Höyrylaiva Kuru upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. HL Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.
Uppoamattomaksi mainitun Kurun onnettomuudessa kuolleiden lukumääräksi on yleisimmin esitetty 138 henkeä, mutta Kurun kunnan historian kirjoittanut Erkki Laitinen on hukkuneiden ja kadonneiden luetteloiden läpikäynnin jälkeen päätynyt siihen, että uhrien lukumäärä olisi 136.
Uppoaminen Kuru lähti Mustanlahden satamasta huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17–20 m/s), puuskissa jopa hirmumyrskyn voimakkuuksia.Näsijärven murhenäytelmä, s. 9. Lähtöpäätöksen teki aluksen päällikkö Onni Saarinen. Kurun edellä satamasta lähti HL Ylöjärvi, ja satamaan oli juuri saapunut HL Ruovesi. Ylöjärvi ja Ruovesi olivat Kurua pienempiä aluksia. Viisi minuuttia Kurun jälkeen satamasta lähti S/S Tarjanne.Näsijärven murhenäytelmä, s. 10–11 Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 441
Laivalla oli uppoamishetkellä 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö.
Alus lähti aikataulunsa mukaan klo 15.15 kohti Kurua puskien vastatuuleen Näsijärven selällä. Suurin osa matkustajista oli laivan sisäosissa, välikannella ja alasalongeissa. Alkumatka aallonmurtajalle, noin sata metriä satamasta, sujui hyvin.Näsijärven murhenäytelmä, s. 12
Matkustajia saattaneet ihmiset katselivat laivan matkan edistymistä satamalaiturilta ja Näsikalliolta.Näsijärven murhenäytelmä, s. 12–13 Alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa, ja kun aallot alkoivat lyödä vettä kannelle, vauhtia hiljennettiin. Kuru oli tuntemattomasta syystä kallistunut hiukan vasemmalle.Näsijärven murhenäytelmä, s. 37 Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa. Silminnäkijät kuvasivat niitä suurimmiksi koskaan näkemistään.Näsijärven murhenäytelmä, s. 13
Päällikkö Saarinen käski pysäyttää koneen ensimmäisen aallon iskiessä Kurun keulaan. Aalto täytti keulakannen vedellä ja painoi keulan syvemmälle. Kun toinen aalto iski, se rikkoi matkustajatilan ovet ja vesi tulvi sisään laivaan. Laiva kallistui vasemmalle, ja kun vesimassat vyöryivät vasemmalle laidalle kolmannen hyökyaallon iskiessä, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen. Laivan hätäsignaalit kutsuivat apua, ja matkustajia kehotettiin kiipeämään nopeasti yläkannelle. Ne, jotka ehtivät, ottivat itselleen pelastusvöitä, ja hytteihin loukkuun jääneet potkivat ikkunoita rikki päästäkseen pois. Alakannella ja suljetuissa tiloissa olleet hukkuivat heti, kun taas yläkannella olleet noin 40–60 matkustajaa odottivat laivan kyljelle kavunneina pelastajia. Alus upposi nopeasti, vain muutamassa minuutissa.Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442
Yksi laivan kolmesta pelastusveneestä jäi kaatuvan laivan alle, ja toinen irtosi itsestään. Kolmannen veneistä irrotti päällikkö Saarinen yhdessä erään matkustajan kanssa. Pelastusveneet kuitenkin kaatuivat myrskyssä, ja vain kolme matkustajaa pelastui veneillä.Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442–443
Pelastustoimet thumb|left|Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa. Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen Tarjanteen perämies, joka huusi päällikkö Niilo Karimaalle: ”Kuru on kaatunut!” Karimaa komensi laivan täyteen vauhtiin ja kiiruhti kohti uppoavaa Kurua, joka vielä makasi aallokossa kyljellään, pelastuneita matkustajia kyljelleen kavunneina. Tarjanteen ehdittyä Kurun luokse oli Kuru jo vajonnut syvyyteen.Näsijärven murhenäytelmä, s. 14–15
Monet Tarjanteen matkustajat olivat kauhun valtaamia eivätkä pystyneet osallistumaan pelastustöihin. Kolme kansimiestä, lastiperämies ja neljä laivan miehistöön kuulunutta naista sekä muutamat rohkeammat matkustajat heittivät köysiä vedessä kelluville matkustajille. Päällikkö Karimaa ja luotsiperämies Leppänen pysyivät kaiken aikaa laivan ruorissa.Näsijärven murhenäytelmä, s. 15–17 ja 39. thumb|Levoton ihmisjoukko Mustanlahden satamalaiturilla Tampereella 7. syyskuuta 1929.
Kurun matkustajien avunhuudot kuuluivat Näsikallion takaisiin taloihin. Näsilinnan katolla Kurun matkaa katseli Hämeen museon johtaja Gabriel Engberg, joka aluksen kaaduttua hälytti poliisin ja toimittajat paikalle.Näsijärven murhenäytelmä, s. 27. Kun tieto onnettomuudesta levisi kaupungilla, väkeä alkoi kertyä runsaasti Mustanlahden satamaan ja Näsikalliolle, josta ihmiset katselivat kohti Siilinkaria. Poliisit ja palokunnan komennuskunta saapuivat satamaan, ja suuri yleisö vaati kovaäänisesti satamassa olevia laivoja lähtemään pelastustoimiin. Palomiehet komennettiin aallonmurtajalle ja rannoille vastaanottamaan rantaan ajelehtivia pelastuneita. Tarjanteen sireenin kutsuessa apua pelättiin Tarjanteenkin uppoavan.Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 444.
Poliisimestari selvitti satamassa olevien laivojen mahdollisuuksia osallistua pelastustöihin. Useimmat laivoista olivat kuitenkin tarkoitukseen liian pieniä. Näsi-yhtiön suuremmat laivat Näsi I ja Näsi II olivat satamassa, mutta Näsi I:n koneisto oli poistettu korjauksen vuoksi, ja Näsi II:n potkuriin oli takertunut köysi. Vain hinaaja Näsijärvi kelpasi pelastustöihin, mutta laivan päällikkö ja perämies olivat poissa ja höyrypannussa oli liian vähän painetta, jota alettiin välittömästi nostaa. Hinaaja Näsijärveen etsittiin sopiva päällystö ja vapaaehtoisia pelastustoimiin.Näsijärven murhenäytelmä, s. 32–33. thumb|left|Hinaaja Näsijärvi Kurun pelastustöissä 7. syyskuuta 1929.
Näsijärvi lähti pelastustöihin tilapäisellä miehistöllä ja ilman päällikköä, vanhimman laivamiehen Lauri Nevasen johtamana. Tilapäisinä apumiehinä olivat satamaviskaali Mäenpää ja liikemies J. A. Sulkava. Mukana oli myös kolme laivamiestä: Elo Mäkinen, Herman Kekola ja Arvo Kivistö. Laivalla oli mukana myös tohtori Wass, joka antoi pelastettaville ensiapua. Hinaaja Näsijärvi veti perässään laivavenettä, jossa olivat J. A. Sulkava ja N. Saarinen, jotka pelastivat laivaveneeseen kolme ihmistä.Näsijärven murhenäytelmä, s. 15–18.
Pelastustöihin osallistui Purjehduspaviljongilta auttamaan tullut moottorivene Suunta, jonka ohjaajina toimivat yhteiskoululainen Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva sekä pelastustehtävissä kauppias Kalle Kivinen ja johtaja Vilho Sjöblom. Suuntaan pelastettiin nuori naishenkilö. Myös pelastusrenkaasta otteen saanutta vanhempaa naishenkilöä yritettiin pelastaa, mutta häntä ei pystytty vetämään veneeseen, koska hän piti kiinni suuresta matkalaukusta. Lopulta nainen irrotti kätensä pelastusrenkaasta ja vajosi syvyyksiin. Seuraavaksi pelastettiin monttööri Varis, joka oli lauttojen ja pelastusrenkaiden varassa. Miestä, joka oli takertunut aaltojen kuljettamiin tikapuihin, ei kyetty pelastamaan Suuntaan pelastusrenkaan heiton epäonnistuttua. Hänet pelastettiin kuitenkin hetken päästä hinaaja Näsijärven perässä vedettävään laivaveneeseen.Näsijärven murhenäytelmä, s. 19–20 ja 29. Kurun matkustajista saatiin pelastetuiksi vain 22 ihmistä, joista moottorivene Suuntaan pelastettiin kaksi, Näsijärveen kolme ja Tarjanteeseen 15. Kaksi ihmistä ajautui rantaan.Näsijärven murhenäytelmä, s. 39.
Pelastustöissä mukana olleet partiolaiset Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva saivat 18. lokakuuta 1929 Suomen Partiolaisten kultaisen sankarimerkin ja hengenpelastusmitalin.Partio.net.
Poliisit yrittivät lähteä pelastustöihin kolmella soutuveneellä, mutta niistä yksi murskaantui aallonmurtajaan, ja yksi poliiseista välttyi vain täpärästi hukkumiselta. Tämän jälkeen yrityksestä luovuttiin. Yksi Kurun pelastusveneistä ajautui aallonmurtajalle. Veneen reunoilla roikkui kolme ihmistä, ja veneessä oli kaksi ihmistä. Yksi heistä kuoli aaltojen heittäessä hänet päin aallonmurtajan kiviä, ja ruumis nostettiin rannalle.Näsijärven murhenäytelmä, s. 33–34.
Kaupungista riensi Mustalahden satamaan koko ajan juosten ja autoilla lisää väkeä. Kaupungin sairasautokin saapui paikalle. Tieto onnettomuudesta levisi naapuripitäjiin, ja uppoamisesta kerrottiin saman päivän aikana Berliinin ja Tukholman lehdissä.Näsijärven murhenäytelmä, s. 34–35.
Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa menetti pelastustöissä terveytensä. Kurun päällikkö Onni Saarinen oli yksi pelastuneista.Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442. Hukkuneiden joukossa olivat muun muassa kansanedustaja Iida Vihuri ja luennoitsija K. I. Suotaala, jotka olivat matkalla Kurussa järjestettyyn sosialidemokraattisen puolueen tilaisuuteen, kesäpaikalleen Kuruun matkalla ollut toimittaja Veikko Leuku sekä Kurun ja Teiskon nimismies K. H. Hakkarainen.
Hukkuneiden nostaminen ja naaraus thumb|left|Sukellus Kurun hylkyyn. Kurun mukana hukkuneiden ihmisten nostamiseen ryhdyttiin vasta maanantaina 9. syyskuuta 1929. Laiva oli uponnut 15 metrin syvyyteen.
Hylyn läheisyydestä nostettiin 44 ruumista ylös. Ruumiita kuljetettiin aluksi moottoriveneellä satamaan, mutta myöhemmin tuotiin paikalle lotja, johon ruumiit kerättiin. Kaupungin ruumishuoneelle ei mahtunut kuin 14 ruumista, ja loput vietiin Frenckellin tehtaan varastohuoneeseen.Näsijärven murhenäytelmä, s. 42
Tiistaina oli yli 20 poliisia ja muutamia sukeltajia laivan läheisyydessä naaraamassa. Tuolloin nostettiin viisi ruumista. Keskiviikkona nostettiin 29 ruumista, joista suurin osa oli Kurun välikannella. Torstaina löydettiin vielä 20 hukkunutta, perjantaina 13, lauantaina kuusi ja sunnuntaina viisi. Seuraavana maanantaina nostettiin kolme ruumista, keskiviikkona yksi ja torstaina vielä kaksi. Kaiken kaikkiaan löydettiin 118 ruumista.Näsijärven murhenäytelmä, s. 45 Onnettomuuden uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä kuusi henkeä. Pelastuneita oli yhteensä vain 22.
Nosto, kunnostus ja paluu liikenteeseen Kurun hylky nostettiin pohjasta sunnuntaina 22. syyskuuta 1929 ja hinattiin lotjien avulla Lapinniemen rantaan, jossa se nostettiin pintaan. Kuru tuotiin vanhalle paikalleen Mustalahden satamaan 3. lokakuuta 1929.
Näsijärven pohjasta nostettu alus teki ensimmäisen matkansa torstaina 14. lokakuuta 1929.
Onnettomuuden syyt thumb|Höyrylaiva Kurun runko Visuvedellä syyskuussa 2010. Onnettomuuden aikana Kurun painopiste oli aiempaa ylempänä, kun sen kansirakennelmia oli korotettu kysymättä suunnittelijoiden tai asiantuntijoiden neuvoa. Se ei kuitenkaan ollut keskeinen syy uppoamiseen. Laivan keulakannen reelinki oli vuotta aiemmin muutettu umpinaiseksi, eikä siinä ollut valuma-aukkoja, joista vesi olisi päässyt poistumaan. Tapausta käsiteltiin sekä raastuvanoikeudessa että hovioikeudessa. Pääsyyksi todettiin ennalta arvaamattoman kovat luonnonvoimat. Kapteeni vapautettiin syytteistä.
Muistomerkit thumb|Länsi-Teiskon Kurun uhrien yhteishautaus. thumb|Onnettomuuden muistomerkki Näsikalliolla. Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella pystytettiin vuonna 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kurun haaksirikon muistomerkki. Onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 Mustanlahden sataman tuntumassa Näsikalliolla paljastettiin toinen, Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Onnettomuuden uhreista 38 on haudattu yhteishautaan Kurun Tammikankaan hautausmaalle, jossa on E. A. Liuhan suunnittelema muistomerkkiKurun onnettomuudessa hukkuneiden muistomerkit. Aamulehti. 29.12.1929, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 6.4.2020.. Tampereella on yhteishaudassa 13 Kurun onnettomuuden uhria ja Länsi-Teiskon hautausmaalla 24 uhria."Kurun" onnettomuudesta..., Aamulehti, 07.09.1934, nro 240, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.09.2024 Kurun uppoamisessa menehtyneiden muistolle on muistomerkki myös Ruoveden kirkon hautausmaalle.
Kurun höyrykone asetettiin vuonna 2013 kunnostettuna nähtäville Mustalahden satamaan, josta laiva lähti uppoamiseen johtaneelle matkalleen.Kurun höyrykone Mustanlahden satamassa; Tiedote Tampereen sivustolla 2.7.2013Tiina Kokko: Kurun höyrykonetta voi ihailla Mustalahden satamassa Yle 2.7.2013
Lähteet Jutikkala, Eino: Tampereen historia 3. Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampereen kaupunki, 1979.