta 1993 Troyes) oli ranskalainen elokuvaaja. Hän toimi pääkuvaajana muun muassa setänsä Jean Renoirin elokuvissa Joki (1951) ja Kultaiset vaunut (1952).
Claude Renoir aloitti uransa 1930-luvulla setänsä elokuvien avustavissa tehtävissä ja toimi sitten Christian Matras’n ja Boris Kaufmanin kamera-assistenttina. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Ranskan laivaston elokuvaosastolla ja palasi sodan jälkeen näytelmäelokuvien pariin. Hänen myöhäisempiä kuvaustöitään olivat Henri-Georges Clouzot’n Picasso – arvoitus (1956), Roger Vadimin Barbarella (1968) ja Lewis Gilbertin 007 rakastettuni (1977). Hän jatkoi elokuvaajana 1970-luvun loppuun asti, kunnes paheneva näkövamma esti työskentelyn. Claude Renoir kuoli 1993.
Claude Renoir sekoitetaan usein (muun muassa Elonetissä) samannimiseen setäänsä (1901–1969), joka tuotti joitakin veljensä Jean Renoirin elokuvia.Pace, Eric: Claude Renoir, 79, A Cinematographer With a Painter's Eye, The New York Times 13.9.1993, viitattu 8.4.2015.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset elokuvaajat Luokka:Vuonna 1914 syntyneet Luokka:Vuonna 1993 kuolleet