Maunu Ihalainen (31. lokakuuta 1937 Pihtipudas – 13. joulukuuta 2019) oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pitkäaikainen toimitsija ja hallintopäällikkö.
Ihalaisen ura Sosialidemokraattisessa puolueessa kesti yli neljäkymmentä vuotta. Opiskeltuaan Työväen Akatemiassa hän aloitti puolueen Keski-Suomen piirisihteerinä. Vuonna 1967 hän siirtyi Helsinkiin puoluetoimistoon maaseutusihteeriksi ja sitten ensin toimistopäälliköksi ja sitten puolueen hallintopäälliköksi, jonka vastuulla olivat puolueen raha-asiat. Hän oli myös mukana Saariniemenkatu 6:een rakennetun puoluetalon suunnittelussa ja rakentamisessa ja pahoitteli sen myymistä vuonna 2015. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2000. Hänet tuomittiin vuonna 2013 muiden ohella sakkoihin puolueen ja SDP:n urheiluopistosäätiön välisessä niin sanotussa taulukauppajutussa. Valittaessa vuonna 2014 puolueen puheenjohtajaa hän oli Jutta Urpilaisen takana.
Ihalainen kirjoitti muistelmat Renkinä työväenliikkeessä (2006) ja Punaisella viivalla: Renkinä työväenliikkeessä II (2007), joista ensimmäinen ulottuu vuoteen 1967, jolloin hän lähti kotiseudulta Helsinkiin, ja jälkimmäisessä hän kuvaa uraansa Helsingissä puoluetoimistossa eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hänen setänsä, Elämäjärven työväenyhdistyksen sihteeri Matti Ihalainen vangittiin tämän kieltäydyttyä asevelvollisuuskutsunnoista. Setä kuoli Tammisaaressa. Ihalainen kirjoitti sedästään laajan kirjoituksen, joka on julkaistu kirjana Matti ei palannut: Matti Ihalaisen tie Tammisaareen (2008).
Ihalainen oli kotoisin Pihtiputaan Elämäjärveltä, jossa hän aloitti työuransa metsätöissä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on hänen veljenpoikansa.
Ihalaiselle myönnettiin vuonna 1999 kanslianeuvoksen arvonimi. Häntä on luonnehdittu ”SDP:n harmaaksi eminenssiksi”, ”arvostetuksi veteraaniksi” ja ”Sdp:n kulissimieheksi”.
Teokset 3., tarkastettu painos. Kellastupa 2014.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset henkilöt Luokka:Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Luokka:Vuonna 1937 syntyneet Luokka:Vuonna 2019 kuolleet