Rajajoki eli Siestarjoki (, ) on joki Karjalankannaksella Leningradin alueella Venäjällä. Joen pituus on 85 kilometriä.
Joki saa alkunsa Karjalankannaksen keskivaiheilta, Äyräpäänselän vedenjakajaseudulla sijaitsevilta Kolmikannan-, Kenkäsaaren-, Ristkiven-, Niemen- ja Kuuritsansoista. Sivujoista merkittävimmät ovat Siesjärvestä tuleva Siesjoki ja Haukijärven lasku-uoma. Rajajoki on matala ja sen leveys on alajuoksulla noin 15–20 metriä. Alimmalla juoksulla joki virtaa Roslivajärven eli Siestarjoenjärven läpi ja laskee Suomenlahteen Siestarjoen kaupungissa.
Rajajokena Joki on vuosisatojen aikana toiminut monien alueiden välisenä rajana. Joen katsottiin perinteisesti jakaneen Karjalan ja Inkerin. Ensimmäinen raja joelle tuli vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhassa Novgorodin valtion ja Ruotsin välille. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Ruotsin alue laajeni itään, mutta myöhemmän Suomen alueen raja pysyi joella.
Vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhan jälkeen aiemman Inkerin, sittemmin Pietarin kuvernementin ja Viipurin kuvernementin raja Venäjän sisäisenä kulki joella, mutta joen etelää kohti työntyvässä mutkassa sijaitseva Siestarjoen asetehtaan, nykyisen S. P. Voskovin työkalutehtaan alue liitettiin Pietarin kuvernementtiin 1723. Myös Suomen suuriruhtinaskunnan ja muun Venäjän raja kulki joella vuodesta 1812, lukuun ottamatta loppuosaa johtuen Siestarjoen kaupungin yhdistämisestä Suomeen ja näin joen alin juoksu tuli olemaan kokonaan Suomen puolella samoin kuin Roslivajärven länsiranta. Raja siirtyi Siestarjoen kaupungin Suomesta erottamisen yhteydessä vuonna 1864 siten, että Roslivajärvi kokonaan ja suurin osa alimmasta juoksusta jäi Venäjän puolelle: raja erkani joen suvantokohdasta länteen kulkien Ruostekanavaa pitkin yhtyen jokeen hieman ennen merta.Сестрорецкий Разлив: История формирования ландшафтов - Река Сестра как устойчивый пограничный рубеж Окрестности Петербурга Rajajoen länsirannalle vastapäätä Venäjän Valkeasaarta rakennettiin vuonna 1917 Rajajoen rautatieasema Riihimäki-Pietari-radan varrelle.
Vuoden 1864 linjauksella raja oli myös itsenäisen Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton välillä talvisotaan saakka, jolloin hyökännyt puna-armeija ylitti sen. Muodollisesti raja lakkasi olemasta sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940, jolloin siirtyi Viipurin länsipuolelle saakka. Jatkosodan sytyttyä Suomen puolustusvoimat hyökkäsi Neuvostoliittoon heinäkuussa 1941 sekä ylitti myös Siestarjoen lukuun ottamatta sen suuta ja Ruostekanavaa, jotka olivat osa Stalin-linjan Leningradin pohjoista puolustusvyöhykettä, Karjalan linnoitusaluetta.На северных подступах к Ленинграду. © Владимир Савельев Sinne suomalaiset lopettivat etenemisensä syyskuussa 1941 palauttaen Tarton rauhan mukaisen rajalinjan. Asemasotavaihe kesti kesäkuuhun 1944, jolloin suomalaisten oli Karjalankannaksen suurtaisteluissa vetäydyttävä myös Siestarjoelta.
Nykyään Siestarjoen yläjuoksu muodostaa Viipurin piirin ja Seuloskoin piirin rajan.
Kuvagalleria
Lähteet
Aiheesta muualla Eero Rautanen: Rajajoki, ripaus tiivistettyä historiaa Terijoki.info (Web Archive 2008). Kahden maailman rajalla, Kansan kuvalehti, 6.4.1928, nro 14, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Valle Klinck : Rajajoen rannoilla, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 30.11.1930, nro 48, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Olavi Paavolainen : Kolme silmänräpäystä tuntemattomasta, Kansan kuvalehti, 23.10.1931, nro 43, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Tauno Hannus : Kaakkoista rajaa samoilemassa eli pikkupaloja Rajajoen rantamilta, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 1.10.1933, nro 40, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
* Luokka:Pietarin joet ja kanavat Luokka:Leningradin alueen joet Luokka:Inkerin joet Luokka:Karjala Luokka:Luovutettujen alueiden joet