Vähenevän tuoton laki on ilmiö, jonka mukaan tietyn tuotannontekijän käyttöä yksinään lisättäessä (kuten maan työvoiman tai pääoman) sen avulla aikaansaatu tuotoksen lisäys panosyksikköä kohti alenee, olettaen muiden tuotannontekijöiden pysyvän paikallaan. Vaikutussuhde on havaittu alun alkaen maatalouden piirissä. Esimerkiksi kasvavilla lannoitemäärillä suoritetut kokeet tuottavat tyypillisesti tällaisen tuloksen.
Esimerkiksi lisäämällä ylimääräinen työntekijä tehtaan tuotantolinjalle voidaan auttaa tuotannon lisäämisessä vähentämällä viivytyksiä jossain monimutkaisessa vaiheessa. Kuitenkin toisen henkilön lisääminen ei välttämättä kasvata tuotantoa yhtä paljon tai ollenkaan. Ensimmäisen työntekijän tuotto voi olla 10, seuraavan 8, ja kolmannella vain 6, ja niin edelleen – kokonaistuotannon kasvaessa, mutta sen suhteellisen kasvun pienentyessä. Jos työntekijöitä lisättäisiin jatkuvasti, löytyisi taso, jossa tuotantolinja ei pystyisi toimimaan koska työntekijöiden väkijoukko tukkisi toisiltaan reitin koneistoon.
Vähenevän tuoton lakiin viitataan joskus "mittakaavahaittana." Se ei aluksi vähennä tuotantoa, mutta yhä etenevässä määrin hidastuva tuotantomäärän kasvu voi johtaa koko tuotannon laskuun.
Alkuvaiheen taloustieteilijät – suhtautuen välinpitämättömästi tieteelliseen ja teknologiseen kehitykseen, jotka parantaisivat tuotantoa – käyttivät vähenevän tuoton lakia ennustamaan, että maailman väestön kasvaessa tuotanto henkilöä kohti vähenisi lopulta siihen pisteeseen, että kurjuuden taso estäisi populaatiota enää kasvamasta. Taloudellisesti pysähtyneissä maissa, joissa tuotantovoimat eivät ole muuttuneet pitkiin aikoihin, tämä ilmiö on selvästi nähtävissä. Toisaalta, kehittyneissä talouksissa teknologiset edistysaskeleet ovat onnistuneet kompensoimaan tämän tekijän vaikutukset ja nostaneet elintasoa, kasvavasta väestöstä huolimatta.
Lähteet
Luokka:Tuotantotoiminta Luokka:Taloustieteen käsitteet