Hjalmar (Jalmari) Väisänen (30. tammikuuta 1893 Kotka – 10. heinäkuuta 1983 Liperi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1929–1945 ja 1951–1954.
Elämä Nuoruusvuodet Väisäsen vanhemmat olivat Pieksämäessä syntynyt maanviljelijä Juho Väisänen (1861–1948) ja Lapinjärvestä kotoisin ollut Elisabeth Helenius (1862–1949). Väisäset muodostivat perinteisen karjalaisen suurperheen, johon kuului parikymmentä henkeä. He viljelivät Rantasalmella Voinsalmen kylässä sijainnutta Rantalan tilaa, kunnes isä osti vuonna 1916 Heposelän tilan Pälkjärven Anonniemestä.
Politiikkaan Kansakoulun ja kansanopiston käynyt Väisänen lähti työväenliikkeeseen jo 1910-luvun alussa. Sisällisodan aikana hän oli jonkin aikaa valkoisten vankina, mutta ei joutunut syytteeseen. Vuonna 1922 Väisänen valittiin Pälkjärven kunnanvaltuustoon ja 1929 hänestä tuli kansanedustaja. Syksyllä 1930 äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen kannattajat vaativat neljän sosialidemokraatin eroa Pälkjärven kunnanvaltuustosta kommunistisiksi väitettyjen mielipiteiden vuoksi. Väisänen kieltäytyi eroamasta ja ilmoitti vievänsä asian oikeuteen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja jätti tapauksen maaherra Gustaf Ignatiukselle, joka kehotti valtuustoa istumaan kokoonpanossaan vuodenvaihteeseen kestävän toimikautensa loppuun saakka. Vuosikymmenen alussa Väisänen muutti oman perheensä kanssa Pörkkölän kylästä hankkimalleen maatilalle. Ennen sotavuosia hän toimi myös Pälkjärven kunnanvaltuuston ja Iljalan työväenyhdistyksen puheenjohtajana.
Sotavuodet Talvisodan päätyttyä Väisäset evakuoitiin Maaningalle. Välirauhan aikana Väisänen toimi Urho Kekkosen johtamassa Siirtoväen huollon keskuksessa, jossa hän vastasi Pohjois-Karjalan evakoiden asioista. Keväällä 1941 perhe muutti Liperiin pika-asutustilalle, josta he pääsivät jatkosodan sytyttyä palaamaan kotiinsa. Rauhan tultua Väisäset asettuivat Laihian kautta jälleen Liperiin. Väisänen putosi eduskunnasta kevään 1945 vaaleissa, jonka jälkeen hänet valittiin vielä yhdeksi kaudeksi vuonna 1951. Väisänen yritti paluuta kansanedustajaksi useaan otteeseen, mutta jäi valitsematta ja viljeli maatilaansa Liperissä vuoteen 1967 saakka.
Väisänen oli presidentin valitsijamies 1931, 1937, 1940 ja 1943. Vuoden 1962 presidentinvaaleihin Väisänen lähti Honka-liiton valitsijamiesehdokkaana, mutta Olavi Hongan luovuttua hän oli Rafael Paasion listoilla. Väisänen oli Liperin kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen sekä Pohjois-Karjalan sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtaja ja kuului SDP:n puolueneuvostoon. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi. Väisänen kirjoitti myös pakinoita Kansan Voimaan ja Pohjois-Karjalaan vuosina 1923–1983 nimimerkillä ”Jussinpoika”.
Perhe Jalmari Väisäsen puoliso oli Josefina Pitkänen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1920.
Lähteet
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Pälkjärven kunnanvaltuutetut Luokka:Liperin kunnanvaltuutetut Luokka:Pohjois-Karjalan vaalipiiri Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1983 kuolleet