Pori (, ) on Suomen kaupunki ja Satakunnan maakuntakeskus. Se sijaitsee Kokemäenjoen suulla Selkämeren rannikolla. Porin kaupungissa asuu noin ja laajemmin koko seudulla asuu noin henkilöä. Väkiluvultaan Pori on Suomen . suurin kunta ja lähikuntineen kahdeksanneksi suurin kaupunkialue.
Porin naapurikunnat ovat Eurajoki, Kankaanpää, Kokemäki, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Sastamala, Siikainen ja Ulvila. Entisiä naapurikuntia ovat kaupunkiin liitettyjen Porin maalaiskunnan, Ahlaisten, Noormarkun ja Lavian lisäksi Ulvilaan liitetty Kullaa ja Eurajokeen liitetty Luvia.
Pori on tunnettu muun muassa jazzfestivaalistaan, Yyterin hiekkarannoista, Kirjurinluodosta, jääkiekkoseura Porin Ässistä, kaksi mestaruutta Veikkausliigassa 1990-luvulla voittaneesta jalkapalloseurasta FC Jazzista sekä Porin teatterista, joka on ensimmäinen suomenkielinen teatteri. Historiansa aikana Porin kaupunki on palanut yhdeksän kertaa.http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdfNiskala, Kaarina – Korhonen, Markus H.: Kylästä kaupungiksi – mikä kaupunkirakenteessa ja -kulttuurissa on pysyvää. Dialogiluento.
Porin kaupunki perustettiin vuonna 1558Porin historia Pori.fi silloisen Ulvilan kaupungin pohjoispuolelle, kun Ulvilan satama oli maankohoamisen vuoksi muuttunut kulkukelvottomaksi isoille laivoille. Pori perustettiin silloiselle rannikolle, mutta maankohoamisen vuoksi Selkämeren rantaviiva on loitonnut noin kymmenen kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Meren äärellä sijaitsevat kaupunginosat (Meri-Pori) ovat 20–30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Pori on edelleen Suomen mittakaavassa merkittävä satamakaupunki; satamat sijaitsevat nykyään Mäntyluodossa ja Tahkoluodossa. Lisäksi Porissa on lentoasema ja rautatieasema. Maantieyhteyksistä tärkeimmät ovat valtatiet 2, 8, 11 ja 23. Kun Noormarkku ja Lavia liitettiin Poriin, kaupungin alue laajeni kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin.
Kaupungin ruotsinkielisen nimen Björneborg loppuosasta -borg (kaupunki, linna) on johdettu suomenkielinen nimi Pori. Koko ruotsinkielinen nimi tarkoittaa Karhukaupunkia (Karhulinnaa) ja muinaiskreikasta johdettu latinankielinen nimi Arctopolis myös Karhukaupunkia. Porista käytetään usein suomeksikin lempinimityksenä samaa.Esim. Karhukaupungin Demarit (yhdistys), Karhukaupungin Kodinpalvelut (yritys), Karhu vieraili Porin kansallisessa kaupunkipuistossa: "Karhukaupunki Porin nimikkoeläin oli lehtitietojen (Satakunnan Kansa) mukaan näyttäytynyt Ilmailuopiston tiellä noin klo kaksi koiraansa ulkoiluttaneelle lenkkeilijälle." (uutinen)
Tasavallan presidentti vahvisti Porin kaupungin nykyisen vaakunan käyttöön 11. joulukuuta 1931, ja sen on myöhemmin piirtänyt uudelleen Olof Eriksson. Kaupunginvaltuusto vahvisti uudelleen piirretyn version käyttöön 27. lokakuuta 1959. Vaakunan karhuaihe on peräisin 1600-luvun sinetistä ja tunnuslause, Deus protector noster eli ”Jumala suojelijamme”, on kaupungin perustajan Juhana Herttuan vaakunasta.
Historia Kaupunki syntyy joen suistoon
Porin edeltäjänä voidaan pitää Kokemäenjoen varteen 1300-luvulla perustettua Ulvilan kaupunkia. Purjehtiminen joella kuitenkin vaikeutui jatkuvasti. Kokemäen ja Ulvilan merkitys väheni vähenemistään, kun laivat eivät enää päässeet jokea ylös.
Kustaa Vaasa lakkautti vuonna 1550 Ulvilan kaupungin ja määräsi sen asukkaat, samoin kuin Rauman, Porvoon ja Tammisaaren asukkaat muuttamaan Helsinkiin. Porvaristo ei kuitenkaan viihtynyt vastaperustetussa Helsingissä, ja useiden anomusten jälkeen nämä lakkautettujen kaupunkien asukkaat saivat luvan palata entisille asuinseuduilleen. Ulvilalaisia kuitenkin odotti uusi muuttokäsky, sillä Juhana Herttua halusi perustaa lähemmäksi merta uuden satama- ja kauppakaupungin, Porin, jonne ulvilalaisten oli muutettava. Hänen 8. maaliskuuta 1558 antamassaan Porin kaupungin perustamiskirjeessä sanotaan: ”Koska olemme nähneet hyväksi, että meren puolelle olisi rakennettava vahva kauppakaupunki, emmekä Ulvilassa löydä mitään linnoitettavaksi soveltuvaa paikkaa, olemme valinneet toisen paikan Porin luota”. Alkuvaiheessa Porissa asusti noin 300 vastentahtoista asukasta. He kuitenkin alkoivat nopeasti löytää uuden asuinpaikkansa hyviä puolia, muun muassa edullisen sijainnin. pienoiskuva|upright|vasen|Juhana Herttua
Vastaiskujen aikakausi
Porin kaupunki kasvoi ja rikastui, ja sinne rakennettiin Porin kuninkaankartano. Vuoden 1563 lopulla tilanne kuitenkin äkisti muuttui, kun Juhana ja hänen veljensä kuningas Eerik XIV riitautuivat. Porilaiset joutuivat tilanteeseen, jossa heidän piti valita Eerikin ja Juhanan väliltä. He hylkäsivät Juhanan alistuen täten Eerikin alamaisiksi. Eerik oli tyytyväinen ja antoi porilaisille palkinnoksi vuonna 1564 kaupunki- ja vapaakauppaoikeudet. Kaupungin kehitys näytti erittäin hyvältä, kunnes sen oli tuhota tulipalo 1570-luvulla. Tuli tuhosi kaupungista noin kolmanneksen, mutta se rakennettiin pian takaisin uudelleen. https://cms.pori.fi/uploads/sites/2/2022/10/historiikki.pdf
1600-luvun alkupuolella Pori oli kasvanut Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi. Asukkaita oli vajaa tuhat, eikä asukasluvun kasvulle näkynyt loppua. 1640-luvulla Porin seutu oltiin aikeissa erottaa omaksi läänikseen, mutta Porin lääni jäi lyhytikäiseksi. Se ei kuitenkaan ollut ainoa Porin kokema takaisku tuohon aikaan. 1630-luvulla Porin pedagogio lopetettiin ja sen oppilaat pakkomuutettiin Turkuun. Pietari Brahe yritti helpottaa kaupungin koulutusvajetta perustamalla sinne triviaalikoulun, mutta oppilaitos tuhoutui täydellisesti vuoden 1688 kaupunkipalossa. Triviaalikoulu siirrettiin Raumalle ja tilalle avattiin paljon vaatimattomampi pedagogio. Tuon tapahtumasarjan seurauksena Pori ajautui alennustilaan. Se oli vallattu suuressa Pohjan sodassa, ja venäläiset valtaajat tuhosivat runsain mitoin kaupungin infrastruktuuria. Rauhan tultua kaupunki alkoi kuitenkin taas toipua, kun se vapautettiin veroista.https://cms.pori.fi/uploads/sites/2/2022/10/historiikki.pdf
Tehdasteollisuuden esiinmarssi 1700-luvun puolessavälissä Porin väkiluku nousi yli tuhanteen. Pori oli päässyt taas hyvän kehityksen makuun. Kasvun vetureina toimivat muun muassa runsas ulkomaankauppa sekä Porin ja sen lähiseutujen maakauppa. Tapulioikeudet Pori sai uudelleen vuonna 1765 yli sadan vuoden tauon jälkeen. Vientitavaroita olivat muun muassa vilja, karja, pellava ja puutavara. Porilla oli myös mahtava kauppalaivasto jonka laivat kävivät jopa Saksassa asti. Purjelaivojen valmistus oli merkittävää. Myös tehdasteollisuus nosti noihin aikoihin Porissa päätään ja tupakkatehtaan perustaminen aloittikin teollisen vallankumouksen jonka seurauksena kaupunkiin perustettiin myös värjäyslaitos ja flanellikutomo. Kaupungilla meni siis taas suhteellisen hyvin, kunnes tuli taas hävitti kaupunkia vuonna 1801. Tulipalo tuhosi kaupungin lähes kokonaan, jättäen kodittomaksi noin 3 000 asukasta. pienoiskuva|Pori teoksessa Finland framställdt i teckningar (1845-1852) Jälleenrakennustyöt aloitettiin nopeasti. Pori oli edelleen taloudellisesti merkittävä kaupunki; laivaliikenne oli merkittävää johtuen sahatavaran ja tervan viennistä. Kauppalaivastosta kehittyi entistä mahtavampi ja 1840-luvulla otettiin käyttöön ensimmäiset höyrylaivat. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun jo tuli palasi taas tuhoamaan kaupunkia 22. toukokuuta 1852. Tämä tulipalo tuhosi 3/4 Porin rakennuksista, ja köyhät kaupunkilaiset rakensivat tilapäisasuntoja palojätteistä. Kaiken omaisuutensa menettäneet muuttivat kuoppa-asuntoihin, joita kaivettiin hiekkakankaalle. Kaupungin johtajat saivat tarpeekseen tulipaloista, ja päättivät estää ne lopullisesti. Suunniteltiin uusi keskusta leveine puistokatuineen.
Laivanvarustus ja kauppalaivasto hiipuivat 1800-luvun puolivaiheessa. Laivanrakennus jatkui vilkkaana rannikolla mm. Luvialla, Reposaaressa ja Ahlaisissa. Osa kaupungin vastaperustetuista tehtaista päätyi konkurssiin, mutta Porista oli kuitenkin tullut teollisuuskaupunki. Saha-, metalli- ja tekstiiliteollisuus olivat suurimpia työllistäjiä. Vuonna 1852 perustettiin Rosenlew ja vuonna 1900 Porin puuvillatehdas. Teollinen toiminta synnytti Poriin äveriään yläluokan, joka valtasi nopeasti Etelärannan rantakorttelit ja niistä muodostuikin varakkaan väen asuinalue. Samalla kuitenkin syntyi entistä köyhempi työväenluokka. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu aiheutti kapinointia, ja 1900-luvun alussa työväestö alkoikin vaatia parempaa kohtelua.
Sotien jälkeen kaupungin väkiluku nousi nopeaa tahtia. 75 000 asukkaan raja ylitettiin vuonna 1970. Korkein piikki oli 1970-luvun puolivälissä, jolloin Porissa oli yli 80 000 asukasta.
Rakennemuutoksen ja laman vuodet Raskaaseen teollisuuteen nojautuneen Porin elinkeinoelämä alkoi hiipumaan merkittävästi 1970-luvun puolivälistä alkaen, kun vuoden 1973 öljykriisi ja sitä seurannut raskaan teollisuuden tuotteiden kysynnän heikkeneminen ajoivat kaupungin syvään taantumaan. Koska Porin kaupunki ei saanut omaa yliopistoa ennen taantuman koittoa, tästä seurasi kaupunkia kolmen vuosikymmenen ajan koetellut rakennemuutos, jonka seurauksena myös kaupungin väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi.
Rakennemuutos syveni entisestään vuonna 1981, kun Suomen sodanjälkeisen historian tuhoisin tulipalo Porin puuvillatehtaan kutomossa teki tehtaan toimintakelvottomaksi. Palon seurauksena Porin tekstiiliteollisuus koki kuoliniskun. Kaupunki ei ehtinyt toipua kokemistaan menetyksistä kun 1990-luvun alussa alkanut lama alkoi ajamaan lisää savupiipputeollisuuteen nojautuvia yrityksiä konkurssiin ja lisäsi korkealle nousseen työttömyyden aiheuttamia levottomuuksia. Levottomuudet purkautuivat valtakunnan tasolla huomiota saaneen runsaan väkivaltarikollisuuden muodossa.
Laman jälkeinen nousu Lamavuosien jälkeen Porin työttömyyslukema lähti laskemaan ensin hyvin hitaasti, mutta alkoi kuitenkin vauhdittumaan merkittävästi kaupungin elinvoiman lisäännyttyä 2000-luvulla. Tähän vaikutti hyvin paljon Porin yliopistokeskuksen perustaminen nykymuodossaan vuonna 2001. Myös kaupungin muuttoliike kääntyi 2000-luvun aikana positiiviseksi, kun vuonna 2009 Pori sai muuttovoittoa ensimmäistä kertaa 1970-luvun puolivälin jälkeen.
Vielä 2000-luvun sekä 2010-luvun alun ajan kaupungin imagoa heikentänyt runsas väkivaltarikollisuus saatiin kääntymään laskuun vuodesta 2012 alkaen, kun kaupungin aloittama väkivallan vähentämishanke alkoi tuottamaan positiivisia tuloksia. Hankkeen myötä Porin katuturvallisuus on noussut sen jälkeen merkittävästi, sillä vuonna 2018 kaupunki oli parhaimmillaan Suomen kolmanneksi turvallisin suuri kaupunki. Työllisyyden parantumisen lisäksi kaupungin yritysrakenne on monipuolistunut eikä ole enää nojautunut vain teollisuuteen. Vuonna 2022 konsulttiyhtiö Ramboll tilastoi Porin kaupunkikeskustan Suomen neljänneksi elävimmäksi kaupunkikeskustaksi.
Maantiede pienoiskuva|Ilmakuva Porista. Porin pinta-ala oli maanmittauslaitoksen mittausten mukaan km², josta km² on maata, km² sisävesialueita ja loput km² merivesialueita. Porin läpi virtaa Kokemäenjoki, jolla on ollut suuri vaikutus kaupungin historiaan. Joen leveys on keskustan kohdalla hieman alle 200 metriä. Joen virtaamisnopeus kaupungin alueella on alhainen. Sen suisto, jossa joen suuhaarojen eli juopien väliin jäävät Porin luodoiksi nimitetyt suistosaaret, alkaa Porin keskustan tuntumasta.
Maaperä Porissa ja sen ympäristössä vaihtelee etelän ja pohjoisen reunaosien tasaisesta tai rikkonaisemmasta moreenimaasta Yyterinniemen harjuainekseen ja Kokemäenjokisuiston ja jokivarren savi-, hiesu- ja hietakerrostumiin. Kaupungin rannikkoseudut ovat alavaa ja tasaista maata, keskikorkeus merenpinnasta on alle kymmenen metriä. Meren lahdet alueella ovat yleensä matalia. Rannikolla on hiekka kasaantunut paikoittain loiviksi dyyneiksi, mikä on nähtävissä Yyterissä, jonka hiekkarannat ovat Suomen kuuluisimpia.