Kajaani () on Suomen kaupunki ja Kainuun maakuntakeskus, joka sijaitsee Oulujärven itäpuolella Kajaaninjoen varrella.
Kajaanin naapurikunnat ovat Paltamo, Pyhäntä, Siikalatva, Sonkajärvi, Sotkamo, Vaala ja Vieremä, joista Paltamo ja Sotkamo kuuluvat Kainuuseen, Pyhäntä, Siikalatva ja Vaala Pohjois-Pohjanmaahan, Sonkajärvi ja Vieremä Pohjois-Savoon.
Elias Lönnrot toimi piirilääkärinä Kajaanissa 1833–1853 kerätessään runoja Kalevalaan Vienan Karjalasta. Kajaanin suuriin merkkihenkilöihin kuuluu myös runoilija Eino Leino, ja presidentti Urho Kekkonen kävi peruskoulun jo lakkautetussa Kajaanin oppikoulussa ja valmistui ylioppilaaksi Kajaanin lyseosta, josta lopetettiin lukio myöhemmin. .
Kajaanissa sijaitsee Kainuun prikaati, jonka vahvuus on noin 4 000 varusmiestä, henkilöstöä on noin 500.
Historia
pienoiskuva|vasen|Kajaanin linnan raunioita. Kajaanin seudun asutuksen juuret ovat vuosituhansien takaisessa menneisyydessä.
Kajaanin kaupungin perusti kreivi Pietari Brahe 6. maaliskuuta 1651 vapaaherrakuntansa keskukseksi. Erillinen Kajaanin maalaiskunta oli olemassa vuosina 1655–1786 ja 1897–1977. Sen keskus oli kaupungin ja joen pohjoispuolella. Kajaanin väkiluku oli 1650-luvulla vain 400 asukasta, ja taloja kaupungissa oli joitain kymmeniä. Vuonna 1815 väkiluku oli 313 ja vielä vuonna 1900 se oli vain 1 264 henkeä.
1900-luku oli Kajaanille tärkeää kasvun ja vaurastumisen aikaa. Toisen maailmansodan aikana Kajaani joutui kokemaan kovia, sillä huomattava osa sen asuinrakennuksista tuhoutui useissa pommituksissa. Monet ydinkeskustan liiketalot tuhoutuivat. Seuranneena jatkosodan jälkeisenä aikana rakentaminen ja väestönkasvu olivat erityisen voimakkaita. 1990-luvun puolivälistä alkaen kaupunki on kärsinyt muuttotappiosta, kun erityisesti nuoret ikäluokat ovat muuttaneet muun muassa Ouluun.
Maantiede pienoiskuva|Oulujärven Paltaselkä kuvattuna Kajaanin Paltaniemeltä pohjoiseen päin. pienoiskuva|Auringonottajia Paltaniemen rannalla heinäkuussa 2014. pienoiskuva|Ämmäkosken voimalaitos Kajaaninjoen varrella.
Kajaanin luonnonmaisemat ovat vaihtelevat, sillä kaupunki sijaitsee Kainuun vaara-alueen ja Suomenselän vaihettumisvyöhykkeellä. Maisemien rungon muodostavat kivilajikoostumukseltaan kirjava kallioperä ja mannerjäätikön aikaiset muodostumat.
Kallioperä Kallioperältään Kajaanin alue jakaantuu kahteen selväpiirteiseen osaan. Länsiosassa Kajaaninjoen eteläpuolella on laaja yhtenäinen graniittialue. Itä- ja pohjoisosa taas ovat liuskekivien muodostamaa aluetta. Kaupungin keskustan kohdilta ulottuu muutaman kilometrin mittainen graniittikiila myös joen pohjoispuolelle. Sitä kiertää liuskevyöhyke, jossa on erilaisia gneissejä ja migmatiittia. Gneissivyöhyke jatkuu joen eteläpuolelle, jossa tavataan laajoja alueita myös kvartsiittia, kiilleliusketta ja fylliittiä. Kvartsiittia esiintyy erityisesti korkeimpien kohoumien kuten Lehtovaaran kallioperässä. Lehtovaaran alueella tavataan hieman myös dolomiittikallioperää. Kunnan länsiosassa on peridotiitti-, gabro- ja amfiboliittiesiintymiä.
Maaperä Tärkein kivennäismaalaji Kajaaninkin alueella on luonnollisesti moreeni. Moreenipeitteen paksuus vaihtelee ja se on kohoumien kohdalla ohuempi kuin alavammilla alueilla. Kuitenkin esimerkiksi Kajaanin kaakkoisosissa moreeni esiintyy paikoin drumliinimaisina muodostumina. Myös kumpumoreeneja tavataan Kajaanin eteläosassa. Kohoumien väliset notkelmat, samoin kuin laajemmat tasaiset alueet etenkin kaupungin länsi- ja eteläosissa ovat turvekerrostumien peitossa. Turvemaita on Kajaanin alueen eteläpuolella huomattavasti enemmän kuin pohjoisosassa. Glasifluviaalinen aines esiintyy harvoissa kohdin selväpiirteisinä harjumuodostumina. Yleisimmin sitä esiintyy laajoina tasanteina tai kuoppakenttinä. Kajaanin laajimmat lajittuneiden maalajien esiintymät liittyvät harjujaksoon. Hiekkaesiintymiä on myös muun muassa Koutalahdessa ja Vuoreslahden perällä. Savimaalajeja on pieninä esiintyminä esimerkiksi Paltaniemessä, Koutaniemessä ja Kajaaninjoen rannalla.
Kajaanin läpi kulkee huomattava harjujakso. Se alkaa Pohjois-Karjalan puolelta, kulkee Sotkamon kirkonkylän ja Vuokatin kautta Kajaaniin ja suuntautuu sieltä edelleen Manamansalon ja Rokuan kautta luodetta kohti. Kajaanin alueella harjujakson kuuluvat Matinmäen – Mustikkamäen alue, Paltaniemi, Koutaniemi ja Ärjänsaari. Pekonkankaan – Salmijärven harjujakso kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Suhteellisilta korkeussuhteiltaan pääosa Kajaanin alueesta on loivasti kumpuilevaa, lähinnä kankaremaata. Korkeusvaihtelut kasvavat itään ja pohjoiseen päin ja osassa aluetta avataan vuorimaatakin. Absoluuttinen korkeus kohoaa Oulujärven rannasta kohti itään ja kaakkoa. Kaupungin kaakkoisosassa Karsikkovaaran-Lahnasjärven seudulla keskikorkeus on yli 220 m, koillisosassa keskikorkeus on lähes 200 m. Yksi Kajaanin korkeimmista vaaroista on Sotkamon vastaisella rajalla kohoava Leihunvaara (263 m). Myös tunnettu Lehtovaara kohoaa yli 270 metrin. Kajaanin korkein vaara on Sotkamon vastaisella rajalla, jossa Vaaranmäen Kajaanin puoleinen korkein kohta on noin 293 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kunnan länsiosassa maasto viettää loivasti etelästä pohjoiseen. Täällä myös on paljon ylävää kumpumaata, mutta alueen korkein kohouma Saaresmäki on vain 229 m.
Kajaaninjoen eteläpuolella, suunnilleen linjan Sarvivaara-Hoikankankaan eteläpuolisella alueella, maasto on poikkeuksellisen kivistä ja huuhtoutunutta. Muinaisen Sotkamon jääjärven purkausuomasto sijaitsi todennäköisesti juuri näillä kohdin. Uomia esiintyy koko Kattilamäen ja Sarvivaaran välisellä alueella ja viimeinen niistä on Sarvivaaran länsipuolella. Sotkamon jääjärven purkautuminen on alkanut noin 200 m nykyiseltä tasolta ja putouskorkeutta silloiselle Itämeren tasolle oli 25 m, joten alueella on täytynyt olla mahtavia koskia. Tämä selittää alueen nykyisen maaston kivisyyden ja huuhtoutuneisuuden.
Vesistöt Kajaanin alueen vedet kuuluvat pääasiassa Oulujärven vesistöön. Vain hyvin pieni osa vesistä kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Oulujärven rantaa kuuluu pitkän matkaa Kajaaniin, pohjoisesta Jormuanlahden seudulta etelään aina Kouraniemen eteläpuolelle. Välillä sijaitsee muun muassa ennen jyrkistä vyöryvistä rannoistaan tunnettu Paltaniemi. Idässä Kajaanin alueeseen kuuluvat Sotkamon reitin länsipäässä Nuasjärvessä olevat Kuluntalahti ja pääosa Rehjanselkää. Kaupungin keskustan läpi virtaa Kajaaninjoki juoksuttaa Sotkamon reittiä pitkin tulevat vedet Oulujärveen. Sotkamoon saakka ulottuvan Nuasjärven vedenpinnan korkeus on 137 m ja Oulujärven vedenpinta 122 m joten putousta on lyhyellä matkalla lähes 15 m. Kaupungin kohdalla on kaksi vesivoimalaa, Koivukosken ja Ämmänkosken voimalat. Lännessä huomattavimmat joet ovat Vuolijoki ja Vuottojoki. Kaupungin alueella on myös lukuisia pikkujärviä ja -jokia. Suurin osa kaupungin alueen vesistöistä kuuluu Kajaaninjoen valuma-alueeseen, mutta on myös pienempiä jokia tai puroja, jotka purkavat valuma-alueensa suoraan Oulujärveen. Maininnan ansaitsee Kajaanin alueen lounaisosassa sijaitseva Mainuanjoki.
Oulujärven rannalla sijaitsevat Kajaanin harjut ovat tunnettuja korkeista ja jyrkistä törmistään. Tyrsky on kuluttanut harjun rinteisiin jyrkkiä vyörytörmiä Paltaniemessä, Koutaniemessä ja Ärjänsaaressa. Oulunjärven kallistuessa hiljalleen maankohoamisen myötä kohti kaakkoa järvenpinta on noussut ja kuluttanut rantoja. Paltaniemen vanha hautausmaakin on osittain vyörynyt aaltoihin. Oulujärven säännöstely 1950-luvulta lähtien on kuitenkin melkein keskeyttänyt eroosion ja törmät ovat alkaneet metsittyä.
Metsät ja suot Kasvitieteellisesti Kajaani sijoittuu vaihettumisvyöhykkeeseen jossa tavataan sekä pohjoista että eteläistä vaikutusta. Kasvillisuuden alueellinen vaihtelu seuraa paljolti pinnanmuotojen sekä maa- ja kalloperän vaihteluita. Tärkeimmät kasvillisuudet muodot ovat luonnollisesti metsät ja suot. Kajaani kuuluu alueeseen, jossa maa-alasta on suota yli kolmannes. Eteläosan vedenjakajaseuduilla ja länsiosan alavilla mailla suota on jopa yli 60 % maapinta-alasta. Merkittävä osa suoalasta on kuitenkin samalla luettava metsämaahan.
Kajaanin alue kuuluu Pohjanmaa-Kainuun metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Suhteellisesti suurin osa metsäalasta on tuoreita kangasmetsiä, mutta myös kuivahkoja kankaita on runsaasti. Myös lehtomaisia kankaita, jopa lehtometsiä tavataan kaupungin alueella. Kuivimmilla lajittuneiden maalajien alueilla esiintyy myös variksenmarja-kanerva-tyypin kuivia kankaita. Kajaanin metsämaista on puolet mäntyvaltaisia. Näitä on paitsi kuivien kankaiden metsät myös varsin kaupungin eteläosassa yleisesti esiintyvät rämeet. Kuusimetsiä on runsaasti ja lehtipuuvaltaisia metsiä noin viisi prosenttia metsäalasta loppujen ollessa puuttomia.
Kajaani kuuluu Pohjanmaan aapasuoalueeseen. Tutkittujen soiden turvekerrosten keskipaksuudet ovat vaihdelleet 0,5–2,3 metrin välillä. Valtaosa soista on ojitettu. Lännessä entisen Vuolijoen pitäjän alue on runsassoinen. Alueen suurimpia soita ovat Humpinsuo, Kaakkurisuo, Lämpsänneva ja Väyryneva.
Ilmasto Vuoden keskilämpötila on Kajaanissa n. +1,1…+2,0 °Chttp://ilmatieteenlaitos.fi/pitkan-ajan-tilastot. Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on n. +15 °Chttp://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu ja kylmimmän kuukauden, helmikuun −16…−18 °Chttp://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu. Termisen kasvukauden pituus on Kajaanissa n. 145 vuorokautta.http://ilmatieteenlaitos.fi/terminen-kasvukausi Pysyvän lumipeitteen Kajaani saa keskimäärin 15. marraskuuta ja lumipeite häviää aukeilta mailta 30. huhtikuuta ja 10. toukokuuta välisenä aikana. Lumipeitteen syvyys maaliskuussa on keskimäärin 75 cm.http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Kajaanissa oli 37 239 asukasta, joista 32 518 asui taajamissa, 4 393 haja-asutusalueilla ja 328:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kajaanin taajama-aste on 88,1 %. Kajaanin taajamaväestö jakautuu kuuden eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2017) 1 Kajaanin keskustaajama 30 028 2 Otanmäki 650 3 Kirkkoaho 622 4 Kuluntalahti 512 5 Vuolijoen kirkonkylä 410 6 Paltaniemi 296
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Väestö Kajaanissa asui 31.12.2021 yhteensä 36 493 henkeä. Näistä suomenkielisiä oli 34 841 eli 95,5% väestöstä. Ruotsinkielisiä oli 39 eli 0,1%. Saamea puhui kaksi henkeä. Vieraskielisiä oli kunnassa 1 611 eli 4,4%. Näihin kieliin kuuluivat ainakin venäjä (622 puhujaa), arabia (186 puhujaa), kurdi (68 puhujaa), somali (67 puhujaa), englanti (53 puhujaa), thai (48 puhujaa), viro (40 puhujaa), farsi (34 puhujaa), tigrinja (33 puhujaa), espanja (28 puhujaa), kiina (26 puhujaa), puola (25 puhujaa), ukraina (22 puhujaa), swahili (21 puhujaa), portugali (19 puhujaa), vietnam (19 puhujaa), amhara (18 puhujaa), ruanda (18 puhujaa), turkki (18 puhujaa), tagalog (17 puhujaa), turkmeeni (17 puhujaa), saksa (14 puhujaa) ja albania (10 puhujaa).
Väestöstä 67,9 % kuului vuonna 2023 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 2,7 % muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. 29,5 % ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Hallinto ja politiikka Kaupunginvaltuusto pienoiskuva|Kajaanin kaupungintalo pienoiskuva|Kansan Pirtti on talkoilla pystytetty työväentalo. pienoiskuva|Sissilinna, entinen suojeluskuntatalo on nykyään kaupunginteatterin pieni näyttämö.
Kajaanin kaupunginvaltuustossa on 51 jäsentä. Kaudella 2025–2029 keskustalla on 15 paikkaa, vasemmistoliitolla 9 paikkaa, kokoomuksella 8 paikkaa, SDP:llä 8 paikkaa, perussuomalaisilla 6 paikkaa, vihreillä 4 paikkaa ja kristillisdemokraateilla 1 paikka.
Kaupunginjohtajat Kajaanin nykyinen kaupunginjohtaja on Terho Savolainen. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Peppiina Kahakka ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana Minna Leinonen.
Ystävyyskaupungit 23px Donin Rostov, Venäjä