Normandia

pienoiskuva|Normandian sijainti Ranskan kuningaskunnassa vuonna 1789. pienoiskuva|Normandian historiallinen maakunta

Normandia () on Ranskan historiallinen maakunta, josta muodostettiin herttuakunta 900-luvulla. Sen alueelliset rajat muodostuivat 1000-luvulla samoiksi kuin ne pääpiirteittäin nykyisin ovat. Vuoteen 2015 se oli jaettuna kahteen hallinnolliseen alueeseen: Ala-Normandiaan (Basse-Normandie), johon kuuluivat Manchen, Calvadoksen ja Ornen departementit, ja Ylä-Normandiaan (Haute-Normandie), joka koostui Euren ja Seine-Maritimen departementeista. Ala- ja Ylä-Normandia yhdistettiin Normandian hallintoalueeksi 1. tammikuuta 2016.

Historialliseen maakuntaan kuuluivat myös Kanaalisaaret, jotka ovat Britannian kruunun alaisia. Normandian alue sijaitsee Englannin kanaalin () rannalla ja on saanut nimensä normanneiksi kutsutuista viikingeistä, jotka asettuivat alueelle 900-luvulla. Heidän nimityksensä muodostuu yhdyssanasta norr + man ('pohjoinen mies tai ihminen').

Maantiede pienoiskuva|Honfleurin satamakaupunki, Calvados, Basse-Normandie

Manner-Normandia Normandia ei ole maantieteellisesti yhtenäinen alue, vaan se jakautuu kahteen hyvinkin maantieteellisesti erilaiseen Pohjois-Ranskan alueeseen. Alue jakautuu siis niin sanotun Pariisin altaan ja Bretagnen (Amorican) ylängön kesken. Tämä geologinen jako ei ole yhtenevä Normandian alueellisen jaon kanssa, sillä rajalinja kulkee pohjoisesta etelään.

Geologinen monipuolisuus aiheuttaa myös määrätyssä mielessä maiseman moninaisuutta, kuitenkin sitä rajoittaa kostea ja lauhkea ilmasto. Tästä ilmastollisesta tosiseikasta johtuen useat niityt ja lehdot ovat useilla Normandian alueilla hyvinkin yhtenäisiä ja siten luovat tämän historiallisen maakunnan olennaisen tunnuspiirteen.

Meren rannikon maisemat ovat Normandiassa hyvinkin vaihtelevia. Pohjoisosan korkeat kalkkikiviset jyrkät rantatörmät, joiden edustalla on pienikivistä rantaa Caux’n alueella, muuttuvat etelässä Calvados’n alueella hienoiksi hiekkarannoiksi. Manchessa esiintyvät sekä hiekkarannat että kirkkaasta vedestä nousevat kohtuullisen korkeat niemenkärjet.

pienoiskuva|Herman Van Loon, Yksityiskohtainen kartta, jossa näkyvät Normandian saaret: Jersey, Guernesey, Sercq, Auregny

Kanaalisaaret

Manneralueen lisäksi maakuntaan kuuluvat myös Normandian edustalla olevat Kanaalisaaret. Bretonit asuttivat näitä saaria aina viikinkien tuloon saakka 900-luvulla. Ne olivat osa Normandian herttuakuntaa vuosina 993–1204. Satavuotisen sodan päättymisen yhteydessä vuonna 1453 Ranskan maa-alueen takaisinvaltaus päättyi Cherbourgiin eikä edennyt pariakymmentä kilometriä kauempana oleville saarille, jotka siis jäivät jäljelle itsenäisestä Normandian herttuakunnasta.

Hallinnollisesti saaret ovat autonomisia Britanniasta. Ne muodostavat kaksi voutikuntaa, jotka ovat säilyttäneet vanhat Normandian aikaiset lakinsa ja perinteensä. Saarilla herttuasta käytetään jatkuvasti miespuolista duc-nimitystä, vaikka jo yli 50 vuotta saaria on hallinnut nainen.

Muut saaret Oman erikoisuutensa Normandian maakunnassa muodostavat myös muut Atlantin valtameressä olevat saaret. Niistä tunnetuin lienee Mont Saint-Michelin luostarisaari, josta tuli monella tapaa Ranskan kuningaskunnan symboli sekä sen kansallispyhimykseksi muodostuneen Pyhän Mikaelin että saaren vieraita valloittajia kohtaan osoittaman ankaran vastarinnan tähden. pienoiskuva|Maalaistalo Lieuvinissa

Vesistöt ja luonnonpuistot pienoiskuva|La Haguen majakka Cotentinin niemimaalla Normandian tärkeimmät vesiväylät ovat Seine ja siihen laskevat joet: Epte, Andelle, Eure ja Risle sekä muut lähinnä rannikon vaikutusalueella ovat joet, kuten Bresle, Touques, Dives, Orne, Vire, Sée, Sélune ja Couesnon. Ranskan pienimmäksi virraksi nimetty La Veules laskee mereen Veules-les-Roses’issa, Dieppen ja Saint-Valery-en-Caux’n välisellä alueella Seine-Maritimen departementissa.

Normandiassa ovat myös alueelliset luonnonpuistot: Cotentin ja Bessin suoalueet Boucles’in alueellinen luonnonpuisto

Historia

Esihistoria ja antiikki Normandian alueella on lukuisia löytöjä kivikaudelta etenkin Euren ja Calvados’n departementeissa. Rouenin kaupunkia lähellä sijaitsevassa Goyn luolassa olevat luolamaalaukset ovat Euroopan pohjoisimmat. Lisäksi alueella sijaitsee useita megaliitteja.

Roomalaiset valloittivat Gallian ja myös Normandian. Noin 200-luvun puolivälin paikkeilla barbaarien hyökkäykset ja ryöstöretket vaivasivat Normandian asukkaita. Vuodesta 406 lähtien germaaniset heimot vyöryivät läntiseen Eurooppaan. Tällöin saksiheimoja asettui asumaan Normandian rannikolle.

Roomalaiskauden loppuvaiheessa alkanut kristinuskon juurtuminen löi oman voimakkaan leimansa Normandiaan. Keskeisiin kaupunkeihin rakennettiin katedraaleja ja maaseudulle pystytettiin eri pyhimyksille omistettuja kirkkoja.

pienoiskuva|Mont Saint-Michel, Normandian rannikolla olevaan saareen rakennettu luostarikokonaisuus.

Normandian luostarielämä alkoi todella kehittyä 500-luvulla, ja näin oli etenkin maakunnan läntisessä osassa. Normandian aristokraatit perustivat ja rakensivat 600-luvulta useita luostareita erityisesti Seine-joen laaksoon. Nämä luostarit omaksuivat benediktiiniläisen luostarijärjestyksen.

Skandinaavien invaasio pienoiskuva|Rollon hautamuistomerkki Rouenin katedraalissa. Muistomerkki ei ole aikalaistyötä. Normandia on saanut nykyisen nimensä viikinkien eli pohjanmiesten mukaan. Normandian alueen paikannimistössä skandinaavien invaasiosta on runsaasti jälkiä. Samoin alueen sukunimistössä näkyy tuon aikakauden vaikutus. Normandian rannikolle viikingit tulivat Ludvig Hurskaan hallinnon aikana vuosina 814–840. Ryöstöretket tapahtuivat kesän aikana, ja talvikausiksi skandinaavit palasivat takaisin koteihinsa pohjoiseen. Vuodesta 851 viikingit aloittivat talvikausien vieton Seinen alajuoksun alueella. Vuonna 911 viikinkipäällikkö Rollo allekirjoitti Saint-Clair-sur-Eptessa Kaarle Yksinkertaisen kanssa sopimuksen. Hallitsija antoi Rollolle läänitykseksi Seinen alajuoksun vastapalvelukseksi vasallivalasta. Rollon tuli suojella Seinen alajuoksua ja Rouenin kaupunkia skandinaavien hyökkäyksiltä. Normandiaan retkiä tehneistä pohjanmiehistä suurin osa oli alkuperältään tanskalaisia, mutta mukana oli runsaasti myös norjalaisia. Viikinkien tulo ei ollut massamuuttoa Normandiaan.

Normandia herttuakunta (900–1200-luvuilla) Rollon seuraajat käyttivät aluksi Normandian kreivin titteliä, mutta Rikhard II:n ajasta lähtien he olivat herttuoita. Normandian herttuat ylläpitivät suhteita ulkomaisiin ruhtinaisiin, eritoten Englantiin.

pienoiskuva|vasen|Piirros Vilhelm Valloittajan patsaasta Abbaye de Saint-Etienneissä Caenissa

Vuonna 1050 Englannin kuningas Edvard Tunnustaja oli kutsunut Normandian herttua Vilhelm Valloittajaa avustamaan taistelussa voimakasta aristokratiaa vastaan. Edvardilla ei ollut suoranaista perillistä kruunulleen, ja hänen ajatuksenaan oli, että Vilhelm olisi perinyt kruunun hänen kuolemansa jälkeen. Edvard Tunnustaja kuoli 5. tammikuuta 1066, jolloin hänen lankonsa Harald Godwininpoika kruunautti itsensä kuninkaaksi. Vilhelm päätti ottaa itselleen kruunun väkivalloin. Vilhelmin ja Haraldin armeijat kohtasivat 14. lokakuuta 1066 Hastingsin taistelussa, jossa Haraldin joukot kärsivät tappion. Vilhelm Valloittaja kruunautti itsensä Englannin kuninkaaksi joulupäivänä 1066.

Saatuaan itselleen myös laillisen kuninkaan arvovallan Vilhelm Valloittaja käytti sitä koko valtakautensa ajan Normandian herttuakunnan hyväksi. Normandian aristokratian haltuun siirtyi suuret määrät englantilaista maaomaisuutta. Vilhelmille tuli Englannin kuningaskunta ja Normandian herttuakunta siirtyi Robert II:lle. Normandian herttua Robert II osallistui ensimmäiseen ristiretkeen Pyhälle maalle. Kun hän palasi takaisin, hänen veljensä Vilhelm oli kuollut ja toinen veli Henri Beauclerc oli anastanut vallan Englannissa. Henri voitti veljensä Robert II:n vuonna 1106 Tinchebrayn taistelussa. Henri I Beauclercistä tuli myös Normandian herttua 15. lokakuuta 1106.

Normandia satavuotisen sodan aikana 1337-1453 Musta surma koetteli Normandiaa vuodesta 1348 lähtien ja sai aikaan vakavia epidemioita maakunnan alueella. Yhdistyneenä sodan ja nälän aiheuttamiin vaikeuksiin rutto sai aikaan suurta tuhoa alueen väestön keskuudessa.

Satavuotinen sota kosketti Normandiaa. Elokuussa vuonna 1415 Englannin kuningas Henrik V rantautui Seinen suistoon tarkoituksenaan Ranskan valloittaminen. Hänen armeijansa voitti lokakuussa ranskalaiset joukot Azincourtin taistelussa. Henrik V valloitti koko Normandian. Normandian englantilainen miehitys päättyi vuonna 1450 Formignyn taisteluun.

Uskonsotien aikakausi Protestanttinen uskon tunnustaminen saapui Normandiaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Protestantit olivat erityisesti alempaa aristokratiaa, Caenin ja muiden kaupunkien porvareita sekä tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Protestantismin osuus Normandiassa väheni 1500-luvun lopulla. Vuonna 1665 on arvioitu Normandian olleen pohjoisen Ranskan maakunnista kaikkein protestanttisin: heitä olisi ollut kaikkiaan noin 200 000 henkeä ja he muodostivat Normandian teollistuneimman väestönosan. Protestanttien vainojen aikana heitä pakeni Englantiin tai Alankomaihin. Protestanttien paon seurauksena vauraasta Normandiasta tuli huonosti toimeentuleva maakunta.

Ranskanvallankumous Normandiassa

pienoiskuva|Charlotte Corday oli syntyperältään normandialainen. Vuosien 1788–1789 surunvalittelukirjeet tuovat selvästi esille normandialaisten vaikeudet ja odotukset. Ammattikunnat ja erilaiset tietullit kohtasivat voimakasta vastustusta. Huonot sadot, tekninen kehitys ja vuoden 1786 kauppasopimuksen seuraukset heikensivät maakunnan taloutta. Vaikeinta maakunnan asukkaiden oli hyväksyä voimakkaasti kohonneita raskaita veroja. Kesällä 1789 ilmassa oli suurta pelkoa, sillä ihmisten keskuudessa kiersi huhu aristokraattien salaliitosta vallankumouksen murskaamiseksi. Vuonna 1790 perustettiin Normandian viisi departementtia. Charlotte Corday murhasi Marat’n ja federaatiota kannattavat mielipiteet saivat kannatusta myös Normandiassa ja estivät samalla massojen nousun kapinaan. Terrori vaikutti myös Normandiassa. Kristinuskon katoamiselle hurrattiin Normandiassa, Rouenin katedraali muutettiin tilapäisesti "Järjen temppeliksi". Vuodesta 1795 lähtien kuningasmielisyys kuitenkin nosti uudelleen päätään maakunnan luoteisessa osassa. Keisarikunnan aikana mannermaasulku, sotaväenotto ja huonot sadot vuonna 1811 lisäsivät normandialaisten tyytymättömyyttä.

Teollistuminen 1800-luvulla pienoiskuva|Claude Monet, Impressio, auringonnousu, 1872, maalattu Le Havren satamassa. Koko läntistä Eurooppaa voimakkaasti 1800-luvulla ravistellut teollistuminen ja myötä tapahtunut yhteiskunnallinen rakennemuutos vaikuttivat Normandiassa sen itäosissa eli Rouenin alueella ja nykyisellä Haut-Normandien eli Ala-Normandian alueella. Rautatieyhteys Pariisista Roueniin avattiin 3. toukokuuta 1843 ja se toimi monella tavoin teollistumisen symbolina. Laivanrakennustelakat, tekstiilitehtaat ja metallipajat moninkertaistuivat nykyisen Seine-Maritimen departementin alueella, siis Le Havressa, Elbeufissä ja Louviersissa.

Lyhyesti voidaan teollistumisen aikakaudella todeta seuraavat keskeiset tapahtumat: Vuosina 1792–1815 tapahtunut teollisuuden uudistuminen. Afrikan mustien orjakaupan päättyminen. Höyrylaivojen ilmestyminen Seinelle. Rautatie Pariisista Roueniin ja sen pidentäminen Le Havreen 1848. Tekstiiliteollisuuden koneistaminen ja vesivoiman käyttöönotto. Sosiaaliset seuraukset: proletarisoituminen, työttömyys, maaltapako sekä muuttoliike etenkin Yhdysvaltoihin.

Teollistumisen aikakauteen liittyi Normandiassa myös voimakas taiteen uudistumisen ja kehittymisen kausi. Tätä kuvaa parhaiten taidemaalari Claude Monet'n asettuminen Givernyn kaupunkiin sekä hänen lukuisat maalauksensa eri puolilta Normandiaa.

1900-luku