thumb|Sukupuu kuvaa sukulaissuhteita. Sukulaisuus on sellaisten henkilöiden välinen suhde, jotka ovat keskenään sukua. Tästä voidaan käyttää myös nimityksiä sukulaissuhde ja sukulaisuussuhde. Toisilleen sukua olevia henkilöitä kutsutaan sukulaisiksi. Samaan sukuun kuuluvilla henkilöillä on yhteisiä esivanhempia tai he ovat tulleet sukuun avioliiton tai adoption kautta. Sukulaisuutta voidaan tarkastella sekä biologisena (geneettisenä) sukulaisuutena että niinä sosiaalisina rooleina, joiden mukaisesti ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan yhteisössään. Eri kulttuureissa voidaan sukulaisuus määritellä eri tavoin: joskus voidaan laskea serkutkin omiksi sisariksi ja veljiksi tai lapset lasketaan kuuluvan vain joko isän tai äidin sukuun.

Sukulaisuus historiallisesti Maan hallinta- ja omistusoikeuden käsitettiin menneinä aikoina kuuluvan suvuille. Vähitellen omistus rajattiin kuuluvaksi perheelle, kunnes siirryttiin täyteen yksityisomistukseen. Yhteisölle tärkeät päällikkyydet, arvonimet ja muut sosiaaliset tai uskonnolliset etuoikeudet kulkivat sukupolvelta toiselle samassa suvussa. Näin ovat syntyneet aatelissuvut, käsityöläissuvut, kauppiassuvut ja vastaavat.

Yksilö oli yleensä suvulle moraalisesti ja eettisesti vastuussa toiminnastaan. Suvulleen saattoi olla kunniaksi tai häpeäksi. Suku valvoi siten jäsentensä normien mukaista käyttäytymistä. Suku teki päätöksiä myös jäsentensä avioliitoista. Sukukeskeisyys on johtanut myös epäasialliseen sukulaisten suosimiseen eli nepotismiin. Eri kulttuureissa oli eroja siinä, katsottiinko myös äidin puoleiset sukulaiset samaan sukuun kuuluviksi. Tätä kutsutaan kaksipuoleiseksi (bilateriaaliseksi) sukulaisuudeksi. Suurin osa luontoiskulttuureista luki sukulaisiksi pelkästään isänpuoleiset (patrilineaariset) tai pelkästään äidinpuoleiset (matrilineaariset) jälkeläiset. Patrilineaarisia luontoiskulttuureja oli eniten Afrikassa ja bilateraalisia lähinnä vain Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Patrilineaarisuus liittyi usein paimentolaisuuteen ja matrilineaarisuus sellaiseen maatalouteen, jossa naiset tekivät peltotyöt.

Paimentolaiskulttuureissa ei ollut keskitettyä hallintoa, joka olisi auttanut yksilöitä, joten näitä suojeli suku monin eri tavoin. Verikosto oli rikoksen tai loukkauksen kostamista tekijälle tai tämän sukulaisille. Tästä tosin helposti syntyi koston kierre, kun kosto kostettiin.

Sukututkimus

Sukulaisuus tarkoittaa sukututkimuksellisesti sitä, että sukulaiset sijaitsevat sukupuussa toisiaan lähellä. Puhutaan myös lähisukulaisista ja etäisistä tai kaukaisista sukulaisista sekä n:nnen polven sukulaisista. N:nnen polven sukulaisilla on ainakin yksi yhteinen n:nnen sukupolven takainen esi-isä tai -äiti.

Sukulaisuuden vaikutuksia Sukulaisuussuhteilla on juridisesti merkitystä varsinkin lapsen huoltajuuden ja perimyksen kannalta. Lähi­sukulaisuus on myös avioeste ja esimerkiksi tuomarien jääviysperuste. Sukulaisuus­suhteilla on merkitystä myös perintö- ja lahjaveron määräytymisessä.

Lääketiede tutkii sukulaisten perinnöllisiä sairauksia. Perinnöllisyystiede tutkii sukulaisten geenistöjä.

Polveutuminen Ihmisyhteisöt voidaan jakaa erityisesti antropologiassa sen mukaan, miten sukuun kuuluminen määritellään yhteisössä. Sukulaisuuden määrittelytapoja ovat esimerkiksi:

Unilineaarinen eli yksilinjainen polveutuminen Patrilineaarisuus: lapsi kuuluu isän sukuun Matrilineaarisuus: lapsi kuuluu äidin sukuun Bilateraalinen, kognaattinen eli molemminpuoleinen polveutuminen: lapsi kuuluu sekä äidin että isän sukuun

Sukulaisia Verisukulaisia Vanhemmat: Isä Äiti Lapsi: Poika Tytär Sisarus: Veli Sisar – puhekielessä sisko Lapsenlapsi. Kutsumia eri sukupuolille: pojanpoika, pojantytär, tyttärenpoika, tyttärentytär. Kansanomainen nimitys lapsenlapselle (myös pienokaiselle ja vauvalle) on vunukka. Lapsenlapsenlapsi Eno – äidin veli, harvemmin myös äidin sisaren miestä kutsutaan enoksi. Setä – isän veli, tai tädin mies Täti – äidin tai isän sisar, enon tai sedän vaimo Veljenpoika Sisarenpoika Veljentytär Sisarentytär Isoisä – isän tai äidin isä. Isoisästä käytetään myös useita muita nimiä, kuten vaari, ukki, pappa tai harvinaisempi isovaari. Isoisää kutsutaan murteellisesti myös nimityksellä äiji sekä kansanomaisesti nimityksillä paappa, taata ja äijä. Isoäiti – isän- tai äidinäiti. Isoäidistä käytetään myös useita muita nimiä, kuten mummo, mummu, mummi ja mammaKielitoimiston sanakirja. Murteellinen harvinaisempi nimitys on ämmi. Isoisoisä – isovanhemman isä Isoisoäiti – isovanhemman äiti Isoisoisoisä – isovanhemman isoisä Isoisoisoäiti – isovanhemman isoäiti Isosetä – isän tai äidin setä Isoeno – isän tai äidin eno Isotäti – isän tai äidin täti Serkku (orpana) – isän tai äidin sisaruksen lapsi Pikkuserkku (pikkuorpana) – isän tai äidin serkun lapsi. Joskus myös tätä kaukaisempia sukulaisia kutsutaan yleisesti pikkuserkuiksi. Suvunsuku – hyvin kaukaisesta sukulaisuudesta käytetty nimitys (Eino on minulle suvunsukua), käytetään myös erilleen kirjoitettua muotoa

Aviosukulaisia Puoliso Mies/aviomies – miespuolinen puoliso Vaimo – naispuolinen puoliso Käly – puolison sisar, sisaruksen vaimo tai puolison sisaruksen vaimo Lanko – puolison veli, sisaruksen mies tai puolison sisaruksen mies. Murteellinen langon nimitys on suoveri. Vävy – lapsen mies, nimitys kotivävy tarkoittaa vävyä, joka puolisoineen asuu kotitalossa. Vävyä voidaan kutsua tuttavallisesti myös vävymieheksi ja -pojaksi. Miniä – lapsen vaimo Appi, appiukko – puolison isä Anoppi – puolison äiti

Kansanrunoissa käytettyjä sukulaisnimityksiä Kyty – aviomiehen veli Näälämies – lanko

Vanhahtavia sukulaisnimityksiä Nato – aviomiehen sisar

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Antropologia Luokka:Sukututkimus Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit