Gerhard Berger (s. 27. elokuuta 1959 Wörgl, Tiroli, Itävalta) on entinen itävaltalainen autourheilija ja Formula 1 -kuljettaja.

Berger osallistui Formula 1 -urallaan 210 GP-kilpailuun, joissa hän saavutti kymmenen voittoa, 48 palkintosijaa, 12 paalupaikkaa ja 21 nopeinta kierrosta. Pisteitä Berger saavutti yhteensä 385 kappaletta ja kuuden parhaan joukkoon pisteille hän ajoi 94 kertaa.

Berger oli nopea kuljettaja, mutta ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Hän lopetti vuonna alkaneen pitkän uransa formuloissa kauteen . 2000-luvulla Berger työskenteli BMW:lle, joka toimitti moottoreita F1:een Williams-tallille. Vuoden 2006 alussa Berger osti puolet Toro Rosso -Formula 1 -tallista.

Nuoruus ja uran alku Berger vietti lapsuutensa Wörglin kaupungissa, joka sijaitsee lähellä Innsbruckia. Yhdeksäntuhannen asukkaan pikkukaupungissa laskettelu oli luonnollinen harrastus, koska kaupunki sijaitsi Alpeilla. Berger kuitenkin kiinnostui autoista ja hänellä oli vanhempia kavereita, jotka ajoivat kilpaa paikallisissa kilpailuissa. Heillä oli myös oma autoverstas. Jochen Rindtin menestys nosti autourheilun kiinnostusta Itävallassa. Berger oli 11-vuotias, kun Rindt yllättäen menehtyi onnettomuudessa Monzassa 1970.

Aluksi Berger ajoi kaikenlaisilla ajoneuvoilla. Hänen ensimmäinen moottoriajoneuvonsa oli polkupyörä, johon oli laitettu moottori. Vuonna 1978 Berger ajoi ensimmäisen luokkavoittonsa Group 5 -sarjan lähdössä Ford Escortilla silloisella Österreichringin radalla. Hänen vanhemmillaan olisi ollut varaa tukea kilpailemista, mutta vanhempien saatua tietää vasta lehtijutun kautta poikansa menestyksestä radalla, he vaativat tätä käymään koulunsa loppuun. Näin tapahtuikin ja vasta vuonna 1981 Gerhard sai hankittua oman Alfa Romeo Alfasudin. Muokattuaan sen kilpailukuntoon hän ajoi samantien Alfasud Trophy -sarjan voittoon tienaten ensimmäiset palkintorahansa.

Kokeiltuaan vain yhden kilpailun Formula Ford -sarjaa voitokkaasti ja vaikka kolaroi hyvän aika-ajosuorituksen jälkeen heti ensimmäisessä mutkassa Saksan Formula Super Vee -sarjassa, tiesi hän omaavansa suurta lahjakkuutta ja seuraavan askeleen olevan F3-luokassa. Tässä kohtaa Bergerin isä tuki poikaansa taloudellisesti siitä huolimatta, ettei tiennyt paljoakaan autourheilusta ja piti esimerkiksi Formula 1 autoja erityisen vaarallisina. Kaudeksi 1982 Berger sai paikan Josef Kaufmannin Alfa-Martini Formula 3 -tallista ajaen Saksan F3-sarjaa kymmenen osakilpailua ja sijoittui kauden päätteeksi kokonaispisteissä kolmanneksi. Menestyksekkään kauden päätteeksi rahavaikeuksien kanssa edelleen painiva Berger oli herättänyt managerina toimivan entisen F1-kilpakuljettan, Helmut Markon huomion ja tämä johdatti Bergerin seuraavaksi kaudeksi Euroopan F3-sarjaan. Ensimmäisenä kautenaan hän sijoittui muutaman palkintokorokesijoituksen jälkeen pistetaulukossa seitsemänneksi, mutta mikä tärkeintä hän kehittyi kaikilla osa-alueilla kilpa-autourheilun maailmassa oppien säätämään autoa, luoden suhteita sponsoreihin ja talleihin. Samana vuonna hän osallistui myös perinteikkääseen ja arvostettuun Macaon Grand Prixiin ja ajoi kilpailussa kolmanneksi. Kaudella 1984 Berger jatkoi Euroopan F3-sarjassa. Hän saavutti kaudelta kaksi voittoa, yhden paalupaikan, seitsemän palkintosijaa ja yhden nopeimman kierroksen. Loppupisteissä hän sijoittui kolmanneksi 46 pisteellä.

Formula 1 -ura Bergerin F1-ura kesti yhteensä 14 kautta. Berger oli loppupisteissä kahdesti kolmas, mikä oli hänen paras sijoituksensa. Uransa aikana hän voitti kymmenen kilpailua, ylsi 48 kertaa palkintokorokkeelle, saavutti paalupaikan 12 kertaa ja ajoi 21 kilpailun nopeinta kierrosta. Uran alkuvaiheet Alle neljänkymmenen pienemmän formulaluokan kilpailun jälkeen Berger aloitti Formula 1 -uransa ATS-tallissa kaudella 1984. Hän pääsi ajamaan lähes koko kauden keskytyksiä keränneen Manfred Winkelhockin tallitoverina neljä osakilpailua, joista sekä Bergerin että tallin parhaaksi sijoitukseksi tuli Italian GP:n kuudes sija. Pistesaalis jäi kuitenkin harmillisesti nollille, sillä talli oli ilmoittanut kauden alussa ajattavansa vain yhtä autoa. Seuraavaksi kaudeksi Berger siirtyi Arrows-talliin, jossa hän kilpaili koko kauden ajan. Tuloksena oli kaksi pistesijoitusta, joilla hän saavutti yhteispisteissä 20. sijan, kauden kahdesta viimeisessä kilpailusta.

Kaudeksi 1986 Berger siirtyi Benetton-talliin. Tästä kaudesta muodostui Bergerin läpimurto Formula ykkösten huipulle. Tehokkaan BMW:n turbomoottorin ja onnistuneen strategian ansiosta hän voitti uransa ja Benettonin ensimmäisen kilpailun Meksikossa. Hän sijoittui lopulta seitsemänneksi kuljettajien MM-sarjassa 17 pisteellään.

Kaudella 1987 Berger sai kuljettajan paikan Ferrarilta. Kausi oli kuitenkin odotettua heikompi, koska Ferrarin tekniikka ei kestänyt yleensä maaliin saakka. Berger kuitenkin onnistui nousemaan toiseksi Portugalissa ja voittamaan kauden kaksi viimeistä kilpailua Japanissa sekä Australiassa. Berger lähti kauteen 1988 mestarisuosikkina, mutta joutui kuitenkin pettymään, kun McLarenin kuljettajat Ayrton Senna ja Alain Prost hallitsivat kautta ylivoimaisesti voittamalla 15 kilpailua 16:sta. Berger oli ainoa kuljettaja joka pystyi murtamaan McLarenin voittoputken voittamalla Italian GP:n. Voitto oli Ferrarille tärkeä, koska se ajettiin sen kotimaassa Italiassa ja koska Enzo Ferrari oli kuollut vain muutamia viikkoja sitten.

Kaudeksi 1989 Berger sai tallikaverikseen Ferrarille Nigel Mansellin. Ferrari ei kuitenkaan kyennyt rakentamaan mestaruuskamppailuun yltävää autoa. Berger joutui vakavaan onnettomuuteen Imolassa, jossa hänen autonsa syttyi palamaan. Hän ajoi pahasti ulos nopeassa ja surullisen kuuluisassa Tamburello-mutkassa, joka myöhemmin vaati hänen läheisen ystävänsä, Ayrton Sennan, hengen. Berger kuitenkin selvisi vakavitta vammoitta ja joutui jättämään väliin vain yhden kilpailun toisen asteen palovammojen ja murtuneiden kylkiluiden takia. Hän voitti Portugalin GP:n ja osoitti samalla, että hänen ajotaitonsa olivat tallella onnettomuuden jälkeen.

McLaren thumb|Bergerin kaudella 1991 käytössä ollut McLaren MP/6 Berger teki sopimuksen McLarenin kanssa kaudella 1990. Bergerin tallikaverista, Ayrton Sennasta, tuli hänelle läheinen ystävä. Berger kuitenkin jäi Sennan varjoon kilpailusuorituksissa. Sennan voittaessa kauden 1990 maailmanmestaruuden, Berger sijoittui neljänneksi saavuttamatta yhtään voittoa. Kaudella 1991 Berger voitti Japanin GP:n, kun Senna päästi hänet ohitseen viimeisellä kierroksella varmistettuaan maailmanmestaruuden Nigel Mansellin keskeytettyä. Kausi 1992 jäi Bergerin viimeiseksi McLarenilla. Hän saavutti kauden aikana kaksi voittoa, joista ensimmäinen tuli Kanadan GP:sta ja toinen kauden päätöskilpailusta Australian GP:sta.

Paluu Ferrarille thumb|Berger ja Jean Alesi Britannian GP:ssä 1994. thumb|Berger Kanadan GP:ssa 1995 Berger palasi Ferrarin rattiin kaudeksi 1993. Talli palkkasi tutut kuljettajat yrittäessään saavuttaa kadonnutta menestystä takaisin. Lisäksi Jean Todt palkattiin tallipäälliköksi, joka takasi perustukset myöhemmin alkaneelle menestykselle. Bergerin menestys jäi kaudella vähäiseksi, hän onnistui saavuttamaan ainoastaan yhden palkintosijan sijoittumalla kolmanneksi Unkarin GP:ssa. Kaudella 1994 Berger järkyttyi suuresti, kun Imolassa kuoli ensin aika-ajoissa hänen maanmiehensä Roland Ratzenberger ja seuraavana päivänä kilpailussa ystävä Ayrton Senna. Berger voitti Saksan GP:n, joka oli Ferrarin ensimmäinen voitto sitten kauden 1990. Kuljettajien MM-sarjassa Berger sivusi uransa parasta sijoitusta olemalla kolmas, mutta hänellä oli kakkos- ja ykkössijalle 40 pistettä eroa. Viimeisellä kaudellaan Ferrarilla 1995 Berger saavutti kuusi kolmatta sijaa ja kuudennen sijan kuljettajien MM-sarjassa.

Uran loppuvaiheet Hallitsevan maailmanmestarin, Michael Schumacherin, siirtyessä Ferrarille kaudeksi 1996, sai Berger hänen paikkansa Benettonilta. Berger saavutti kaudella kaksi palkintosijaa ajamalla kolmanneksi Imolassa ja toiseksi Saksan GP:ssa. Kausi 1997 jäi Bergerin uran viimeiseksi. Hän saavutti kauden aikana uransa ja Benettonin viimeisen voiton Saksan GP:ssa palattuaan kolmen kilpailun mittaisen sairausloman jälkeen tositoimiin. Uransa viimeisessä kilpailussa, Jerezissä Berger sijoittui neljänneksi jääden kilpailun voittaneelle Mika Häkkiselle, jolle voitto oli uran ensimmäinen, alle kaksi sekuntia. Bergerin huhuttiin palaavan vielä Ferrarille kaudeksi 1998, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.

Kaudet numeroina Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset 1984 ATS-BMW 21. 4 0 0 0 0 0 1985 Arrows-BMW 20. 16 3 0 0 0 0 1986 Benetton-BMW 7. 16 17 1 2 0 2 1987 Ferrari 5. 16 36 2 3 3 3 1988 Ferrari 3. 16 41 1 5 1 3 1989 Ferrari 7. 15 21 1 3 0 1 1990 McLaren-Honda 4. 16 43 0 7 2 3 1991 McLaren-Honda 4. 16 43 1 6 2 2 1992 McLaren-Honda 5. 16 49 2 5 0 2 1993 Ferrari 8. 16 12 0 1 0 0 1994 Ferrari 3. 16 41 1 6 2 0 1995 Ferrari 6. 17 31 0 6 1 2 1996 Benetton-Renault 6. 16 21 0 2 0 1 1997 Benetton-Renault 5. 14 27 1 2 1 2 Yhteensä (14 kautta) 210 385 10 48 12 21

Formula 1 -tulokset

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus 1984 ATS BRA  RSA  BEL  SMR  FRA  MON  CAN  USAE  USA  GBR  GER  AUT12 DUT  ITA6‡ EURKesk POR13 0 NC 1985 Arrows BRAKesk. PORKesk. SMRKesk. MONKesk. CAN13 USA11 FRAKesk. GBR8 GER7 AUTKesk. DUT9 ITAKesk. BEL7 EUR10 RSA5 AUS6 3 20. 1986 Benetton BRA6 ESP6 SMR3 MONKesk. BEL10 CANKesk. USAKesk. FRAKesk. GBRKesk. GER10 HUNKesk. AUT7 ITA5 PORKesk. MEX1 AUSKesk. 17 7. 1987 Ferrari BRA4 SMRKesk. BELKesk. MON4 USA4 FRAKesk. GBRKesk. GERKesk. HUNKesk. AUTKesk. ITA4 POR2 ESPKesk. MEXKesk. JPN1 AUS1 36 5. 1988 Ferrari BRA2 SMR5 MON2 MEX3 CANKesk. USAKesk. FRA4 GBR9 GER3 HUN4 BELKesk. ITA1 PORKesk. ESP6 JPN4 AUSKesk. 41 3. 1989 Ferrari BRAKesk. SMRKesk. MONLoukk. MEXKesk. USAKesk. CANKesk. FRAKesk. GBRKesk. GERKesk. HUNKesk. BELKesk. ITA2 POR1 ESP2 JPNKesk. AUSKesk. 21 7. 1990 McLaren USAKesk. BRA2 SMR2 MON3 CAN4 MEX3 FRA5 GBR14† GER3 HUN16† BEL3 ITA3 POR4 ESPKesk. JPNKesk. AUS4 43 4. 1991 McLaren USAKesk. BRA3 SMR2 MONKesk. CANKesk. MEXKesk. FRAKesk. GBR2 GER4 HUN4 BEL2 ITA4 PORKesk. ESPKesk. JPN1 AUS3 43 4. 1992 McLaren RSA5 MEX4 BRAKesk. ESP4 SMRKesk. MONKesk. CAN1 FRAKesk. GBR5 GERKesk. HUN3 BELKesk. ITA4 POR2 JPN2 AUS1 49 5. 1993 Ferrari RSA6† BRAKesk. EURKesk. SMRKesk. ESP6 MON14† CAN4 FRA14 GBRKesk. GER6 HUN3 BEL10† ITAKesk. PORKesk. JPNKesk. AUS5 12 8. 1994 Ferrari BRAKesk. PAC2 SMRKesk. MON3 ESPKesk. CAN4 FRA3 GBRKesk. GER1 HUN12† BELKesk. ITA2 PORKesk. EUR5 JPNKesk. AUS2 41 3. 1995 Ferrari BRA3 ARG6 SMR3 ESP3 MON3 CAN11† FRA12 GBRKesk. GER3 HUN3 BELKesk. ITAKesk. POR4 EURKesk. PAC4 JPNKesk. AUSKesk. 31 6. 1996 Benetton AUS4 BRAKesk. ARGKesk. EUR9 SMR3 MONKesk. ESPKesk. CANKesk. FRA4 GBR2 GER13† HUNKesk. BEL6 ITAKesk. POR6 JPN4 21 6. 1997 Benetton AUS4 BRA2 ARG6 SMRKesk. MON9 ESP10 CANLoukk. FRALoukk. GBRLoukk. GER1 HUN8 BEL6 ITA7 AUT10 LUX4 JPN8 EUR4 27 5. ‡ = Tallin 2.auto, jolla ei voinut kerätä pisteitä.

Voitot VoittoKilpailu1Meksikon Grand Prix 19862Japanin Grand Prix 19873Australian Grand Prix 19874Italian Grand Prix 19885Portugalin Grand Prix 19896Japanin Grand Prix 19917Kanadan Grand Prix 19928Australian Grand Prix 19929Saksan Grand Prix 199410Saksan grand prix 1997

Triviaa Berger on voittanut Benetton-tallin ensimmäisen ja viimeisen voiton Berger on myös saanut Benetton-tallin ensimmäiset pisteet

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Itävaltalaiset Formula 1 -kuljettajat Luokka:Vuonna 1959 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt