Malaijin kieli (omakielinen nimi: Bahasa Melayu) on länsi-malaiji-polynesialaiseen kieliryhmään kuuluva austronesialainen kieli, jota puhutaan Malakan niemimaan lähettyvillä Kaakkois-Aasiassa.
Mikäli indonesia lasketaan täysin omaksi kielekseen, malaijilla on hieman yli 19 miljoonaa puhujaa, mikä tekee siitä maailman 67. puhutuimman kielen.
Koska malaiji on toiminut pitkään Kaakkois-Aasian lingua francana, kielestä on kehittynyt monia siihen pohjautuvia pidgin- ja kreolikieliä. Esimerkkejä näistä ovat muun muassa basaarimalaiji ja baba malaiji. pienoiskuva|Puhuttua malajia
Asema ja lainsäädäntö Malaiji on ainoa virallinen kieli Malesiassa ja Bruneissa. Malesiassa malaiji tunnetaan myös nimellä Bahasa Malaysia eli Malesian kieli, tarkoituksen ollen korostaa kyseessä olevan kaikkien malesialaisten yhteinen (eikä siis yksinomaan etnisten malaijien) kieli.
Singaporessa malaiji on yksi neljästä virallisesta kielestä mutta ainoa kansallinen kieli, ja muun muassa Singaporen kansallislaulu Majulah Singapura on malaijia. Käytännössä lingua francana käytetään kuitenkin englantia ja siitä johdettua singlishia.
Itä-Timorissa malaiji on perustuslaillinen työkieli, muttei virallinen kieli.
Malaiji ja indonesia
Malaiji on erittäin läheistä sukua indonesian kielelle, mutta eroaa hieman lausumiseltaan ja melko paljon lainasanastoltaan. Malaijissa näkyy vahvana siirtomaa-ajoilta peräisin oleva englannin vaikutus, kun taas indonesiasta löytyy vastaavasti enemmän hollannin lainoja. Esimerkiksi sana "pyyhe" on lainattu eri kielistä: tuala (englannin sanasta towel) vs. handuk (hollannin sanasta handdoek).
Kirjakielessä on samasta syystä ollut pieniä eroja, mutta vuonna 1972 toteutetun oikeinkirjoitusreformin jälkeen erot malaijiin ovat kaventuneet.
Fonologia
Vokaalit EtinenKeskinenTakainenSuppeatiuPuolisuppeateəoVäljäta Lähde:
Konsonantit LabiaaliDentaali/ AlveolaariPalataaliVelaariGlottaaliKlusiilitp bt dk gʔAffrikaatatt͡ʃ d͡ʒFrikatiivitshNasaalitmnɲŋLikvidatl ~ rPuolivokaalitwj Lähde:
Kirjakieli pienoiskuva|Alankomaiden Itä-Intiassa julkaistun malaijinkielisen lehden kansi vuonna 1890. Malaijia kirjoitettiin aikaisemmin arabian aakkostolla eli malaijiksi jawi-kirjoituksella. Sekä Malesiassa että Indonesiassa on siirrytty lähes täysin latinalaiseen aakkostoon, mutta Bruneissa opetetaan edelleen jawia koulussa, ja epävirallisissa yhteyksissä jawia näkee edelleen erityisesti Malesian vanhoillisissa pohjoisosissa.
Suurin osa malaijinkielisestä kirjallisuudesta on peräisin 1400- ja 1500-luvuilta lähtien, kun islam saapui Kaakkois-Aasiaan. Tätä vanhempia kirjoituksia on säilynyt erittäin vähän. Nykymalaiji alkoi kehittyä 1920-luvulla ja korvasi islamin saapumisen jälkeen kehittyneen klassisen malaijin.
Kielioppi Malaiji ei tunne olla-verbiä (kopulaa). Esimerkiksi lause: "Nama saya Pekka." kääntyy suoraan: "Nimi minä Pekka."
Substantiivien monikko ilmaistaan reduplikaation avulla eli toistamalla sana. Esimerkiksi: lapsi – anak, lapset – anak anak.
Koska malaiji on saanut latinalaisen kieliasunsa melko hiljan, on sen lausunta foneettista eli sanat lausutaan kuten ne kirjoitetaan.
Kielinäyte
Katso myös Indonesian kieli
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit *