Elias Antero Palola (2. tammikuuta 1930 Kokkola – 22. helmikuuta 2002Kuka kukin on 2003, s. 1165. Otava, Helsinki 2002.) oli suomalainen tenorilaulaja, kanttori-urkuri, kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi.
Palolan vanhemmat olivat vahtimestari Juho Viljam Palola ja Maria Helena Fiskal ja puoliso vuodesta 1952 musiikinopettaja Eeva Remes (1929–2023Eeva Palolan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 6.8.2023, s. B 22.). Viulistit Juhani Palola (s. 1952) ja Erkki Palola (s. 1957) ovat kaksi heidän kolmesta pojastaan. Palola valmistui nuoriso-ohjaajaksi 1959 ja kanttori-urkuriksi 1966. Lauludiplomin hän suoritti Sibelius-akatemiassa 1969. Hän toimi Suomen kansallisoopperan kuorolaulajana 1953–1957, Kuusjärven ja Outokummun seurakuntien nuoriso-ohjaajana ja kanttori-urkurina 1959–1967, Sotkamon seurakunnan kanttori-urkurina 1967–1968 ja sitten pitkään Oulun musiikkopiston opettajana ja vuodesta 1978 Oulun konservatorion rehtorina vuoteen 1990 asti. Palola oli myös useiden musiikkileirien opettaja, piti konsertteja ja toimi solistina konserteissa ja oopperoissa sekä johti monia kuoroja. Kuorojen äänenmuodostuskursseja hän piti sekä Suomessa että ulkomailla. Palolalle myönnettiin Director musices -arvonimi vuonna 1988.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Suomalaiset tenorit Luokka:Suomalaiset kuoronjohtajat Luokka:Suomalaiset musiikkipedagogit Luokka:Suomen oppilaitosten rehtorit Luokka:Vuonna 1930 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet