Volkswagen Transporter T3 on "Typ 2":n eli Volkswagen Transporterin kolmannen sukupolven takamoottorilla varustettu ja taka- tai nelivetoinen malli, joka ensiesiteltiin vuonna 1979 ja jota valmistettiin vuosina 1979–2002. Vuodesta 1981 lähtien aluksi varustetasoa osoittanut Caravelle-nimi eriytettiin tarkoittamaan Transporterin tila-autoversioita. Transporterin tavara-autoja ei myyty Yhdysvalloissa, ja henkilö- tai matka-autot saivat Vanagon-nimen. Irlannissa ja Isossa-Britanniassa T3 kulki nimellä T25, ja Etelä-Afrikassa T3-mallisto kulki tila-autona Microbus- ja Caravelle-, tai tavara-autona Kombi- ja Van-nimillä. Typ 2 T3 on viimeinen VW:n klassisen taka- ja vastaiskumoottori-konseptin edustaja: kun edeltävien T1- ja T2-sukupolvien hintataso on haluttuina harraste- ja museoautoina noussut jyrkästi, on myös vielä verrattain edullisen T3:nkin kysyntä lähtenyt edeltäjiensä vanavedessä nopeaan nousuun.

Edelliseen sukupolveen verrattuna korin mitat olivat kasvaneet tuntuvasti, ja alusta oli uudistettu kokonaan. Vuoteen 1983 asti malli oli varustettu T2-sukupolven tavoin ilmajäähdytteisillä bensiinimoottoreilla (vastaiskumoottorit), mutta vuodesta 1982 lähtien nämä korvautuivat asteittain tehokkaammilla vesijäähdytteisillä versioilla. Vuodesta 1981 oli tarjolla VW Golfin vesijäähdytteisestä rivimoottorista sovitettu diesel-vaihtoehto. Soveltuvia T3-malleja sai ensiasennuksena (tilauksen ohjauskoodi) myös ulkopuolisen Oettinger-yrityksen valmistamilla, VW:n toteutumatta jääneestä EA 128-henkilöautomallin huippuversiosta periytyvillä, jo VW-aikana vesijäähdytteiseksi muutetuilla kuusisylinterisillä, bensiinikäyttöisillä WBX6-vastaiskumoottoreilla (arvio 500-700 kpl). Porsche valmisti 9–20 kappaleen koesarjan T3-malleja omilla valmistenumeroillaan rekisteröitynä Porsche B32:ksi, joskin yritys luopui aiotusta B32:n sarjatuotannosta.

T3-mallien valmistus tapahtui 1979-1990 Saksan Hannoverissa, nelivetoisen T3-"Syncro":n 1984-1992 Itävallan Grazissa. Takavetoisten versioiden valmistus jatkui Etelä-Afrikassa vuodesta 1992 lähtien kesäkuuhun 2002 asti, jolloin se loppui osien saannin vaikeuksiin. Kuten aiemmin Euroopassa, olisi T3-malleille riittänyt kysyntää tuotannon päättyessä vielä Etelä-Afrikassakin. Nelivetoiset Syncro:t sekä diesel-moottorivaihtoehto olivat jääneet pois mallistosta tuotannon siirtyessä Etelä-Afrikan Uitenhageen. Erikoisuutena Transporter-malleja oli vuosina 1990-2002 yhtaikaisesti tuotannossa kolme sukupolvea: T2 Brasiliassa, T3 Itävallassa ja Etelä-Afrikassa, ja T4 Saksassa. Kokonaisvalmistusmäärä oli vuonna 1990 peräti 6,7 miljoonaa kappaletta (Volkswagen AG, ks. "Aiheesta muualla"), ja vuoden 2013 lopussa VW do Brasilin T2-tuotannon päättyessä Typ 2:n yhteenlasketun valmistusmäärän arvellaan tavoittaneen 10 miljoonaa kappaletta. Seuraaja, Transporter T4 ei enää kulje perinteikkäällä "Typ 2"-mallisarjatunnuksella.

Korimallit

Vuodesta 1979 alkaen tarjolla oli seuraavat korimallit:

Typ 245: avolava 2-3 hengen ohjaamolla; Pritschenwagen Typ 247: lyhennetty avolava 5-6 hengen kahden istuinrivin ohjaamolla, takaovet kavennettuja; Doppelkabine Typ 251: umpipaketti ilman takasivuikkunoita 2-3 hengen ohjaamolla; Kastenwagen Typ 253: ikkunapaketti, saatavilla jopa kolmella istuinrivillä 9 hengelle, yksinkertainen sisustus; Kombi - 1984 lähtien muunneltava, varusteltu Multivan Typ 255: pikkubussi kolmella istuinrivillä jopa 9 hengelle, korkeatasoisempi sisustus ja varustelu: Bus / Bus L / Caravelle = 1981 lähtien Caravelle C / CL / GL / 1983 lähtien huippuversio Carat 6h erillisistuimilla: matkustamossa vastakkain 2+2 paikkaa, klaffipöytä ja ilmastointi.

pienoiskuva|Varhainen LBX-Kastenwagen (Typ 251)Tarjolla oli myös pelastuslaitoksille tarkoitettu muunnos (Rettungswagen), palokunnille tarkoitettu muunnos useana versiona (Feuerwehr), matkailuautoversio "Westfalia" (Campingwagen) sekä vuodesta 1980 alkaen muunnos useana versiona puolustusvoimien käyttöön (Bundeswehr). T3-korivarianttien laajasta kirjosta voinee mainita vielä esimerkiksi korotetulla katolla varustetut Deutsche Bundespost`in jakeluautot. Virka-autoissa ja vientimalleissa ilmajäähdytteiset LBX-moottorit (Luftboxer) jäivät tarjolle vuoden 1983 loppuun asti. Mallien ja varustelun tarjonta laajenisi tuotannon aikana historiikki-osion osoittamalla tavalla merkittävästi. T3-sukupolvi oli varustettu jäykällä turvakorilla, mikä keulan lyhyestä törmäysvyöhykkeestä huolimatta pärjäsi törmäyskokeissa hyvin: asiasta syntyi 1980-luvun puolivälissä pienoinen skandaali, kun VW julkaisi mm. Suomen markkinoilla saksalaisen Allianz-vakuutusyhtiön kesäkuussa 1984 suorituttamien kokeiden varsin dramaattisia kuvia etenkin sen japanilaisten kilpailijamallien osalta - monessa niistä ohjaamo rusentui törmäyksissä näet huomattavasti. Lisäksi vain Transporterin törmäysvaurioiden korjaus olisi ollut vielä talousmielessä järkevää (lähde: VV-Auto Oy/Tavara-autot päiväämätön, aukeaman kokoinen kuvallinen mainos; Kopio raportista on luettavissa esimerkiksi vwpix.org:in T3-arkistossa). Vuonna 1994 taas ruotsalainen Folksam-vakuutusyhtiö suoritti nokkakolari-törmäyskokeen, missä Transporter T3 ja Volvo 745-kartanoauto osuivat toisiinsa 50:50-peitolla 58 km/t nopeudella. Koenukelle Volvossa mitattiin HIC-lukema (Head Injury Criterion) 3 868, Volkswagenissa HIC 155, kun HIC 1 000:ta pidetään potentiaalisesti kuolettavuuden rajana. Volvon kuljettaja olisi arvion mukaan vammautunut hengenvaarallisesti, kun T3-kuljettaja olisi selvinnyt törmäyksestä vain lievillä jalkavammoilla. T3:n "bulldog"-korimalli (ks. Bulli-lempinimi) korvautui jo T4-seuraajamallissa nokallisella etumoottoorisella, törmäystapauksessa vastapuolelleen lempeämmällä korimallilla.

Varhaisten T3-yksilöiden keulassa on ainoastaan matkustamon ilmanvaihdon peittävä ja ajovalot (pyöreät) sisältävä säleikkö, ja ilmajäähdytteisen moottorin ilmanottoaukot takatolpassa on peitetty metallikoriin sisältyvällä harvalla ritilällä (8 puolaa; kuva). Vesijäähdytteisissä T3-yksilöissä oli lisäksi alempi jäähdytinsäleikkö vilkkujen välissä, ja takatolpan ilmanottoritilä nyt muovinen insertti tiheämmällä ritilällä (16 puolaa). T3 sai myöhemmissä bussimalleissa parannellun läpivirtaustuuletuksen, jonka tunnusmerkkeinä takasivulasien takaosassa oli muoviset poistoventtiilit - uudistus vähensi merkittävästi ikkunoiden taipumusta huurtua sisäpuolelta. Transporterin varustellumpien mallien 1950-luvulta periytyvä kaksivärivaihtoehto oli saatavilla Bus L- tai Caravelle CL-varustetasosta alkaen. Nelivalomaski erillisillä kulmikkailla lähi- ja kaukovalonheittimillä esiintyi ensi kerran vuoden 1983 "Carat"-huippumallissa, mutta se sisältyi myöhemmin useimpiin alla eriteltyihin erikoismalleihin. VWSA käytti Kombi-perusmallia lukuun ottamatta nelivalomaskia joko pyöreillä tai kulmikkailla (Caravelle 2,6i-versio) valonheittimillä.

Moottorit

+Yleiskatsaus moottorivaihtoehdoista Malli Iskutilavuus Rakenne Sylinterit Pa-syöttö kW/hv Moottoritunnus Valmistusaika HuomautusBensiinimoottorit (1979-1992, Saksa) 1.6 1584 cm³ LBX 4 Kaasutin Solex 34 PICT-4 37/50 CT 1979–1982 virka-autot/vienti -1983 2.0 1970 cm³ LBX 4 Solex 34 PDSIT-2/3 kaksoiskaas. 51/70 CU 1979–1982 virka-autot/vienti -1983 2.0 1970 cm³ LBX 4 Bosch L-Jetronic 51/70 CV 1980–1983½ USA-malli 1.9 1913 cm³ WBX 4 Kaasutin Solex 34 PICT-4 44/60 DF 1982–1985 1.9 1913 cm³ WBX 4 Rek-kaas Pierburg 2E3/2E4 57/78 DG 1982–1990 1.9 1913 cm³ WBX 4 Rekisterikaasutin 54/73 SP 1986–1988 Sveitsi-malli, katalysaattori 1.9 1913 cm³ WBX 4 Kaasutin Solex 34 PICT 40/55 EY 198?–198? puristussuhde 7,5:1 1.9 1913 cm³ WBX 4 Bosch Digijet 61/83 DH 1983–1985 1.9 1913 cm³ WBX 4 Bosch Digijet 66/90 GW 1983–1985 2.1 2109 cm³ WBX 4 Bosch Digijet 82/112 DJ 1984–1989 puristussuhde 10,0:1, ei kat. 2.1 2109 cm³ WBX 4 Bosch Digifant I 70/95 MV 1985–1990 2.1 2109 cm³ WBX 4 Bosch Digifant I 64/87 SR 1986–1992 Sveitsi-malli, ohjattu kat. 2.1 2109 cm³ WBX 4 Bosch Digifant I 68/92 SS 1989–1992 Bensiinimoottorit (1992-2002, Etelä-Afrikka) 1.8 1781 cm³ Rivi 4 Ruiskutus 70/95 AAX 1995–1999 VW-moottori 2.3 2309 cm³ Rivi 5 Ruiskutus 90/120 AFU 1995–2002 Audi-moottori 2.5 2480 cm³ Rivi 5 Ruiskutus 100/136 AAY 1992–1995 Audi-moottori 2.6 2553 cm³ Rivi 5 Ruiskutus 100/136 ADV 1997–2002 Audi/VWSA-moottoriBensiinimoottoreita Oettinger (1979-1992) 1.6 1588 cm³ Rivi 4 Ruiskutus 77/105 - 1982–198? GTI-bussi 1.6 (Audi 80 GTE) 2.0 - cm³ Rivi 4 Ruiskutus 92/125 - 1982–198? GTI-bussi 2.0 (stroker) 2.5 2480 cm³ WBX 4 Bosch Digijet 92/125 - 1985–1988 T2500E 2.5 2480 cm³ WBX 4 Bosch Digijet 85/115 - 1987–1992 T2500E KAT 3.2 3164 cm³ WBX 6 Bosch Digijet 121/165 - 1985–1988 T3200E/6 S 3.2 3164 cm³ WBX 6 Bosch Digijet 103/140 - 1987–1992 T3200E/6 N KAT 3.7 3711 cm³ WBX 6 Bosch Digijet 132/180 - 1987–1990 T3700E/6 KATBensiinimoottorit Porsche B32 (1981-1984) 3.0 2993 cm³ LBX 6 Bosch K-Jetronic 150/204 - 1981 prototyyppi; 911 SC 3.2 3164 cm³ LBX 6 Bosch DME 170/231 - 1984 viite 2; 911 Carrera 3.2Dieselmoottorit (1981-1992, Saksa) 1.6 D 1588 cm³ Rivi 4 Jakopumppu 37/50 CS 1981–1987 1.6 TD 1588 cm³ Rivi 4 Jakopumppu ja turboahdin 51/70 JX 1984–1992 1.6 TD 1588 cm³ Rivi 4 Jakopumppu, ahdin, välijäähdytys 66/90 - 1986–1992 Oettinger T1600TD LLK 1.7 D 1715 cm³ Rivi 4 Jakopumppu 42/57 KY 1987–1989

Moottoritaulukon alkuperäinen lähde: Wikipedia DE, lavennettu

Transporter T3:n historiikki Saksan ja Itävallan tuotantokaudella (1979-1992) Vasta Transporter T3 (EA 162, Entwicklungsauftrag) erkani omaksi teknisesti itsenäiseksi mallikseen, kun taas Volkswagenin aiemmat "Typ 2":n hyötyauto- ja pikkubussi-sukupolvet olivat säilyttäneet "Typ 1":stä l. Kuplasta periytyvän, epäkäytännöllisen kapean pohjalevyn mikä rajoitti korin leveyttä, ja Kübelwageniin l. "Typ 82":een perustuneen Kurbelachse-etuakseliston. 1979 ensiesitellyssä T3:ssa oli tarkka hammastanko-ohjaus sekä uudistettu pitkäjoustoinen pyöränripustus, jotka yhdessä jäykän itsekantavan korin ja kuormattuna lähes ihanteellisen 50:50-painojakauman kanssa antoivat mallisukupolvelle erittäin hyvän ajettavuuden. Takamoottorirakenne oli tavarankuljetuksessa käynyt vanhanaikaiseksi, sillä moottorin vaatima tila hankaloitti auton kuormattavuutta. Etumoottorilla varustetut kilpailijoiden hyötymallit kuten Ford Transit söivät Transporterin markkinaosuutta vientimarkkinoilla, joskin T3 säilytti suosionsa paremmin Saksassa, Euroopassa ja konstruktion hyvää maastokelpoisuutta arvostavilla markkinoilla. Transporterin kolmannen sukupolven epävirallinen T3-merkintätapa, virallisesti "Typ 2 ′80", vakiintui myös valmistajan kielenkäytössä T4-, T5- ja nykyisessä T6-sukupolvissa. Transporter-mallien kansanomainen nimitys Saksassa on Bulli tai Kleinbus (pikkubussi), Suomessa mm. Tölkki tai Klaippari.