Runtuviikko oli Suomessa vuosipalvelijoiden lomaviikko , joka sijoittui palvelusvuoden rajapäivän yhteyteen: alun perin Mikon päivään (29.9.), vuodesta 1816 lähtien 1. marraskuuta, Vaikka sitä kutsuttiin lomaviikoksi, sen tarkoitus ei ollut virkistäytyminen, vaan palvelussuhteen päättäminen ja seuraavan vuoden sopimusten valmistelu. http://www.urhoklubi.net/Historiaa37_Mikkelinpaiva.htm http://almanakka.helsinki.fi/images/aikakirja/Aikakirja6.178-225.pdf.
Historia ja merkitys Runtuviikon vietto liittyi kiinteästi maanviljelyksen vuotuiskiertoon. Sadonkorjuu oli saatu päätökseen, karja tuotu talvisuojaan, ja talonväki sai hetken hengähdystauon ennen talven töitä. Runtuviikko oli samalla talon väelle sosiaalisesti tärkeä ajanjakso, jolloin palvelijat saattoivat hoitaa omia asioitaan, matkustaa lapsuudenkotiin tai vaihtaa palveluspaikkaa.
Runtuviikosta käytettiin myös monia muita nimityksiä: **vapaaviikko**, **pyhäinpäiväviikko**, **kissaviikko**, **itseviikko**, **mikkoviikko**, **pyhämistöviikko**, **päänpitoviikko**, **savipäivät**, **vuoroviikko** ja **väliviikko**.
Perinteet ja juhlat Runtuviikon aikana järjestettiin usein häitä, tansseja ja muita juhlia, koska syksyn sadonkorjuun jälkeen taloissa oli riittävästi ruokaa ja varastoja. Viikon vietto kuvastaa vanhan suomalaisen maalaisyhteisön vuodenkierron ja työn rytmin hallintaa, jossa arki ja juhla lomittuivat luonnon ja sadon mukaan.
Lähteet
Lähteet
Luokka:Kalenterit