pienoiskuva|oikea|Alt-rightin kannattaja Donald Trumpia tukevassa March 4 Trump -mielenosoituksessa pitelemässä kylttiä, jossa lukee "Halveksuttavat (Hillary Clintonin käyttämä nimitys Trumpin kannattajista) ja alt-right yhdistykää." Kyltin kulmassa ollut alt-rightin symboli Pepe-sammakko on retusoitu pois kuvasta. Alt-right eli alternative right ( tai vaihtoehto-oikeisto) viittaa yhdysvaltalaiseen aatteellisesti laaja-alaiseen ja löyhästi järjestäytyneeseen äärioikeistolaiseen liikkeeseen. Alt-rightin kannattajat ovat järjestäytyneet internetissä ja erityisesti kuvafoorumeilla kuten 4chanissa. Se sai kannatusta nuorten miesten keskuudessa ja kasvoi keskustelufoorumeilla. Julkisuutta alt-right sai ennen kaikkea Breitbart-uutissivuston ansiosta, josta tuli sen "puhujakoroke". Kannattajien viestintätyyliin kuuluu oleellisena osana trollaaminen ja ironia.
Alt-right sai alkunsa vuonna 2008 konservatiiviälymystön liikkeenä, jonka pani alulle paleokonservatiivi ja akateemikko Paul Gottfried. Gottfried ja etnonationalisti Richard B. Spencer kehittivät alt-right-käsitettä Taki's Magazine -verkkolehdessä ja Spenceristä tuli liikkeen johtohahmo National Policy Institute -ajatushautomonsa kautta. Alt-right tuli laajemmin tunnetuksi Donald Trumpin presidentinvaalikampanjan aikana 2016, sillä liikkeen kannattajat asettuivat Trumpin taakse. Liikkeen keulahahmoihin kuuluu Spencerin ohella muun muassa Breitbartin entinen johtaja Steve Bannon.
Liike oli Spencerin johdolla vahvasti etnonationalistinen. Alt-right-liikkeen kannattajat vastustavat etenkin poliittista korrektiutta, feminismiä, islamia ja globalismia, puolustavat sananvapauttaan ja kannattavat osittain myös perinteisiä sukupuolirooleja, valkoista identiteettipolitiikkaa, valkoista nationalismia ja uustaantumuksellisuutta. Liikkeessä on rasistisia, uusnatsistisia, naisvihamielisiä ja väkivaltaisia elementtejä, ja sen piirissä levitetään useita salaliittoteorioita.
Historia Tausta ja synty Alt-rightin ideologian taustalla olevia ajattelijoita ovat Bokharin ja Yiannopoulosin (2016) mukaan olleet esimerkiksi Oswald Spengler, H. L. Mencken, Julius Evola ja Samuel T. Francis. Yhdysvalloissa liikkeeseen on vaikuttanut paleokonservatiivinen liike, joka tuki Pat Buchananin presidenttiehdokkuutta, sekä Ranskan uusoikeisto. Liikkeen ideologialle etsitään perusteita myös antiikin klassikoista ja filosofioista kuten stoalaisuudesta ja spartalaisuudesta. Alt-right-liike pitää myös ranskalaista akateemikkoa Alain de Benoistia spirituaalisena isänään. De Benoist johti 1960-luvulla Nouvelle droiteksi kutsuttua liikettä.https://qz.com/1176355/how-richard-spencer-and-the-alt-right-are-adopting-left-wing-language-to-recruit-leftie-men/https://www.buzzfeednews.com/article/lesterfeder/the-man-who-gave-white-nationalism-a-new-life#.xlob7qQAxQ
Populaarikulttuurista alt-rightiin ovat antaneet vaikutteita esimerkiksi vuonna 1999 julkaistut elokuvat Matrix ja Fight Club, joista liike on ammentanut maailmankuvaansa ja ottanut joitain käsitteistään.Wendling 2018, s. 29, 94. Jotkut liikkeen jäsenet ovat nähneet myös elokuvassa Pahan kehä (1988) liikkeen ideologian mukaisia rotuteemoja. John Carpenter condemns neo-Nazis who have co-opted his cult 1988 satire They Live The Telegraph, 5.1.2017
Nimityksen alt-right juuret ovat marraskuussa 2008, kun paleokonservatiiviksi itsensä määritellyt professori Paul Gottfried piti perustamansa H. L. Mencken Clubin kokouksessa puheen, jonka otsikko oli ”The Decline and Rise of the Alternative Right” (’vaihtoehtoisen oikeiston lasku ja nousu’). Gottfried hahmotteli uutta intellektuellien konservatiivista liikettä, joka hylkäisi uuskonservatiivien suosiman vapaakaupan ja ulkomailla tapahtuvat Yhdysvaltain sotilaalliset operaatiot. Puheessaan hän käsitteli myös myöhemmälle alt-rightille tärkeitä teemoja kuten maahanmuutto, feminismi ja rotu.Wendling 2018, s. 17–20.
Muotoutuminen liikkeenä Uuden konservatiiviliikkeen johdossa oli aluksi Gottfriedin ohella etnonationalisti Richard Spencer, joka on ottanut itselleen yksin kunnian nimen ”vaihtoehtoinen oikeisto” käyttöönotosta liikkeen nimenä.Wendling 2018, s. 20–22. Hän käytti sanaparia ”alternative right” ensimmäistä kertaa elokuussa 2008, äärioikeistolaisessa Taki’s Magazine -verkkolehdessä julkaisemassaan artikkelissa. Vuonna 2010 Spencer perusti verkkosivuston nimeltä AlternativeRight.com. Se oli blogityylinen sivusto, jolla kommentoitiin uutisia ja käsiteltiin aiheita laaja-alaisesti myös politiikan ulkopuolelta, tyypillisesti alt-rightin etnisestä ja rotunäkökulmasta. Gottfried ja Spencer kehittelivät alt-right-käsitettä edelleen Taki's Magazinessa vuonna 2010 julkaisemissaan artikkeleissa, joiden otsikoissa he usein käyttivät termiä ”alternative right”.https://nationalpost.com/opinion/paul-gottfried-dont-call-me-the-godfather-of-those-alt-right-neo-nazis-im-jewish
Piilaaksossa yrittäjänä toiminut Curtis Yarvin perusti blogissaan ”uustaantumuksellisen” ajatussuunnan, josta tuli Spencerin etnonationalismin ohella toinen alt-rightia määritellyt intellektuellinen suuntaus. Kirjoituksissaan Yarvin arvosteli liberaaleja ja valtavirran konservatiiveja sekä kyseenalaisti demokratian merkityksen rauhan ja vaurauden synnyttäjänä. Yarvinin ajatukset saivat joitain kannattajia Piilaaksossa ja Washingtonissa, kuten PayPalin perustaja Peter Thiel, Steve Bannon ja brittiläinen filosofi Nick Land.Wendling 2018, s. 27–35.
Kasvu Alt-rightin johtohahmot toimivat vuosien ajan Yhdysvaltain etnonationalistisissa piireissä ja pyrkivät tekemään ideologiastaan salonkikelpoista. Liike alkoi saada kannatusta nuorissa miehissä, joita ärsyttivät feminismin ja etnisten vähemmistöjen esiinmarssi sekä rotua, seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevien vanhojen totuuksien mureneminen. Heitä huolestutti myös poliittisen korrektiuden kasvu, jonka yhtenä ilmentymänä oli yhdysvaltalaisten yliopistojen voimistunut sensuuri-ilmapiiri. Liikkeen syntyyn vaikutti myös kasvava eliitinvastaisuus.Wendling 2018, s. 6–7.
Keskustelufoorumi 4chanista tuli alt-rightia kannattavien tärkein foorumi, kun siellä avattiin ”Politically Incorrect” -niminen osasto (lyhyemmin /pol/) vuonna 2011. Keskustelua ei juurikaan rajoitettu tai moderoitu, joten siitä tuli heti hyvin railakasta. Otsikoihin /pol/ nousi vuonna 2014 niin sanotun ”Gamergate”-tapauksen myötä, jossa foorumilla käytiin raivokkaasti videopelijournalistien ja pelialalle oletetusti hiipineen feministisen ajattelun kimppuun. Foorumin sananvapaus ja keskustelujen riidanhaluinen tyyli houkuttelivat paikalle paljon uusia laitaoikeistolaisia kirjoittajia. Vuosien 2015 ja 2016 aikana sivustoon viitattiinkin mediassa toistuvasti alt-rightin kokoontumispaikkana. 4chanilla kehitetyt meemit, pilat ja iskulauseet levisivät myös esimerkiksi Redditiin ja Twitteriin, ja toisinaan päätyivät jopa ryhmän ihaileman Donald Trumpin uudelleentviittaamiksi.Wendling 2018, s. 51–59.
Nousu julkisuuteen Trumpin myötä Alt-right nousi näkyvästi julkisuuteen vuonna 2016 samoihin aikoihin, kun Donald Trump nousi republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Alt-rightia koskevat Google-haut lisääntyivät räjähdysmäisesti elokuussa 2016, kun Trumpin vastaehdokas Hillary Clinton oli voimakkaasti arvostellut Trumpia tämän yhteyksistä alt-rightiin, jota Clinton kutsui ääriliikkeeksi. Vaikka Trump ei ollutkaan traditionalisti tai valkoinen nationalisti kuten monet alt-rightilaiset, hän tviittasi usein alt-rightin meemejä ja puhui liikkeen johtohahmoista myönteiseen sävyyn.Wendling 2018, s. 196–201. Alt-rightissa innostuttiinkin Trumpin kampanjasta ja myöhemmästä valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi, sillä liike näki Trumpissa globalismin, liberalismin, poliittisen korrektiuden ja monikulttuurisen demokratian vastustajan.Wendling 2018, s. 1–2. Liike tuki Trumpin vaalikampanjaa muun muassa pitämällä Clintonin hakkeroituja ja kiusallisia sähköposteja esillä julkisuudessa.Wendling 2018, s. 201.
Trumpin valinnan jälkeen pienoiskuva|oikea|Mielenosoittajia Unite the Right Rally -mielenosoituksessa Charlottesvillessä elokuussa 2017. Mielenosoittajilla oli natsi-Saksan lippu, Konfederaation taistelulippuja sekä Gadsdenin lippuja. Jotkin Trumpin toimet presidenttinä ovat herättäneet alt-rightissa pettymystä ja närkästystä, kuten ilmaisku Syyriassa sekä Trumpin yleinen poliittinen osaamattomuus ja ongelmat laillisuuden kanssa.Wendling 2018, s. 213–219. Trumpin maahanmuuttovastaisen politiikan ja puheiden ihailu on kuitenkin pitänyt liikettä kasassa, vaikka liikkeessä esiintyykin aiempaa enemmän hajaannusta. Joidenkin liikkeen kannattajien väkivallanteot ovat johtaneet liikkeen kannattajien estoihin sosiaalisessa mediassa kuten Twitterissä ja Facebookissa, ja osa aktiiveista onkin siirtynyt toisille alustoille kuten Gabiin.
Trumpin virkaanastujaisten jälkeen alt-rightin kannattajien ja liikettä vastustavien liberaalien ja antifasistien väliset konfliktit kärjistyivät Yhdysvaltain kaduilla. Käänteentekevä tapaus oli Charlottesvillen kahakka.Wendling 2018, s. 174–175. Elokuussa 2017 Virginian Charlottesvillessä järjestetyssä Unite the Right Rally -tapahtumassa alt-rightin kannattaja ajoi autolla vastamielenosoittajien sekaan, jolloin 32-vuotias nainen kuoli. Lisäksi joukko tapahtuman osallistujia pahoinpiteli vastamielenosoitukseen osallistuneen afroamerikkalaisen miehen teräsputkilla paikallisessa pysäköintihallissa.
Ideologia Yhdistäviä piirteitä
Alt-right on aatteellisesti hyvin monimuotoinen liike, ja se koostuu toisiinsa löyhästi linkittyvistä äärioikestolaisista ideologioista, ryhmistä ja yksittäisistä ihmisistä. Tärkein alt-rightiä yhdistävä ideologia on valkoinen ylivalta sekä halu pelastaa ”valkoinen identiteetti” ja ”länsimainen sivilisaatio” monikulttuurisuuden muodostamalta uhalta.
Ideologisen yhdenmukaisuuden sijaan alt-rightiä pitävät koossa asiat, joita se vastustaa, kuten feminismi, islam, Black Lives Matter -liike, poliittinen korrektius, ”globalismi” sekä vasemmiston ja oikeiston establishmentin politiikat.Wendling 2018, s. 3. Muita tärkeitä teemoja ovat myös rotu, sukupuoli ja sukupuoliroolit, sananvapaus, länsimainen sivilisaatio ja videopelit.Wendling 2018, s. 4. Alt-rightin halveksumiin asioihin kuuluu esimerkiksi ”hyvesignalointi”, jolla liikkeen kielenkäytössä tarkoitetaan tekopyhää moralisointia, jonka tarkoitus on näyttäytyä hyvänä ihmisenä.Wendling 2018, s. 100–101.
Etnisyys ja rotu
Anti-Defamation Leaguen mukaan alt-right on erittäin löyhä liike, joka koostuu valkoista ylivaltaa kohtaan vetoa tuntevista ihmisistä. Liikkeen jäsenet pääosin välttävät avoimen rasistisia käsitteitä (esim. ihmisrotu) ja kansallissosialistisia iskulauseita (esim. neljätoista sanaa). Niiden sijaan se suosii ”kulttuurin”, ”identiteetin” ja ”länsimaisen sivilisaation” kaltaisia kiertoilmauksia. Käytännössä näillä kuitenkin tarkoitetaan valkoihoista väestöä. Tästä johtuen alt-rightia kutsutaan usein rasistiseksi liikkeeksi. Jotkut sen jäsenistä ovatkin ylpeitä rasistin leimastaan, mutta toiset eivät välitä nimityksestä, koska sitä käytetään nykyisin perusteettomana haukkumasanana. Kun alt-rightiläisiä syytetään rasismista tai seksismistä, he vastaavat usein pyrkimällä osoittamaan vasemmistosta esimerkkejä samanlaisesta käyttäytymisestä.
Liikkeessä on hyvin vaihtelevaa suhtautumista valkoiseen nationalismiin. Jotkut liikkeen johtohahmot ovat hyvin kaukana sen ajatuksesta, mutta toiset tukevat sitä ylpeinä.Wendling 2018, s. 10. Pieni osa alt-rightin kannattajista haluaa jakaa maailman etnisiin kansallisvaltioihin, jotta valkoisillakin olisi omia turvallisia kotimaita. Richard Spencerin mukaan tämä voitaisiin saavuttaa rauhanomaisesti maksamalla ihmisille siitä, että he muuttavat pois.Wendling 2018, s. 20. Spencer pitää ihanteenaan valkoisten etnovaltiota, joka saavutettaisiin "rauhanomaisella etnisellä puhdistuksella".