Birger Samuel Hahl (26. syyskuuta 1901 Haukivuori – 4. syyskuuta 1975 Helsinki)Kuolinilmoitus, Birger Hahl, Hufvudstadsbladet, 1975, No 252, sivu 4, julkaistu 19.9.1975 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)Muistokirjoitus, Birger Samuel Hahl, Hufvudstadsbladet, 1975, No 258, sivu 5, julkaistu 25.9.1975 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot) oli suomalainen sisustusarkkitehti. 1920-luvulla Hahl työskenteli arkkitehti Väinö Vähäkallion toimistossa kunnes vuonna 1928 perusti suunnittelutoimiston Helsinkiin. Hahl teki 20- ja 30-luvuilla Lahden Puusepäntehtaille (vuodesta 1931 Asko-Avonius) useita huonekaluja, jotka olivat suoralinjaisia ja useimmiten loimukoivusta valmistettuja. Koristeina käytetyt listaupotukset tekivät niistä monimutkaisia ja kalliita valmistaa. Hahlin huonekalut olivat muita pienempiä, puu-upotuksin ja viiluyhdistelmillä koristellut kaapit kuutiomaisia.
Hahlin töitä ovat muun muassa Eduskuntatalon diplomaattien huoneen loimukoivuinen sohvakalusto, Postitalon kalusteita, J.W.Suomisen-yrittäjä suvun uuden asuinrakennuksen Koskilinnan kalusteet, Elannon pääkonttorin huonekalut (1928), Kajaani Oy:n toimistojen sisustustuksia 1950-luvulla sekä kalusteita huonekalutehdas Askolle, esimerkiksi (Pepita, nro 623).
Käsi- ja taideteollisuusliitto Taiton julkaiseman Käsiteollisuus-lehden tuolisuunnittelukilpailun Hahl voitti vuonna 1927. Ornamon hallituksen varajäsenenä Hahl oli vuonna 1927. Birger Hahl mainitaan myös lavastajana elokuvassa Rakkautensa uhri vuodelta 1945.
Hahlin vanhemmat olivat Otto Magnus Hahl ja Carolina Ottilia (o.s. Kjellstedt). Puoliso oli Amalia (o.s. Ollikainen).
Lähteet
Luokka:Suomalaiset sisustusarkkitehdit Luokka:Vuonna 1901 syntyneet Luokka:Vuonna 1975 kuolleet