Vigabatriini (C6H11NO2) on tyydyttymättömiin aminohappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä muun muassa eräiden epilepsian muotojen hoidossa.
Ominaisuudet ja käyttökohteet Vigabatriini on huoneenlämpötilassa vaalean kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja selvästi huonommin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin (7,5 g/l) ja kloroformiin (0,1 g/l). Vigabatriini on optiivisesti aktiivinen yhdiste ja biologista aktiivisuutta on ainoastaan S(+)-enantiomeerilla.
Rakenteeltaan vigabatriini muistuttaa gamma-aminovoihappoa. Yhdisteen vaikutusmekanismi perustuu siihen, että se inhiboi gamma-aminovoihappoa hajottavan entsyymin GABA-transaminaasin toimintaa. Vigabatriini muodostaa GABA-transaminaasin koentsyymin pyridoksaalifosfaatin kanssa imiinin eli Schiffin emäksen, joka reagoi GABA-transaminaasin aktiivisen kohdan lysiiniaminohapon kanssa muodostaen adduktin ja inaktivoi entsyymin. Tällöin gamma-aminovoihapon pitoisuudet aivoissa kasvavat. Vigabatriini estää erityisesti niin kutsuttuja partiaalisia epilepsia kohtauksia ja on usein käytetty lääkeaine Westin syndrooman eli tuberoosiskleroosista johtuvan infantiilispasmioireyhtymän hoidossa. Vigabatriini läpäisee veri-aivoesteen.
Vigabatriinia voidaan käyttää myös kroonisen väsymysoireyhtymän, neuropaattisen kivun ja ahdistuneisuuden hoidossa ja sitä on tutkittu myös kokaiini- ja amfetamiiniriippuvuuden vieroituksessa.
Haittavaikutukset Tyypillisimpiä vigabatriinin haittavaikutuksia ovat väsymys, päänsärky, painon lisääntyminen, mielialanvaihtelut ja masentuneisuus. Vakavampia haittavaikutuksia ovat vigabatriinin verkkokalvotoksisuudesta aiheutuva näkökentän vaurioituminen, joka voi olla pysyvä, ja yhdisteen indusoima psykoosi. Epilepsiapotilaille voi myös kehittyä toleranssi vigabatriinin vaikutuksia kohtaan.
Vuonna 2003 Frisén ja Malmgren osoittivat 25 potilaan retrospektiivisessä tutkimuksessa, että vigabatriini aiheuttaa verkkokalvon hermosäiekerroksen peruuttamatonta diffuusia surkastumista. Tällä on suurin vaikutus verkkokalvon ulompaan alueeseen (toisin kuin makulaan eli keskiosaan). Näkökenttäpuutoksia oli raportoitu jo vuonna 1997 Tom Eken ja muiden toimesta Isossa-Britanniassa. Jotkut kirjoittajat, mukaan lukien Comaish ym., uskovat, että näkökentän heikkenemistä ja sähköfysiologisia muutoksia voidaan havaita jopa 50 %:lla vigabatriinin käyttäjistä. Vigabatriinin verkkokalvotoksisuus voi johtua elimistön tauriinin kulumasta loppuun.
Valmistus Vigabatriinin synteesin ensimmäisessä vaiheessa 1,4-dikloori-2-buteeni reagoi dietyylimalonaatin kanssa natriumetoksidin katalysoimana muodostaen 1,1-bis(etoksikarbonyyli)-2-vinyylisyklopropaania. Tämä välituote reagoi dimetyyliformamidiliuoksessa ammoniakin kanssa rengasrakenteiseksi 3-karboksamido-5-vinyyli-2-pyrrolidoniksi, joka hydrolysoidaan vigabatriiniksi kuumentamalla suolahapon kanssa etikkahappoliuoksessa.
Lähteet
Aiheesta muualla Human Metabolome Database (HMDB): Vigabatrin Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Vigabatrin Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Vigabatrin Vigabatriinin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich (Merck), viitattu 20.6.2018
Luokka:Aminohapot Luokka:Antikonvulsantit