Grenoble (lausutaan [gʁǝ.’nᴐbl], arpitaaniksi Grenoblo) on kaupunki Kaakkois-Ranskassa Isère-joen varrella. Se on Isèren departementin pääkaupunki.
Grenoblessa oli vuonna 2015 yli 160 000 asukasta ja se oli asukasluvultaan Ranskan 16. suurin kaupunki. Auvergne-Rhône-Alpes -seudulla se on kolmanneksi suurin kaupunki Lyonin ja Saint-Étiennen jälkeen, ja sen ympärille on kasvanut seudun toiseksi suurin asutuskeskus. Grenoble ja sen ympäryskunnat muodostavat myös Alppien suurimman kaupunkikeskuksen yli 650 000 asukkaalla.
Grenoblen historiaa tunnetaan yli 2000 vuoden ajalta. Kaupungin nimi on ollut ajan saatossa myös Cularo ja myöhemmin Gratianopolis. Grenoblen merkitys kasvoi 1000-luvulla, kun Albonin kreivit valitsivat sen Dauphinén maakunnan pääkaupungiksi. Pääkaupungin asemaa vahvisti maakunnan liittäminen Ranskaan, mistä kaupunki hyötyi taloudellisesti ja hallinnollisesti. Grenoblesta tuli tuolloin parlamentti- ja sotilaskaupunki.
Grenoblen teollinen kehitys alkoi kunnolla 1700-luvulla hansikasteollisuuden avulla ja voimistui edelleen 1800-luvun toisella puoliskolla vesivoiman keksimisen myötä. Kiivain kasvu nähtiin Grenoblessa kuitenkin vasta toista maailmansotaa seuranneen talouskasvun aikana.
Ilmasto pienoiskuva|Kaupunginpuutarhan huvimaja talvella. Grenoblessa ja sen lähialueilla vallitsee sijaintiin nähden epätavallinen ilmasto. Kaakkois-Ranskassa kohtaavat manner-, meri- ja välimerenilmasto, minkä vuoksi alueen kesät ovat kuumia ja melko kuivia. Kuitenkin sijainti vuorten keskellä tekee ilmastosta erityisen, ja vuorilla on suurempi merkitys kuin kaupungin vaatimaton 213 metrin korkeus merenpinnasta antaisi ymmärtää. Grenoblen ainutlaatuista ilmastoa kuvastaa kolme erityispiirrettä: huomattava lämpötilojen vaihtelu, aurinkoisten päivien suuri määrä sekä runsas sademäärä. Näiden lisäksi myös muun muassa Föhntuulella ja paikallisilla mikroilmastoilla on vaikutus seudun ilmastoon.
Ympäröivät vuoret heikentävät tuulia ja pienentävät niiden ilmastoa tasapainottavaa vaikutusta niin merkittävästi, että lämpötilavaihtelut kesän ja talven välillä ovat Ranskan suurimpia, 19 °C tammi- ja heinäkuun välillä. Talvella lämpötila voi laskea pakkasen puolelle, mutta alittaa harvoin -5 °C. Kesäisin kaupunki on yksi Ranskan kuumimmista, ja yli +35 °C helteitä koetaan vuosittain. Grenoblea ympäröivien huippujen vuoksi myös lämpötilojen vuorokausivaihtelu on muuta maata suurempaa. Lämpötila paitsi kohoaa päivisin nopeasti myös laskee öisin erittäin nopeasti.
Grenoblen laaksossa on pitkiä aurinkoisia jaksoja, sillä ympäröivät vuoret rajoittavat matalapaineiden ja alapilvien pääsyä alueelle. Aurinkoisten päivien vastapainoksi alueella saadaan runsaita sateita ja vuoden sadekertymä on noin 1000 mm. Kaupungin itäpuolella sijaitsevien vuoristojen vuoksi Grenoblen sateet ovat pääasiassa peräisin Atlantilta tai Välimereltä. Suurinta sateen kertymä on syksyllä.
Luonnon riskit Grenoblen kaupunginhallituksen mukaan kaupunkia uhkaavia luonnon riskejä ovat tulvat, maanvyörymät, metsäpalot, sään aiheuttamat katastrofit sekä maanjäristykset.
Tulvariski Tulvariski on Grenoblen alueella suuri, sillä alue sijaitsee vuoristojokien Isèren ja Dracin yhtymäkohdassa. Jokiin rakennettiin padot vähitellen 1500- ja 1900-lukujen välillä ja niitä huolletaan jatkuvasti. Kaupunki hyväksyi suunnitelman tulvariskin ennaltaehkäisemiseksi (Le Plan de Prévention du Risque Inondation, PPRI) vuonna 2007. Suunnitelmassa Grenoble kuvattiin suojattomaksi mahdollisten suurtulvien sattuessa pohjaveden korkeuden nousun ja viemäriverkoston takaisinvirtauksen vuoksi. Maanvyörymäriski Grenoblen kaupungissa maanvyöryjen ja irtolohkareiden vaara keskittyy Bastillen linnoitukseen, joka sijaitsee kunnan ainoassa vuoristoisessa osassa. Riskialueiden valvonta perustuu useisiin geoteknisiin tutkimuksiin. Grenoblen kaupunkisuunnitelman (Plan Local d’Urbanisme, PLU) osana tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että maanvyöryt, vuorilta putoilevat irtolohkareet, sortumat ja luolien romahdukset ovat alueella tyypillisiä. Metsäpaloriski Kuten maanvyöryjä, myös metsäpaloja esiintyy ennen kaikkea Mont Rachais -vuoren etelärinteellä sijaitsevalla metsäisellä Bastillen alueella, joka ulottuu kolmen kunnan alueelle Grenobleen, Saint-Martin-le-Vinoux’n sekä la Troncheen. Metsää hoidetaan säännöllisesti metsäpalojen nopean leviämisen ehkäisemiseksi. Myös alueen kulkuväyliä huolletaan, jotta apu pääsisi vaivatta perille. Sääkatastrofit Grenoblen kaupunki ja sen ympäryskunnat sijaitsevat laaksossa, mikä aiheuttaa paikallisia sääilmiöitä, kuten tuhoisia voimakkaita tuulia, helleaaltoja ja kovia pakkasjaksoja. Maanjäristysriski Koko Grenoblen alue kuuluu luokkaan 4 seismisellä asteikolla.
Kaupungin kehitys pienoiskuva|Grenoblen kaupunki vuonna 1575. pienoiskuva|Kohokuva: Grenoble vuonna 1848. Vanhan kaupungin ja kenraali Haxon rakennuttamien linnoitusten keskellä kohoaa uusi kaupunki.
Vanha kaupunki Grenoblen kaupunki ympäröitiin 200-luvulla muureilla yhdeksän hehtaarin suuruiseksi alueeksi. Nykyinen katuverkko on peräisin keskiaikaisesta kaupunkikuvasta, jossa kapeiden teiden muodostamasta epäsäännöllisestä verkostosta on uloskäynti tasangolle ja Isère-joen ylittävälle sillalle. Kaupungissa ei kuitenkaan ole juuri säilynyt keskiaikaisia rakennuksia, lukuun ottamatta katedraalia ja kollegiaattikirkkoa. Muurien laajennukset eivät muuttaneet kaupunkikuvaa, joskin niistä johtuneet arkkitehtoniset uudistukset ovat näkyneet myös rakennuksissa. Muurien suojaama alue laajentui vähitellen linnoitusten kehittymisen myötä, erityisesti 1500–1600 -luvuilla. Kaupungin pinta-ala kasvoi Lesdiguières-herttuoiden aikana (1591–1606) 36 hehtaariin ja heitä seuranneiden Créqui-aatelisten aikana (1640–1675) vuoden 1651 tulvasta huolimatta 45 hehtaariin.
1700-luvun lopussa Grenoblen noin 20 000 ihmisen asutuskeskus muodosti pikkukaupungin Chartreusen juurelle. Ympäröivät kylät yhdistyivät kaupunkiin tieverkon avulla, joka pysyi lähes muuttumattomana toisen maailmansodan loppuun asti.
Teollistuminen Grenoble ja sen lähikunnat alkoivat kehittyä merkittävästi 1800-luvulla, kun kenraali Haxo rakennutti vanhan kaupungin eteläpuolelle 50 hehtaarin kokoisen uuden linnoituksen. Place de Verdun -aukiolle (ent. Place d’Armes) vievät keskiaikaiset kadut korvattiin nykyaikaista ruutukaavaa noudattavilla kaduilla. Place de Verdun -aukion ympärille puolestaan rakennettiin Grenoblen kasvavaa mahtia symboloivat rakennukset, kuten sotilasyhdistys (alun perin tykistökoulu, vuodelta 1858), vuoristojoukkojen palatsi (1862), prefektin hallintorakennus (1866), kirjastomuseo (1870) sekä yliopiston päärakennus (1875–1879).
Kaupungin länsipuolella Isèren sivujoen Dracin yli rakennettiin vuonna 1828 riippusilta, ja rautatie saatiin vuonna 1858. Rautatieasema sijoitettiin ministeriön päätöksellä kaupungin ulkopuolelle. Nämä uudistukset edistivät työpaja- ja työläiskaupunginosan syntymistä kaupungin muurien ulkopuolelle.
pienoiskuva|Grenoble vuonna 1929.
Väestön ja teollisuuden kasvun myötä Grenoble laajentui kaupungin muurien ulkopuolelle ja linnoituksia päätettiin siirtää vuoden 1870 Ranskan ja Preussin välisen sodan jälkeen. Alun perin suunniteltiin muurien rakentamista Drac-joelle asti, mutta lopulta uusi linnoitusvyöhyke päätettiin pystyttää koko Grenoblen ympärille. Tämän vuoksi itäisen tehdasalueen (nyk. Chorier-Berriat) paikalle vanhan kaupungin ja työläiskortteleiden väliin alettiin 1890-luvulla rakentaa uutta keskustaa. Victor Hugo-aukiolta lähtevät uudet kadut suunniteltiin yhdistämään kaupungin eri osat toisiinsa ja niitä reunustamaan rakennettiin uudenaikaisia haussmann-tyylisiä rakennuksia.
Koska Grenoblen väestö ja teollisuus jatkoivat kasvuaan, uusia kaupunginosia nousi linnoitusten eteläpuolelle (mm. Bajatière, Eaux Claires, Alliés-Alpins) sekä naapurikuntiin. Kaupungin eteläiset muurit purettiin vuoden 1925 maailmannäyttelyn takia ja myöhemmin niiden paikalle rakennettiin Grands Boulevards -kaupunginosa.
Sodanjälkeinen laajentuminen Toisen maailmansodan jälkeen Grenoblen kasvu jatkui edelleen. Grenoble ja sitä ympäröivät kunnat muodostivat nyt yhtenäisen kaupunkialueen. Kasvavaan asunnontarpeeseen vastattiin rakentamalla useisiin kuntiin suuria julkisesti rahoitettuja vuokra-asuntoalueita. Lisäksi yliopiston kehittyminen johti yhtenäisen kampuksen rakentamiseen Isère-joen rantaan.
Vuonna 1968 järjestettyihin kymmenensiin talviolympialaisiin valmistauduttiin luomalla yhtenäinen tie- ja rautatieinfrastruktuuri, joka myös selkeytti kaupungin rakennetta. Tätä seurasi useiden tuhansien asuntojen ja palveluiden rakentaminen. Uudet rakennukset sopivat hyvin aiempaan kaupunkikuvaan, vaikka ne olivatkin keskenään tyyliltään erilaisia. Grenoblen ja Eschirollen väliselle alueelle rakennettiin toiseksi keskustaksi Villeneuven kaupunginosa, jonka tarkoituksena oli tarjota eteläisten kaupunginosien asukkaille palvelut, joita ei voitu sijoittaa vanhaan keskustaan. Ulkoisesti Villeneuve eroaa selkeästi muista kaupunginosista, sillä se edustaa uutta kaupunkiarkkitehtuuria.
pienoiskuva|340px|Bonnen ekokaupunginosa puistoineen edustaa 2000-luvun kaupunkikuvaa.
Grenoblen vanhoja kaupunginosia alettiin kunnostaa talouskasvun aikana 1960- ja 1970-luvuilla. Aluksi vanhaan kaupunkikuvaan kokeiltiin yhdistää uudenlaista arkkitehtuuria (keskusta sekä Rue de la République -kadun ympäristö ja kaupunginosat Mutualité/Bir-Hakeim ja Île Verte), mutta kokeilu ei miellyttänyt grenoblelaisia, joten uudistusta jatkettiin vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.
Koska Grenoblen autoliikenne lisääntyi 1970-luvun alussa, julkista liikennettä uudistettiin muun muassa rakentamalla raitiolinja. Samalla uudistettiin vanhojen kaupunginosien ja naapurikuntien rakennetta. Uuden kaupan ja hallinnon keskuksen, Europolen, rakennustöiden yhteydessä 1990-luvulla tehtiin uudistuksia myös naapurikaupunginosissa. Kaupunkikuvaa ei tuolloin kuitenkaan muutettu. Keskeiset hallinnolliset elimet, kuten oikeustalo sekä yliopiston tutkimusyksiköt, sijoitettiin Grenoblen läntiselle alueelle.
Uusi ekokaupunginosa Bonne edustaa 2000-luvun kaupunkikuvaa, joka yhdistää kestävän kehityksen periaatteet ja uuden kaupunkirakentamisen. Bonne rakennettiin vanhan kasarmin paikalle ja se on Ranskan ensimmäinen ekokaupunginosa. Vuonna 2009 se sai Ranskan ympäristöministeriön myöntämän ekokaupunginosien Grand Prix -palkinnon.
Grenoblen kaupunginosat upright|pienoiskuva|Kartta Grenoblen kaupunginosista. Grenoble koostuu lukuisista kaupunginosista, joista tärkeimmät ovat Bastille, Saint-Laurent, Esplanade, Île Verte, Chorier-Berriat, Europole, Polygone scientifique, Notre-Damen ja Hyper-centren muodostama historiallinen keskusta, Grands Boulevards, Eaux Claires, Vigny-Musset, Capuche, Exposition-Bajatière, Alliés-Alpins, Teisseire, Village Olympique, Villeneuve, Alpexpo-Grand’place sekä Le Rondeau.
Historia Esihistoria Grenoblesta ja sen lähiympäristöstä, erityisesti Rabot-vuorelta, on tehty useita esihistoriallisia löytöjä, jotka todistavat Grenoblen toimineen kulkureittinä ja ehkä jopa palvelleen asuinpaikkana neoliittisella ja pronssikaudella. Arkeologisia löytöjä on kuitenkin tehty suhteellisen vähän, sillä muun muassa Chartreuse-vuorilta virtaavat vedet ovat vieneet mukanaan lähes kaikki arkeologiset jäänteet.
Grenoblen ja Isèren museoiden arkeologisen ja historiallisen keskuksen arkeologin Alan Montjoyen mukaan ensimmäiset asutukset ilmestyivät neoliittisella kaudella lähinnä Vercors-vuorten alimmille rinteille ja myöhemmin kalkoliittisella kaudella myös Chartreuse-vuorten rinteille Grenoblen solaan.