thumb|pysty=1.15|Nikolai Podvoiski vuonna 1921. Nikolai Iljitš Podvoiski (; 16. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1880 Kunašovka, Tšernigovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. heinäkuuta 1948 Moskova, Neuvostoliitto)Подвойский Николай Ильич Большая российская энциклопедия (2004–2017). Viitattu 15.8.2024.Николай Ильич Подвойский Hrono.ru. Viitattu 18.12.2016. oli venäläinen bolševikki, joka toimi Neuvosto-Venäjän ensimmäisenä sota-asiain kansankomissaarina marraskuusta 1917 maaliskuuhun 1918.ПОДВОЙСКИЙ Николай Ильич Venäjän puolustusministeriö. Viitattu 4.6.2023.
Podvoiski opiskeli vuosina 1894–1901 Tšernigovin pappisseminaarissa, josta hänet erotettiin vallankumouksellisen toiminnan takia, ja vuosina 1901–1905 Demidovin oikeustieteellisessä lyseossa Jaroslavlissa. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901 ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Seuraavina vuosina Podvoiski oli useasti pidätettynä ja karkotettuna Siperiaan sekä vuosina 1906–1907 maanpaossa Saksassa ja Sveitsissä.Николай Ильич Подвойский: Председатель Спортинтерна Hrono.ru. Viitattu 4.6.2023. Hän osallistui vuosina 1911–1914 Zvezda- ja Pravda-lehtien julkaisemiseen ja oli vuosina 1915–1916 Voprosy strahovanijan toimittaja. Hänet pidätettiin marraskuussa 1916 mutta vapautettiin seuraavana vuonna helmikuun vallankumouksen jälkeen.
Podvoiskista tuli vuonna 1917 bolševikkipuolueen keskuskomitean alaisen sotilasorganisaation johtaja ja puolueen Soldatskaja pravda -lehden toimittaja sekä lokakuussa 1917 Pietarin sotilaallisen vallankumouskomitean johdon jäsen. Hän kuului lokakuun vallankumouksen totetuksesta vastanneeseen ”operatiivisen troikkaan” ja oli yksi Talvipalatsin valtauksen johtajista. Hän oli myös lyhyen aikaa Pietarin sotilaspiirin komentajana vastuullaan Kerenskin–Krasnovin kapinan torjuminen. Podvoiski toimi kansankomissaarien neuvostossa ensimmäisenä sota- ja laivastoasiain kansankomissaarina maaliskuuhun 1918 asti, jolloin Lev Trotski tuli hänen tilalleen. Podvoiski johti myös puna-armeijan perustamista valmistellutta kollegiota. Hänet valittiin vuonna 1917 perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen.
Podvoiski oli korkeimman sotaneuvoston jäsen maaliskuusta syyskuuhun 1918, vallankumouksellisen sotaneuvoston jäsen syyskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 sekä Neuvosto-Ukrainan sota-asiain kansankomissaari tammikuusta syyskuuhun 1919. Hän johti vuosina 1919–1923 vsevobutš-sotilaskoulutusta ja oli vuosina 1920–1923 Ruumiinkulttuurin korkeimman neuvoston sekä vuosina 1921–1927 punaisen urheiluinternationaalin eli Sportinternin puheenjohtaja. Vuosina 1924–1930 Podvoiski oli NKP:n keskuskontrollikomission jäsen. Myöhemmin hän työskenteli vallankumouksen historiakomiteassa eli Istpartissa. Hän kirjoitti useita teoksia Venäjän sisällissodan historiasta. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1935.
Toisen maailmansodan aikana Podvoiski osallistui Moskovaa suojanneiden varustusten rakentamiseen ja vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Osoaviahimin toimintaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Bolševikit Luokka:Neuvostoliittolaiset kommunistit Luokka:Venäjän SFNT:n kansankomissaarit ja ministerit Luokka:Venäjän puolustusministerit Luokka:Urheilujärjestöjen puheenjohtajat Luokka:Neuvostoliittolaiset urheiluvaikuttajat Luokka:Venäjän perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsenet Luokka:Vuonna 1880 syntyneet Luokka:Vuonna 1948 kuolleet