Via Appia oli roomalainen tie, joka kulki Italian eteläosassa ja johti Roomasta Brundisiumiin. Tien ensimmäinen osuus Capuaan valmistui vuonna 312 eaa. Brundisiumin se saavutti vuonna 264 eaa. Via Trajana korvasi myöhemmin Via Appian loppuosan alkuperäisen osuuden.
Via Appia oli suurista roomalaisista teistä vanhin ja Italian teistä pisin, ja se on ollut yksi kaikkein kuuluisimpia roomalaisia teitä.Strabon: Geografika V.3.9, P. 237; Statius: Silvae 2.2.12: ”longarum regina viarum”, 4.3.1–3, 40-55; Not. app. 1; Eins. i. I, 8; 13. 20. Tie toimi tärkeimpänä yhteytenä Italiasta Kreikkaan, Makedoniaan ja muualle itään päin. Näin siitä tuli Rooman kukoistuskaudella roomalaisista teistä tärkein, ja se esiintyy niistä useimmin antiikin kirjallisuudessa. Statius kutsui sitä ”teiden kuningattareksi”.Statius: Silvae 2.2.12.
Historia Tien synty
Via Appia oli varhaisin suurista roomalaisista teistä, joiden rakentamisajankohta tunnetaan, ja todennäköisesti ensimmäinen, joka tehtiin alusta saakka julkisena rakennustyönä. Sitä varhaisemmat tiet, kuten Via Salaria ja Via Tiburtina, olivat olleet pitkään käytössä luonnollisina kulkuväylinä ennen kuin ne muutettiin kivetyiksi roomalaisiksi teiksi. Roomasta on kyllä aina täytynyt olla olemassa tie Alba longan ja Arician suuntaan, mutta Via Appian viivasuora linjaus sen alkumatkasta osoittaa, että sen on täytynyt olla kokonaan uutta työtä, joka on suunniteltu ja toteutettu kerralla.
pienoiskuva|pysty=1.06|Via Appiaa Rooman lähellä. Via Appia rakennettiin osana Rooman laajentumista kohti etelää. Sen ensimmäinen, Capuaan asti kulkenut osuus valmistui vuonna 312 eaa. kensori Appius Claudius Caecuksen rakennuttamana. Se oli Rooman julkisista teistä ensimmäinen, joka nimettiin rakennuttajansa mukaan.Livus: Rooman synty 9.29; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.36; Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 5; von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 539. Capuasta tietä jatkettiin Beneventumiin ja edelleen Brundisiumiin päin. Se saavutti Venusian vuonna 291 eaa., Tarentumin vuonna 281 eaa. ja Brundisiumin vuonna 264 eaa.Livius: Rooman synty 9.29. Aurelius Victor erehtyy sanoessaan, että jo Appius Claudius Caecus olisi rakennuttanut tien aina Brundisiumiin saakka.Pseudo-Aurelius Victor: Rooman kaupungin kuuluisia miehiä (De viris illustribus urbis Romae) 34.
Tie oli tehty kovasta basalttisesta laavakivestä, jota sai lähiseudulta. Sen leveys oli 15 jalkaa. Kuten muillakin suurilla teillä, myös Via Appian varrella oli mailipylväitä, joista näki etäisyyden seuraavaan kaupunkiin. Pylväitä oli yhden roomalaisen mailin (mille passus, n. metriä) välein. Tien varhaisin löydetty mailipylväs on noin vuodelta 250 eaa.
On ollut epävarmaa, kulkiko alkuperäinen Appius Claudius Caecuksen rakennuttama Via Appia vielä Pontisten soiden läpi. Soiden kuivattamisesta jo tuohon aikaan ei ole mainintoja, eikä tien rakentaminen olisi onnistunut ilman tätä. On todennäköisempää, että tie kulki soiden ohi Via Setinan reittiä, eli idempänä kukkuloilla Coran, Norban ja Setian kautta. Tähän voisi viitata se, että Lucilius valittaa tien mäkisyyttä Setian seudulla kuvatessaan matkaansa Roomasta Capuaan.Lucilius, fragmentti 3.6, ed. Gerlach. Viimeistään tasavallan loppuaikana soiden poikki kulki tie sekä myös sen vierellä kulkenut kanava. Horatius, joka on jättänyt runollisen kuvauksen koko matkasta Roomasta Brundisiumiin, antaa ymmärtää, että vielä hänen aikanaan matkailijoille oli tyypillistä jatkaa matkaansa Forum Appiista vesitse kanavaa pitkin. Kanavaa ei käytetty niinkään siksi, ettei tietä olisi ollut olemassa, vaan siksi, että vesitse matkustaminen oli mukavampaa ja voitti aikaa, sillä se mahdollisti matkustamisen myös yöllä. Muulit vetivät kanavassa olleita aluksia kulkien itse tiellä.
Strabon sanoo Via Appian johtaneen hänen aikanaan Roomasta Brundisiumiin, ja kuvaa koko tien pituudeksi 360 mailia eli noin 532 kilometriä. Hän kuvaa, että loppupäässä Beneventumin ja Brundisiumin välillä matkaajalla oli kaksi vaihtoehtoista reittiä: Via Appia, joka sopi vaunuille, sekä toinen tie, Via Minucia (vaikkakaan Strabon ei mainitse sen nimeä), joka oli huonokuntoisempi ja sopi lähinnä muuleille, ja kulki Beneventumista vuorten yli Apulian tasangolle Herdoniaehen, ja sieltä Canusiumin, Caelian ja Egnatian kautta Brundisiumiin.Strabon: Geografika V s. 283. Horatiuksen reitti oikaisi Via Minuciaakin kulkien Trivicumin kautta Canusiumiin.Horatius: Satiirit 1.5.
Kuten suurin osa muistakin valtateistä, Via Appiankin rakennuttamisen perimmäinen tarkoitus oli taata Rooman armeijoille mahdollisuus nopeaan siirtymiseen vasta valloitetuilla alueilla. Via Appiaa käyttivät niin legioonalaiset, kauppiaat kuin cursus publicuksen eli Rooman ”postilaitoksen” lähetitkin. Spartacuksen epäonnistuneen orjakapinan seurauksena vuonna 71 eaa. Rooman kuuluisimman tien varrelle ristiinnaulittiin noin orjaa.
pienoiskuva|vasen|pysty|Via Appiaa Rooman lähellä noin 3,8 mailin (5,7 kilometrin) kohdalla. Myöhempi historia
Via Appiasta pidettiin hyvää huolta, ja sitä kunnostettiin usein. Gaius Gracchus parannutti useita roomalaisia teitä, ja ne rakennettiin oletettavasti hänen aikanaan ensimmäistä kertaa sellaiseen laadukkaaseen muotoon, mistä ne myöhemmin tunnettiin.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Gracchus 7. Muun muassa Julius Caesar toimi nuorempana Via Appiasta vastanneena virkamiehenä (curator Viae Appiae), mistä oli tullut pysyvä virka, ja käytti suuria summia sen parantamiseen.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Caesar 5. Siitä huolehtivat myös monet keisarit, mikä tulee ilmi lukuisista piirtokirjoituksista.
Erityisesti Via Appiaa kunnostutti keisari Trajanus. Sen vanhaa reittiä myös oikaistiin tai muutettiin helpompikulkuiseksi. Trajanus muun muassa rakennutti suoran osuuden Pontisten soiden läpi Forum Appiista Tarracinaan.Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 68.15. Trajanus myös rakennutti suunnilleen Via Minucian reitille Via Trajanan, joka oikaisi Via Appian alkuperäistä loppumatkaa, ja muodostui ajan kuluessa suositummaksi reitiksi, niin että se alettiin nähdä Via Appian osana. Samalla Via Appian alkuperäinen loppuosa jäi vähällä käytölle. Se esiintyy edelleen Itinerarium Antonini Augustissa, mutta ei Via Appian pääreittinä. Sama lähde osoittaa, kuinka ”Via Appian” merkitys muuttui ajan kuluessa muutoinkin epämääräisemmäksi, ja nimen alle luettiin myös Rhegiumiin johtanut Via Popilia.
Via Appia säilyi pitkään Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen. Pontisten soiden läpi kulkenut osa, joka nopeimmin alkoi kärsiä ylläpidon puutteesta, kunnostettiin Teoderik Suuren toimeksiannosta. Prokopios, joka matkusti tietä pitkin 40 vuotta myöhemmin, kehuu sen rakennetta ja kuntoa. Hän kertoo, että matka Roomasta Capuaan kesti viisi päivää, ja että tien leveys oli sellainen, että se mahdollisti vastakkaisiin suuntiin matkalla olleiden vaunujen kohtaamisen.Prokopios: Goottisota (De bellum Gothicum) 1.14.
Paavi Pius VI määräsi Via Appian kunnostettavaksi 1700-luvulla samalla kun Pontiset suot kuivattiin jälleen kerran. Samalla tien rinnalle rakennettiin samansuuntainen uusi tie Via Appia Nuova. Via Appian alkupään hyvin säilynyt osuus puhdistettiin ja tutkittiin varsin perusteellisesti 1800-luvulla. Rooman vuoden 1960 olympialaisissa osa Via Appiasta toimi osana miesten maratonjuoksun reittiä.
Nykytila
Nykyään antiikin aikaista Via Appiaa (Via Appia Antica) on jäljellä noin 15 kilometrin pituinen osuus, joka alkaa Aurelianuksen muurien Porta San Sebastianolta kaakkoon Rooman Colosseumilta. Tie on nykyisin ilmainen turistinähtävyys. Sen ensimmäiset 5 kilometriä ovat vilkkaasti moottoriajoneuvojen käytössä, mutta siitä eteenpäin liikenne on vähäistä, ja raunioita voi ihastella jalkaisin tai pyöräillen suhteellinen turvallisesti. Tämänkin osuuden jälkeen Via Appian suora linjaus erottuu maastossa pitkälle, ja usein sen paikalla kulkee nykyinen tie. Via Appian jäänteet ovat olleet ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 2006.
Reitti pienoiskuva|pysty=1.6|Via Appian reitti. Katkoviivalla merkitty tien loppuosan myöhemmin korvannut Via Trajana.
Via Appia kulki Latium et Campanian ja Apulia et Calabrian alueilla. Sen pääosuus kulki Roomasta Capuaan. Capuasta tie kulki edelleen Beneventumiin, josta se jatkui Brundisiumiin alun perin Venusian ja Tarentumin kautta. Myöhemmin tien osaksi luettiin Via Trajana, joka kulki Beneventumista Brundisiumiin helpompaa tietä Canusiumin ja Bariumin kautta. Eräänlainen Via Appian jatke oli myös Via Popilia, joka kulki Capuasta Italian ”saappaankärjen” Rhegiumiin Nucerian kautta.
Roomasta Capuaan
Via Appian ensimmäinen osa Roomasta Capuaan oli pääosuus, josta kaikki myöhemmät jatkeet ja haaraumat olivat riippuvaisia. Osuuden asemapaikat olivat:
Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä mailia km (n.)Etäisyystaulukot on muodostettu sovittamalla yhteen tietoja eri itinerariumeista. Kilometrilukemat on laskettu niiden ilmoittamista roomalaisista maileista. Sekä maili- että kilometrilukemat ovat summittaisia. Rooma Rooma Ad nonum 9 13,3 Bovillae Frattocchie 3 4,4 Albanum 2 3,0 Aricia Ariccia 2 3,0 Sublanuvio (Sub Lanuvio) Genzano di Roma 14 20,7 Ad Sponsas Velletri Tres tabernae Cisterna di Latina 3 4,4 Tripontium 10 14,8 Forum Appii Borgo Faiti Ad medias Mesa di Pontinia 9 13,3 Tarracina (Tarracinae) Terracina 10 14,8 Fundi Fondi 13 19,2 Formiae Formia 13 19,2 Minturnae lähellä Minturnoa 9 13,3 Sinuessa Mondragone 9 13,3 Pons Campanus 9 13,3 Ad octavum 9 13,3 Casilinum Capua 5 7,4 Capua S. Maria Capua Vetere 3 4,4
Osuuden pituus oli 132 roomalaista mailia eli noin 194 kilometriä. Tie oli Roomasta Tarracinaan lähes täysin suora, ja siksi myös asemapaikat on ollut suhteellisen helppo paikantaa. Kaupunkien välille merkityt asemapaikat olivat yleensä lähinnä tieasemia, mutationes, joissa pidettiin hevosia vaihtoa varten.
Roomasta Caecilia Metellan haudalle pienoiskuva|Porta San Sebastiano, antiikin Porta Appia.
Via Appia sai tavallaan alkunsa jo Serviuksen muurien sisäpuolelta Circus maximuksen kaakkoispään lähellä olleesta teiden risteyksestä, johon tuli muun muassa tie pohjoisesta Colosseumilta päin. Ei kuitenkaan tiedetä, oliko tällä muurien sisäpuolisella osuudella joku oma nimi. Varsinaisesti Via Appian katsotaan alkaneen Serviuksen muurien Porta Capena -portilta. Noin puoli mailia portin jälkeen Via Appia erkaantui Via Latinasta, joka kulki idempänä, niin että Aurelianuksen muureista tiet kulkivat eri porteista. Portti, jonka kautta Via Appia lopulta poistui Roomasta, tunnettiin nimellä Porta Appia; nykyisin siitä käytetään nimeä Porta San Sebastiano. Muurien välisellä alueella tiellä oli kolme triumfikaarta, jotka oli pystytetty Drusuksen, Trajanuksen ja Lucius Veruksen kunniaksi. Drusuksen nimiin on liitetty nykyaikaan säilynyt niin kutsuttu Drusuksen riemukaari, joka ei kuitenkaan todellisuudessa liity häneen.
pienoiskuva|vasen|Via Appian ensimmäisen mailipylvään ennallistus alkuperäisellä paikallaan. Tien ensimmäinen mailipylväs sijaitsi noin 120 metriä Porta Appian ulkopuolella, sillä etäisyydet mitattiin aina Porta Capenalta.Ensimmäisen mailipylvään sijainti: Heti Porta Appian ulkopuolella sijaitsi Marsin temppeli. Noin puolen mailin päässä Porta Appiasta tie ylitti Almo (nyk. Almone) -joen. Joen jälkeen tie teki huomattavan mutkan, mutta kulki toisesta mailipylväästä saakka hyvin suoraa linjaa Bovillaehen Albanovuorten juurelle.