Max Taut (1884–1967) oli saksalainen arkkitehti. Taut ja hänen veljensä Bruno Taut kuuluivat Berliinissä toimineeseen, spartakismiin sidoksissa olleeseen, ekspressionistiseen Novembergruppe -nimiseen arkkitehtien ja taidemaalarien yhteenliittymään, jonka työn johdosta julkaistiin arkkitehtuurialbumeita ja järjestettiin näyttely vuonna 1919. Siinä määriteltiin modernin arkkitehtuurin sanasto.Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 1006 He olivat yhdessä Walter Gropiuksen kanssa alkuperäisjäsenenä 1920-luvun alun Berliinin merkittävissä arkkitehtuurin avantgardejärjestöissä, kuten Arbeitsrat für Kunstissa ja Der Ringissä. Max Taut suunnitteli muun muassa Berliinissä sijaitsevan Saksan ammattiyhdistysliikkeen toimitalon (1923).WSOY:n Iso Tietosanakirja, osa 9 vuodelta 1997, s. 260 Max ja Bruno Taut olivat mukana arkkitehtiryhmässä, jonka suunnittelemia taloja rakennettiin vuonna 1927 järjestettyä näyttelyä varten perustettuun Stuttgartin Weißenhofin lähiöön,Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 360 jota on pidetty nykyaikaisen arkkitehtuurin historian tärkeimpänä rakennusryhmänäOtavan Suuri Ensyklopedia, s. 1394. Natsiaikana Max Tautin työ estettiin, mutta sodan jälkeen hän jatkoi uraansa suunnitellen varsinkin asuinalueita. Niistä tunnetuin on Duisburgissa sijaitseva August-Thyssen-Siedlung. Hän toimi Berliinin kuvataideakatemian arkkitehtuurin professorina vuodesta 1945 1950-luvun alkupuoliskolle.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset arkkitehdit Luokka:Vuonna 1884 syntyneet Luokka:Vuonna 1967 kuolleet