pienoiskuva|Rusokääpä (Pycnoporellus fulgens), vanhojen kuusimetsien indikaattorilaji|333x333px Lahottajasieniin kuuluvia kääpiä käytetään yleisesti vanhojen, suojeluarvoltaan korkeiden metsien tunnistamiseen luontoinventoinneissa. Metsätaloudelle herkkien kääpien esiintyminen kertoo laajemmin lahopuusta riippuvaisten eliölajien tilasta ja alueen lahopuujatkumosta.
Mitä käävät indikoivat Teoriassa jokainen metsästä löytyvä eliölaji on vain itsensä indikaattori, eli pursukäävän löytyminen todistaa vain sen, että paikalla elää pursukääpä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tiettyjen, vaateliaiden lajien (ja varsinkin monien sellaisten yhtaikainen) löytyminen heijastaa laajemminkin kyseisen paikan tilaa, samaan tapaan kuin suomalaisessa metsien kasvupaikkaluokituksessa tietyt opaskasvit kertovat varsin selvästi, mistä metsätyypistä on kyse. Huolella valikoituja eliölajeja voidaan käyttää ilmentäjinä eli indikaattoreina, kun joudutaan vertailemaan suojelun kannalta olennaisia asioita.
Metsän luonnontilaisuuden indikaattoreiksi sopivat monet eliöryhmät, kuten sienet, jäkälät, sammalet ja hyönteisistä etenkin kovakuoriaiset. Kukin eliöryhmä paljastaa omanlaisiaan piirteitä metsän ekologiasta ja ikärakenteesta: puusto- eli varjojatkumoa, jättipuujatkumoa, maapuujatkumoa, elävän puuston jatkumoa, jne. Kaikkien eliöryhmien inventointi on kuitenkin liian suuritöinen, ja käytännön tarpeisiin on tehtävä valintoja. Kääpien inventointia on Suomessa käytetty laajasti ns. toiminnallisen aarniometsäjatkumon (functional primeval forest continuity) osoittamiseen, eli käytännössä suojeluarvon yhtenä mittarina.
Kotirannan ja Niemelän kääpäpisteytys Kotirannan ja Niemelän (1993, 1996) laatimassa arviointimenetelmässä indikaattorilajit jaetaan kahteen ryhmään. Vanhan metsän lajit ovat sieniä, jotka menestyvät parhaiten vanhoissa, luonnontilaa lähellä olevissa metsissä, vaikka niitä löytää silloin tällöin myös ihmisen vaikutuspiiristä (esim. romahtaneista hirsirakenteista). Joka tapauksessa metsäluonnossa kasvaessaan ne kuuluvat metsän ikäsukkession loppupuolelle. Aarniolajit ovat edellisiä selvemmin ja tiukemmin sitoutuneet vanhimpiin luonnonmetsiin. Kuusivaltaisille metsille ja mäntyvaltaisille metsille laadittiin oma lajilistansa.
Inventoidun metsän luonnontilaisuuden ja suojeluarvon karkea arviointi tehdään seuraavasti. Löytyneille vanhan metsän lajeille annetaan numeroarvo 1, aarniolajeille 2. Yhteenlaskien saadaan vertailuluku:
10–19 Suojelullisesti arvokas metsäalue 20–29 Hyvin arvokas metsäalue 30–46 Erittäin arvokas, ainutlaatuinen alue
Asteikko on luonnollisesti karkea, sillä siihen vaikuttavat mm. alueen koko ja vaihtelevuus. Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat mm. se, mihin aikaan ja millaisena sienivuonna inventointi tehtiin, kuinka kauan alueella työskenneltiin, ja millainen oli inventoijan/inventoijien työskentelyrutiini ja lajintuntemus. Alinkin luokka (10–19) on vaatimustasoltaan tiukka; oikeaoppisesti hoidettu talousmetsä saa tällä asteikolla mitaten useimmiten numeroarvon 0, harvoin 1–4.
Valittava työtapa riippuu siitä, miten tarkkaa arviota tarvitaan. Jos alueella on sekä merkittäviä männiköitä että tuoreita kangasmetsiä, kummatkin pitäisi inventoida ja arvottaa erikseen metsäkuviotietojen pohjalta tai mänty- ja kuusimetsät silmämäärin erottaen. Indikaattorilaji, joka on sekä kuusi- että mäntymetsien listassa, luetaan silloin esim. mäntymetsien pistemäärään vain, jos se löytyi mäntymetsästä. Yleisluontoisemmassa arvioinnissa koko alue voidaan inventoida yhtenä, ja pisteyttää yleisemmän metsätyypin mukaan.
Uusien lajikäsitysten ja nimien myötä lajiluetteloon tehty muutoksia 2000-luvulla. Kääpälistaukseen on merkitty listasta poistetut tai listan sisällä siirretyt lajit.
Kuusivaltaisten metsien indikaattorilajit Vanhan metsän lajit pienoiskuva|Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina), vanhojen kuusimetsien indikaattorilaji pienoiskuva|Oravuotikka (Asterodon ferruginosus), vanhojen kuusimetsien indikaattorilaji pienoiskuva|Aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), vanhojen kuusi- ja mäntymetsien indikaattori ja yleinen havupuiden lahottajasieni pienoiskuva|Peikonnahka (Crustoderma dryinum), vanhojen kuusi- ja mäntymetsien indikaattori Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) Poimukääpä (Antrodia pulvinascens) Oravuotikka (Asterodon ferruginosus) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Peikonnahka (Crustoderma dryinum) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Rusokantokääpä (Fomitopsis rosea) Harjasorakas (Gloiodon strigosus) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Punahäivekääpä (Leptoporus mollis) Pihkakääpä (Pelloporus leporinus) Huopakääpä (Pelloporus tomentosus) Korkkikerroskääpä (Perenniporia subacida) Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) Siperiankääpä (Phellinus abietis) (...tai kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma)) Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) Pikireunakääpä (Phellinus lundellii) Aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus) Riukukääpä (Phellinus viticola) Tippakääpä (Postia guttulata) Rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) Istukkakääpä (Rhodonia placenta) Korpiludekääpä (Skeletocutis odora) Listasta poistetut lajit:
Hentokääpä (Postia lateritia)
Aarniolajit Pursukääpä (Amylocystis lapponica) Riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) Sitkaskääpä (Antrodia piceata) Sitruunakääpä (Antrodiella citrinella) Känsäorvakka (Cystostereum murrayi) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Lohkokääpä (Diplomitoporus crustulinus) Raidantuoksukääpä (Haploporus odorus) Louhennahka (Laurilia sulcata) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Röyhelökääpä (Pycnoporellus alboluteus) Sirppikääpä (Sidera lenis) Välkkyludekääpä (Skeletocutis stellae) Punakarakääpä (Steccherinum collabens) Listasta poistetut lajit:
Aarniukonsieni (Lepiota lignicola)
Kalkkikääpä (Antrodia crassa) Erakkokääpä (Antrodia infirma)
Mäntyvaltaisten metsien indikaattorilajit Vanhan metsän lajit pienoiskuva|Viinikääpä (Meruliopsis taxicola), vanhojen mäntymetsien indikaattorilaji pienoiskuva|Okrarypykkä (Phlebia serialis), vanhojen mäntymetsien indikaattorilaji Harsukääpä (Anomoporia kamtschatica) Peikonnahka (Crustoderma dryinum) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Oranssikääpä (Erastia aurantiaca) Hoikkaorakas (Hydnellum gracilipes) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Helohäivekääpä (Leptoporus erubescens) Viinikääpä (Meruliopsis taxicola) Mäntyraspikka (Odonticium romellii) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Korokääpä (Oligoporus sericeomollis) Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) Aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus) Männynkääpä (Phellinus pini) Riukukääpä (Phellinus viticola) Okrarypykkä (Phlebia serialis) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Ruskokääpä (Postia calvenda), aiemmin ruskohaprakääpä (Postia leucomallella) Hentokääpä (Postia lateritia) Kitukääpä (Postia parva) Kultarypykkä (Pseudomerulius aureus) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Istukkakääpä (Rhodonia placenta) Kelokurokka (Sistotremastrum suecicum) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Kurttusieni (Sparassis crispa) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Listasta poistetut lajit:
Kuuorvakka (Chaetodermella luna) (...siirretty uudessa listassa aarniolajeihin) Kermakääpä (Butyrea luteoalba) eli aiemmin kermakarakääpä (Junghuhnia luteoalba) Punahäivekääpä (Leptoporus mollis) Talvihampikka (Irpicodon pendulus) Liiturypykkä (Phlebia cretacea)
Aarniolajit pienoiskuva|Riekonkääpä (Antrodia albobrunnea), mäntyaarnioiden indikaattori ja luonnontilaisten kelomänniköiden peruslajeja Riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) Kalkkikääpä (Antrodia crassa) Erakkokääpä (Antrodia infirma) Kairakääpä (Antrodia primaeva) Lohikääpä (Aurantiporus pricus) Kuuorvakka (Chaetodermella luna) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) (...vanhassa listassa vanhojen metsien listassa) Aihkinahka (Crustoderma cornea) eli entinen kelorypykkä (Crustoderma corneum) (kuuluu muihin sieniryhmiin kuin kääpiin) Salokääpä (Dichomitus squalens) Liekokääpä (Gloeophyllum protractum) Sirppikääpä (Sidera lenis) Lutikkakääpä (Skeletocutis jelicii) Välkkyludekääpä (Skeletocutis stellae) Kanadankääpä (Tyromyces canadensis) Listasta poistetut lajit:
Aarniotaraspikka (Hyphodontia curvispora) Kitukääpä (Postia parva)
Savolan listan indikaattoriarvoa omaavat käävät ja muut kääväkkäät
Helsingin metsien kääpäselvitys 2018-2019 -raportin liitteenä oleva indikaattorikääpä lista jossa myös muita kääväkkäitä
Keijo Savola
HAVUPUIDEN INDIKAATTORILAJIT
Karitsankääpä (Albatrellus citrinus, EN) Vuohenkääpä (Albatrellus subrubescens) Pursukääpä (Amylocystis lapponica, NT) Keltarihmakääpä (Anomoloma albolutescens, NT, RT**) Valkorihmakääpä (Anomoloma myceliosum, NT) Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, NT, RT*, RT**) Harsukääpä (Anomoporia kamtschatica) Kalvaskääpä (Antrodia cretacea, VU) Väljäpillikääpä (Antrodia heteromorpha) Sitkaskääpä (Antrodia piceata, VU) Pettukääpä (Antrodia ramentacea, NT) Sitruunakääpä (Antrodiella citrinella, NT, RT*, RT**) Kuusensitkokääpä (Antrodiella parasitica, VU) Sudenkääpä (Boletopsis grisea, NT, RT*, RT**) Kermakääpä (Butyrea luteoalba) Karikekääpä (Byssoporia mollicula) Hopeakääpä (Canopora subfuscoflavida) Risakääpä (Chaetoporellus latitans, EN) Salokääpä (Dichomitus squalens, NT) Kaarnakääpä (Diplomitoporus flavescens, NT) Oranssikääpä (Erastia aurantiaca, NT) Krappikääpä (Erastia ochraceolateritia, NT) Kohvakääpä (Fibroporia gossypium) Lumikonkääpä (Fibroporia norrlandica) Rusokantokääpä (Fomitopsis rosea, NT) Lakkakääpä (Ganoderma lucidum) Karstakääpä (Gelatoporia subvermispora, NT) Heltta-aidaskääpä (Gloeophyllum abietinum, NT) Tervakääpä (Ischnoderma benzoinum) Helohäivekääpä (Leptoporus erubescens) Punahäivekääpä (Leptoporus mollis) Viinikääpä (Meruliopsis taxicola) Talikääpä (Obba rivulosa, VU) Kuromakääpä (Oligoporus rennyi) Karhikääpä (Oligoporus romellii) Korokääpä (Oligoporus sericeomollis) Poimulakkikääpä (Osteina undosa) Pihkakääpä (Pelloporus leporinus) Huopakääpä (Pelloporus tomentosus, NT) Korkkikerroskääpä (Perenniporia subacida, NT) Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) Siperiankääpä (Phellinus abietis) Kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma) Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) Aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus) Männynkääpä (Phellinus pini) Riukukääpä (Phellinus viticola, RT*) Paksukääpä (Physisporinus crocatus, EN) Verivahakääpä (Physisporinus sanguinolentus) Maitovahakääpä (Physisporinus vitreus) Kolokääpä (Porpomyces mucidus) Ruskokääpä (Postia calvenda) Kellokääpä (Postia ceriflua, NT) Lapakääpä (Postia floriformis) Tippakääpä (Postia guttulata) Keltiäiskääpä (Postia hibernica) Maitokääpä (Postia lactea) Hentokääpä (Postia lateritia, NT, RT*, RT**) Lovikääpä (Postia lowei, EN) Kultakääpä (Postia luteocaesia, VU) Puuterikääpä (Postia ptychogaster) Ruunikääpä (Postia rufescens) Rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) Istukkakääpä (Rhodonia placenta) Rusakonkääpä (Sarcoporia polyspora) Sirppikääpä (Sidera lenis, NT, RT*, RT**) Laikkukääpä (Sidera vulgaris, NT) Kultakurokka (Sistotrema alboluteum) Kruunukurokka (Sistotrema muscicola) Lumokääpä (Skeletocutis brevispora, NT) Pitsikääpä (Skeletocutis delicata, NT) Seulakääpä (Skeletocutis exilis) Kuultoludekääpä (Skeletocutis kuehneri) Korpiludekääpä (Skeletocutis odora, NT, RT*, RT**) Paperiludekääpä (Skeletocutis papyracea) Välkkyludekääpä (Skeletocutis stellae, VU) Punakarakääpä (Steccherinum collabens, NT, RT*, RT**) Irtokarakääpä (Steccherinum lacerum) Pilliharsukka (Trechispora mollusca)
Bonuslajit (muita kääväkkäitä)
oravuotikka (Asterodon ferruginosus) kuuorvakka (Chaetodermella luna, RT*, RT**) aihkinahka (Crustoderma corneum, NT, RT*, RT**) peikonnahka (Crustoderma dryinum, NT, RT*, RT**)