Margaret Hilda Thatcher, paronitar Thatcher (o.s. Roberts; ) oli brittiläinen poliitikko. Hän oli konservatiivipuolueen puheenjohtaja 1975–1990 ja maansa ensimmäinen naispääministeri 1979–1990.
Thatcher valittiin pääministeriksi ensimmäisen vaalivoittonsa 1979 jälkeen uudelleen 1983 ja 1987. Hän oli Britannian ensimmäinen kolme peräkkäistä vaalia voittanut pääministeri sitten 1820-luvun. Vuonna 1988 hänestä tuli Britannian pitkäaikaisin pääministeri 1900-luvulla.
Thatcher oli vapaan markkinatalouden ja matalan tuloverotuksen kannattaja. Pohjanmeren öljystä saadut tulot auttoivat Thatcheria Britannian talouskasvussa. Öljyrahat käytettiin etupäässä veronalennuksiin ja yksityistämisiin. Ulkopolitiikassa Thatcher ylläpiti erityissuhdetta Yhdysvaltoihin, erityisesti ystävänsä Ronald Reaganin toimiessa maan presidenttinä 1981–1989.
Nuoruus ja opinnot
Margaret Roberts syntyi vuonna 1925 Granthamin pikkukaupungissa Lincolnshiressä Alfred Robertsin ja Beatrice Robertsin (o.s. Stephenson) kuopukseksi. Hänellä oli isosisko nimeltä Muriel. Grantham oli kauppakaupunki, jossa Alfred Roberts piti kahta elintarvikekauppaa. Alfred oli myös aktiivinen kaupungin politiikassa ja toimi muun muassa kaupungin pormestarina vuosina 1945–1946. Perhe oli uskonnoltaan metodisteja, ja Alfred toimi maallikkosaarnaajana paikallisessa metodistikirkossa. Vaikka perhe tuli kohtalaisen hyvin toimeen, Alfred kielsi kotona kaikenlaiset ylellisyydet ja opetti tyttärilleen kurinalaisuutta, ahkeruutta, velvollisuudentuntoa ja pikkutarkkuutta. Tyttöjä käytettiin säännöllisesti kirjastossa, ja kun he olivat riittävän vanhoja, he saivat auttaa perheen kaupan tiskin takana.Cannadine 2017, s. 1–4.
Margaret kävi Kestevenin ja Granthamin tyttökoulut. Hän opiskeli ahkerasti ja määrätietoisesti, ja menestyi etenkin luonnontieteissä. Hän ei onnistunut saamaan stipendiä Oxfordin yliopistoon mutta sai Oxfordin Somerville Collegesta tavallisen opiskelupaikan. Hän aloitti opintonsa Oxfordissa syksyllä 1943 isänsä rahoittamana. Roberts valmistui Oxfordista kemistiksi toiseksi korkeimmalla arvosanalla. Noustuaan myöhemmin pääministeriksi hän korosti olevansa Britannian ensimmäinen luonnontieteistä valmistunut pääministeri.Cannadine 2017, s. 5–7.
Parlamenttiehdokkaana 1950–1959
Alfred Roberts oli ollut konservatiivi 1930-luvulta alkaen, ja myös Margaretista kasvoi vapaita markkinoita kannattava, pääministeri Winston Churchillia ihaileva ja Britannian suuruuteen uskova konservatiivi. Hän liittyi Somerville Collegessa Oxfordin yliopiston konservatiiviyhdistykseen ja nousi viimeisenä opiskeluvuotenaan sen puheenjohtajaksi. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli tutkijakemistinä ja kävi vapaa-aikanaan konservatiivien kokoontumisissa.Cannadine 2017, s. 7–9.
Konservatiivipuolue nimitti Robertsin ehdokkaakseen Dartfordin vaalipiirissä Kentissä vuoden 1950 ja 1951 parlamenttivaaleihin. Dartford oli vahvaa työväenpuolueen kannatusaluetta, joten Roberts ei päässyt läpi, vaikka kavensikin eroa työväenpuolueen ehdokkaaseen. Hän meni naimisiin joulukuussa 1951 varakkaan perheyritysjohtajan Denis Thacherin kanssa ja otti tämän sukunimen. Hän olisi voinut halutessaan jäädä kotirouvaksi, mutta hän halusi oman uran ja meni lukemaan lakia. Hän sai tutkinnon joulukuussa 1953 ja erikoistui verolakiin. Vuonna 1953 Thatchereille syntyi kaksoset Carol ja Mark.Cannadine 2017, s. 9–12.
Thatcher pyrki 1950-luvun aikana useasti konservatiivien ehdokkaaksi Englannin kaakkoisissa vaalipiireissä, ja konservatiivipuolue otti hänet ehdokkaaksi vuoden 1959 vaaleihin Finchleyssä. Alue oli konservatiivien kannatusaluetta, ja Thatcher valittiin parlamenttiin selvällä ääntenenemmistöllä.Cannadine 2017, s. 12.
Kansanedustajana ja varjohallituksessa
Thatcher aloitti vuonna 1959 parlamentissa yhtenä kahdestatoista alahuoneen naispuolisesta konservatiiviedustajasta. Hän sai toimia ensi kertaa lakiesityksen esittelijänä jo ensimmäisessä puheessaan helmikuussa 1960. Thatcherin esityksessä haluttiin kieltää kunnanvaltuustoja jättämästä lehdistöä ovien ulkopuolelle kokouksistaan, kuten työväenpuolue oli alkanut tehdä. Pääministeri Harold Macmillan nimitti Thatcherin lokakuussa 1961 eläkeasioiden ministerin parlamenttisihteeriksi, missä tehtävässä Thatcher toimi seuraavan kolmen vuoden ajan. Hän uusi paikkansa parlamentissa helposti vuoden 1964 vaaleissa.Cannadine 2017, s. 13–14.
Konservatiivit olivat oppositiossa vuodet 1964–1970. Tuona aikana Thatcher toimi kuudessa eri tehtävässä konservatiivien varjohallituksessa. Varjohallituksen ministeriksi hänet nostettiin vuonna 1967 vastaamaan ensin polttoaineesta ja energiasta, seuraavana vuonna liikenteestä, ja vuonna 1969 opetuksesta.Cannadine 2017, s. 15.
Opetusministerinä 1970–1974
Kun konservatiivit voittivat vaalit 1970, pääministeri Edward Heath otti Thatcherin hallitukseensa opetusministeriksi. Thatcher ei ministerikautensa aikana tehnyt suuria uudistuksia Britannian opetusjärjestelmään. Hän pyrki tukemaan maan peruskoulujärjestelmää ja korosti myös eliittiyliopistojen tärkeyttä. Hän sai kielteistä julkisuutta lakiehdotuksestaan, joka lakkauttaisi alaluokilta ilmaisen maidon, mistä lehdistö keksi hänelle pilkkanimen milk-snatcher, ’maitorosvo’. Thatcher toimi opetusministerinä koko Heathin kauden ajan vuoteen 1974 saakka, jolloin konservatiivipuolue joutui jälleen oppositioon. Oman parlamenttipaikkansa hän onnistui kuitenkin säilyttämään Finchleystä, vaikka hänen äänimääränsä pienenikin aiemmasta.Cannadine 2017, s. 17–20.
Konservatiivien puheenjohtajana 1975–
pienois|pysty|Margaret Thatcher vuonna 1975 noustuaan konservatiivien johtoon. Thatcher sai uudessa varjohallituksessa tällä kertaa ympäristöministerin paikan. Konservatiivipuolueessa oli noussut vastarintaa puoluejohtaja Heathia kohtaan, ja vapaiden markkinoiden kannattaja Thatcher oli yksi Heathin konsensushakuisen politiikan arvostelijoista. Thatcher tuki aluksi Keith Josephia konservatiivien uudeksi johtajaksi, mutta kun tämä erehtyi puheessaan väheksymään alempia sosiaaliluokkia ja sai kielteistä julkisuutta, Thatcher nousi Heathin vastaehdokkaaksi. Helmikuussa 1975 järjestetyssä konservatiivien parlamenttiehdokkaiden äänestyksessä Thatcher voitti Heathin ja nousi konservatiivien puheenjohtajaksi.Cannadine 2017, s. 20–23.
Thatcher muodosti varjohallituksen, josta hän jätti edeltäjänsä pois. Thatcherin asema oli aluksi heikko, sillä lähes kaikki eturivin konservatiivit olivat tukeneet Heathia, eikä Thatcheria ja hänen linjaansa vielä tunnettu kovin hyvin. Saadakseen lisää vakuuttavuutta Thatcher otti puhetunteja madaltaakseen ääntään ja pehmentääkseen äänensävyään. Hän sai Neuvostoliiton viestimiltä lisänimen ”Rautarouva” puheestaan, jossa hän tuomitsi Neuvostoliiton maailmanhallintapyrkimykset. Hän matkusti laajasti ulkomailla ja tapasi Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkivän republikaanipoliitikon Ronald Reaganin, josta tuli hänen pitkäaikainen liittolaisensa.Cannadine 2017, s. 23–25.
Britannian talous oli stagflaation tilassa talvella 1979 ja työväenpuolueen hallitus oli epäsuosittu. Thatcherin epäluottamuslause hyväksyttiin parlamentissa maaliskuussa 1979, mistä seurasivat ennenaikaiset parlamenttivaalit. Vaalikampanjassaan Thatcher lupasi palauttaa Britannian suuruuden ja kääntää talouden takaisin nousuun vapauttamalla elinkeinotoiminnan, laskemalla tuloveroa, vähentämällä julkista lainaamista ja hillitsemällä uuden rahan painamista. Konservatiivit saivat vaaleissa parlamenttiin 43 edustajan enemmistön, ja Thatcherista tuli Britannian pääministeri 4. toukokuuta 1979.Cannadine 2017, s. 25.
Pääministerinä
Ensimmäinen pääministerikausi 1979–1983
pienois|vasen|pysty|Thatcher vuonna 1979 ensimmäisen pääministerikautensa alussa. Uuden hallituksensa sisäministeriksi ja käytännössä varapääministerikseen Thatcher valitsi tukijansa William Whitelaw’n. Valtiovarainministeriksi hän valitsi Geoffrey Howen ja teollisuusministeriksi Keith Josephin. Hän ei ottanut hallitukseensa edeltäjäänsä Edward Heathia, mutta otti silti mukaan useita Heathin tukijoita, mikä teki hallituksesta talousasioissa melko epäyhtenäisen.Cannadine 2017, s. 29.
Britanniassa 1970-luvun lopussa riistäytynyt inflaatio jatkoi kiihtymistään Thatcherin ensimmäisen pääministerikauden alkuvuosina. Myös bruttokansantuote laski ja työttömyys pysyi korkeana. Terästyöläiset ja virkamiehet saivat lakkoilemalla palkankorotukset. Uusien lakkojen uhan edessä Thatcher joutui perumaan 23 tuottamattoman kaivoksen sulkemisen, millä pelastettiin 13 000 työpaikkaa. Hän joutui myös pelastamaan autonvalmistaja British Leylandin yli miljardilla punnalla.Cannadine 2017, s. 29–31
Thatcher ja valtiovarainministeri Howe halusivat kääntää Britannian suuntaa alkamalla vähentää valtion menoja ja laskemalla veroja. Hallituksen ensimmäisessä budjetissa tulovero laskettiin 33 prosentista 30 prosenttiin ja ylimmän veroluokan veroaste 83 prosentista 60:een, ja lisäksi valtion menoja leikattiin kolmella prosentilla. Budjetin tasapainottamiseksi arvonlisäveroa nostettiin 8 prosentista 15:een. Lisäksi korkoja nostettiin 14 prosentista 17 prosenttiin. Valtio myös lakkasi tukemasta puntaa ja antoi sen arvon määräytyä kansainvälisten valuuttakurssien mukaan. Thatcher perusteli radikaalia budjettiaan siten, että ”vaihtoehtoa ei ole”. Kevään 1980 budjetti jatkoi valtion menojen vähentämistä ja esitteli uusia leikkauksia.Cannadine 2017, s. 31–32.
Arvonlisäveron ja korkojen nosto kiihdytti aluksi inflaatiota entisestään ja heikensi ostovoimaa. Punnan arvo nousi, mikä heikensi Britannian viennin kilpailukykyä ja vahingoitti teollisuustuotantoa. Työttömyys jatkoi nousuaan ja talous supistumistaan. Thatcher kuitenkin piti linjansa, ja Howen kolmannessa budjetissa esiteltiin jälleen uusia leikkauksia ja veroja niin, että 364 taloustieteilijää kirjoitti julkisessa kirjeessä uskovansa hallituksen toimien vain syventävän lamaa ja aiheuttavan epävakautta.Cannadine 2017, s. 32–33.
pienois|Thatcher Pohjois-Irlannissa vuonna 1982. Thatcherin ensimmäisiä merkittäviä sisäpoliittisia tekoja oli Housing Act -laki, joka antoi kunnan omistamien vuokratalojen vuokralaisille oikeuden ostaa asunto itselleen. Thatcher otti myös taipumattoman asenteen Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n vaatimusten suhteen, kun sen jäsenet nälkälakkoilivat vankilassa saadakseen itselleen poliittisen statuksen.Cannadine 2017, s. 33.
Thatcher oli vannoutunut Neuvostoliiton vastustaja ja kylmän sodan soturi, joka ihaili Yhdysvaltoja. Yhdistyneitä kansakuntia hän ei arvostanut, vaan piti järjestöä pelkkänä puhekauppana. Myöskään brittiläinen kansainyhteisö ei merkinnyt hänelle erityisen paljon, ja suhteita Afrikan johtajiin rasitti Thatcherin antama tuki Etelä-Afrikan valkoiselle hallitukselle. Rhodesian vallanvaihdon hän kuitenkin hyväksyi käytännön syistä.Cannadine 2017, s. 34–36.
Thatcher huolestui Britannian kasvavista jäsenmaksuista Euroopan yhteisössä ja neuvotteli niihin suuret leikkaukset. Hänelle jäi kuitenkin epäluulo Ranskan ja Saksan vahvaa akselia kohtaan EY:ssä. Thatcher piti Yhdysvaltain demokraattipresidentti Jimmy Carteria heikkona. Sen sijaan Thatcher oli yksi ensimmäisistä vierailevista valtionjohtajista Valkoisessa talossa sen jälkeen, kun Ronald Reagan oli valittu presidentiksi. Vaikka Thatcher ja Reagan olivat ihmisinä ja poliitikkoina hyvin erilaisia, heillä oli yhteiset tavoitteet ja samanlaiset keinot niiden saavuttamiseksi.Cannadine 2017, s. 36–38.
pienois|Britannian BKT:n kasvukäyrä. Thatcherin pääministeriaika tummanvihreällä. Käyrässä näkyy selvästi Britannian taloustilanteen kääntyminen nousuun keskellä Thatcherin ensimmäistä kautta.