thumb|upright|Gergely Czuczor Gergely Czuczor (17. joulukuuta 1800 − 9. syyskuuta 1866) oli unkarilainen benediktiinimunkki, runoilija, sanakirjantekijä ja Unkarin tiedeakatemian jäsen.

Elämä Czuczor syntyi Andód-nimisessä kylässä (slov. Andovce) lähellä Érsekújvárin (Nové Zámky) kaupunkia nykyisessä Slovakiassa. Hän polveutui talonpoikaisesta suvusta. Hänet kastettiin Istvániksi, mutta liittyessään vuonna 1817 benediktiinien sääntökuntaan (yhdessä serkkunsa, fyysikkona tunnetuksi tulleen Ányos Jedlikin kanssa) hän otti nimekseen Gergely.

Vuodesta 1824 lähtien hän työskenteli opettajana, vuosina 1835–37 Unkarin tiedeakatemian sihteerinä ja arkistonhoitajana, vuosina 1837–38 kirjastonhoitajana Pannonhalman luostarissa ja vuosina 1838–1845 benediktiininoviisien opettajana. 1820-luvulta lähtien hän kirjoitti romanttis-isänmaallisia runoja: sankarirunoja kuten ”Aradi gyülés” (, 1828) ja ”Botond” (1830) ja kokonaisia eepoksia kuten ”Augsburgi ütközet” (’Augsburgin taistelu’, 1824), joka ensimmäisenä teki hänet tunnetuksi.[httpsb://runeberg.org/tieto/2/0072.html Czuczor Gergely,] Tietosanakirja osa 2, palsta 115−116, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909

Vuonna 1835 Ferenc Toldy julkaisi hänen runoistaan kokoelman, johon sisältyi historiallisten sankarirunojen lisäksi kansanlaulun tyylisiä laulelmia (Czuczor kirjoitti jo ennen Petőfiä tekstejä, jotka noudattelivat kansanrunojen mittaa ja levisivät kansan suuhun todellisiksi kansanlauluiksi), lyyristä tunnelmarunoutta, jopa rakkausrunoja. Näistä munkille sopimattomista teksteistä samoin kuin hänen koko elämäntavastaan – Czuczorin syytettiin pukeutuvan ja elävän täysin maallikon tapaan, käyvän maallisissa huveissa ja seurustelevan myös toisuskoisten ja kirkkokriittisten intellektuellien kanssa – seurasi yliapotin nuhteita, Czuczor joutui lopettamaan opettajantyönsä ja asumaan jonkin aikaa lähes vankina Pannonhalman luostarissa, ja hänen kirjallista toimintaansa alettiin sensuroida.

Itse asiassa Czuczorin toiminnassa esimiesten ja viranomaisten huomiota herättivät ennen kaikkea hänen suhteensa yhteiskuntakriittisiin ja kapinallisiin piireihin. Vuoden 1848 tapahtumat vaikuttivat häneen syvästi, ja erään puhetilaisuuden jälkeen hän intoutui kirjoittamaan kiivaan vallankumoushenkisen runon ”Riadó” (’Hälytys’). Se ilmestyi 21. joulukuuta 1848 Lajos Kossuthin toimittamassa lehdessä mutta pian sen jälkeen myös erillisenä lentolehtisenä.

Kun Itävallan joukot valloittivat Budan tammikuussa 1849, Czuczor vangittiin ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen aseelliseen kapinaan yllyttämisestä. Tuomion perusteena mainittiin erityisesti runo ”Hälytys”. Toukokuussa hän vapautui ja jäi elelemään Pestiin, mutta Unkarin vallankumouksellisen hallituksen kärsittyä lopullisen tappion hänet ilmiannettiin, ja maaliskuun lopulla 1850 hänet vietiin kahleissa Tirolin Kufsteinin linnan vankilaan. Vaikutusvaltaisten ystävien ansiosta hän sai siellä siedettävät olot ja oman sellin, jossa pystyi työskentelemään. Toukokuussa 1851 hän pääsi vapaaksi ja saattoi palata Unkariin, missä hän omistautui tieteelliselle työlle.

Vuonna 1844 Czuczor oli saanut Unkarin tiedeakatemialta tehtäväkseen toimittaa, yhdessä lakimies János Fogarasin kanssa, uuden, kaikkia siihenastisia laajemman unkarin kielen selittävän sanakirjan, johon sisältyisi eri alojen sanastoa sekä uudissanoja. Czuczor ja Fogarasi keräsivät sanastoa ennen kaikkea Unkarin kirjallisuudesta mutta myös kansankielestä ja murteista. Kaikkiaan kuusiosainen, 122 000 sana-artikkelia käsittävä sanakirja valmistui vasta Czuczorin kuoltua, viimeinen osa ilmestyi 1874. Alun perin tehtävänä oli ollut toimittaa vain sanojen merkityksiä selittävä sanakirja, mutta Czuczor ja Fogarasi laajensivat käsittelyä myös kielen historiaan ja etymologiaan ja kehittelivät kuvitteellisiin ”juuriin” perustuvan sanojen sukulaisuuden kuvausmallin. Tämä lähestymistapa ei ole kestänyt aikaa, vaan jo historiallisen kielitieteen uudemmista menetelmistä paremmin perillä olleet aikalaiset arvostelivat sanakirjaa ankarasti. Laajan ja monipuolisen aineistonsa ansiosta sanakirja on kuitenkin merkkisaavutus. vasen|pienoiskuva|Gergely Czuczorin hauta Budapestin Kerepesin hautausmaalla Czuczor toimitti myös mukailuja ja käännöksiä nuorisoa ja kansaa varten. Hän unkarinsi Cornelius Nepoksen, Tacituksen Germanian sekä Horatiuksen Ars poetican. Czuczorin kootut runoelmat, joiden yhteydessä on elämäkerta, ilmestyivät 1858.

Czuczor kuoli 9. syyskuuta 1866 koleraan, sairastettuaan vain päivän verran.

Jälkimaine pienoiskuva|Ányos Jedlikin ja Gergely Czuczorin muistomerkki Győrissä Czuczorin syntymäkodissa Andódin kylässä paljastettiin yhdeksän vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen muistomerkkinsä. Talo on sittemmin tuhoutunut, mutta vuonna 2002 kylässä avattiin jälleen Czuczorille omistettu museo. Unkarissa Czuczorin mukaan on nimetty katuja ja kouluja, ja Győrissä on hänelle ja hänen serkulleen Ányos Jedlikille omistettu yhteinen muistomerkki.

Czuczorin ja Fogarasin sanakirja on 1900-luvun lopulta lähtien alkanut herättää uutta kiinnostusta niiden unkarilaisten parissa, jotka suhtautuvat epäluuloisesti akateemiseen valtavirta-kielihistoriaan ja suomalais-ugrilaiseen kielisukulaisuuteen. Sille on vaihtoehtopiireissä ryhdytty hankkimaan kunnianpalautusta: nämä asianharrastajat, joista suuri osa ei ole varsinaisia kielentutkijoita, haluavat mielellään nähdä Czuczorin ja Fogarasin ”juuriteorian” todisteena unkarin kielen ainutlaatuisuudesta ja ylivertaisuudesta ja samalla osoituksena siitä, että unkari ei voi olla sukua suomalais-ugrilaisille kielille.

Lähteet

Aiheesta muualla

Pikkutyttö, runo, Kaunokirjallinen kansanlehti 22/1901

Luokka:Unkarilaiset runoilijat Luokka:Benediktiinit Luokka:Vuonna 1800 syntyneet Luokka:Vuonna 1866 kuolleet