Aino Maria Marsio-Aalto (o.s. Marsio, vuoteen 1906 Mandelin; 25. tammikuuta 1894 Helsinki – 13. tammikuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja muotoilija sekä Artekin toimitusjohtaja.
Elämä ja ura Varhaiset vuodet, opinnot ja työuran alku Aino Mandelinin isä Juho Mandelin oli rautatieläinen, joka yleni urallaan jarrumiehestä ylikonduktööriksi, ja äiti oli Johanna o.s. Näsman. Mandelineille syntyi 13 lasta, joista kahdeksan oli tyttöjä ja viisi poikia. Pojista kolme kuoli alle yksivuotiaana.Heporauta ym. (2004), s. 14 Vanhemmat turvasivat perheelleen pysyvän asunnon ja menivät mukaan Työväen Osakeyhtiö Alkuun, joka oli Helsingin ensimmäinen työväestön perustama ja itselleen rakennuttama asunto-osakeyhtiö. Mandelinien koti valmistui vuonna 1888.Heporauta ym. (2004), s. 15 Juho ja Johanna Mandelin huolehtivat lastensa hyvästä kasvatuksesta ja kaikkien lasten koulutuksesta.Heporauta ym. (2004), s. 16 Perheen sukunimi muutettiin Marsioksi 12. toukokuuta 1906, joka oli J. V. Snellmanin syntymän 100-vuotisjuhlapäivä.
Aino Marsio valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Tyttökoulusta 1913Heporauta ym. (2004), s. 20 ja aloitti arkkitehtiopinnot Suomen Teknillisessä Korkeakoulussa syyskuussa 1913. Hänen diplomitutkintonsa ensimmäinen osa hyväksyttiin syyskuussa 1915 ja arkkitehtitutkinto tammikuussa 1920. Marsio tutustui Alvar Aaltoon opiskeluaikanaan ja oppi myös tuntemaan hänet. Aalto aloitti opintonsa syksyllä 1916, diplomitutkinnon ensimmäinen osa hyväksyttiin joulukuussa 1918 ja arkkitehdin tutkinto valmistui toukokuussa 1921.Heporauta ym. (2004), s. 17
Marsio osallistui naisarkkitehtien vuonna 1919 perustaman Tuumastukki-kerhon toimintaan. Kerhosta tuli myöhemmin Suomen Naisarkkitehtien yhdistys Architecta. Vuonna 1920 hänestä tuli Suomalaisten Teknikkojen Seuran historian ensimmäinen naisjäsen. Hän teki vuonna 1921 kahden samaan aikaan opiskelleen naisarkkitehdin, Aili-Salli Ahteen ja mahdollisesti Alli Ruuthin, kanssa opintomatkan Eurooppaan. Matkan pääkohde oli Italia, jonne edettiin Saksan ja Itävallan kautta. Italiassa he kävivät muun muassa Venetsiassa, Firenzessä, Roomassa ja Napolissa.Heporauta ym. (2004), s. 21
Marsio aloitti jo opintojensa loppuvaiheessa vuonna 1919 työskentelyn maisema-arkkitehti Bengt Schalinin toimistossa ja siirtyi valmistumisensa jälkeen arkkitehti Oiva Kallion toimistoon. Vuonna 1923 hän meni piirtäjäksi arkkitehti Gunnar Wahlroosin omaan toimistoon Jyväskylään. Vuoden 1924 alkupuolella hän meni töihin Alvar Aallon toimistoon, joka oli silloin nimeltään Arkkitehtuuri- ja monumentaalitaiteen toimisto Alvar Aalto.
Aino Marsio ja Alvar Aalto vihittiin 6. lokakuuta 1924. He saivat kaksi lasta: tytär Johanna syntyi elokuussa 1925 ja poika Hamilkar tammikuussa 1928.Heporauta ym. (2004), s. 23
Työura arkkitehtina ja muotoilijana Marsio-Aalto työskenteli miehensä arkkitehtitoimistossa ja suunnitteli, paitsi hänen kanssaan, myös itsenäisesti arkkitehtuuria. Aallot tekivät niin tiivistä yhteistyötä, että Ainon ja Alvarin osuutta on monien töiden kohdalla lähes mahdoton yksilöidä. Marsio-Aallon sanotaan vaikuttaneen tasapainottavasti miehensä työskentelyyn niin, että vaimo oli miehensä töiden kriittinen ja realistinen punnitsija. Itsenäisenä suunnittelijana Marsio-Aalto muotoili muun muassa keramiikkaa, lasia, valaisimia, painokankaita ja uniikkitekstiilejä. Hän oli toimitusjohtajana Artekissa vuosina 1941–1949, jonka hän oli perustanut vuonna 1935 puolisonsa Alvar Aallon sekä Nils-Gustav Hahlin ja Maire Gullichsenin kanssa.
Monia Marsio-Aallon suunnittelemia huonekaluja, sisustustusesineitä ja lasiesineitä on edelleen tuotannossa: Iittala valmistaa lasistoa ja Artekin valikoimissa on muun muassa satulavyötuoli 615, sivupöytä 606, Riihitie-ruukkuja sekä yhdessä Alvar Aallon kanssa suunniteltu puolipyöreä pöytä 905, riippuvalaisin AMA500, Mairea-nojatuoli ja jalkarahi sekä sohvia. Marsio-Aalto suunnitteli 1930-luvulla Artekille kymmeniä melko tuntemattomiksi jääneitä huonekaluja: lipastoja, hyllyjä ja tuoleja ja muun muassa kymmenkunta samaan jalkamalliin perustuvaa lattiavalaisinta. Klassikon asemaan on noussut hänen nimellään markkinoitava, alun perin nimellä Bölgeblick tunnettu lasiastiasto, joka on funkkisdesignin edelläkävijä. Tällä astiastolla hän voitti vuonna 1932 oman miehensä Karhula-Iittalan-suunnittelukilpailussa, ja se sai vuoden 1936 lasiston kanssa Milanon triennaalin kultamitalin 1936. Pariskunnan yhteistyönä syntyi vuoden 1933 lasiteos Riihimäen kukka, johon kuuluvat viisi osaa voidaan pinota kukan muotoon.Heporauta ym. (2004), s. 148 Maire Gullichsen on todennut, että hän ei ole tavannut toista ihmistä, jolla olisi niin varma maku kuin Ainolla.
Marsio-Aalto oli naisarkkitehtien Tuumastukki-kerhon ja Architectan perustajajäsen.
Marsio-Aalto kuoli rintasyöpään vuonna 1949.Heporauta ym. (2004), s. 38 Marsio-Aalto on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.
Aino Marsio-Aallon itsenäiset suunnitelmat thumb|Pöytyän vanha seurakuntatalo. Yksityistaloja: Villa Flora, Alajärvi; Helmi Halonen O’Neilin talo, Yhdysvallat; Kesähuvila, HeinolaHeporauta ym. (2004), s. 60–66 Pöytyän seurakuntatalo (Aino Marsio-Aallon lanko oli Pöytyällä kirkkoherrana) Milanon triennaali 1936, Suomen osaston näyttelyarkkitehtuuri. Aino Marsio-Aallon -lasistot vuosilta 1932 ja 1936 saivat Milanon triennaalissa kultamitalin Noormarkun lastentalo ja terveystalo
Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon suunnitelmia, joihin Aino Marsio-Aalto on osallistunut thumb|120px|Vuoden 1932 Aino Aalto -lasisarjaa valmistetaan edelleen. Muun muassa Toivakan, Anttolan, Pylkönmäen ja Viitasaaren kirkkojen restaurointi- ja muutostyötHeporauta ym. (2004), s. 67–109 Jyväskylän Työväentalo Paimion parantola ja sen asunnot Lounais-Suomen Maalaistentalo, Turku (Aallot asuivat talossa jonkin aikaa) Turun Sanomien toimitalo (toimitus, kirjapaino ja asuntoja) Viipurin kirjasto Villa Tammekann, Tartto Pariisin maailmannäyttely 1937, Suomen paviljonki Riihitien talo, Helsinki (Aaltojen koti ja toimisto) Sisustuksia: Ravintola Savoy, Helsinki; Gullichsenin perheen asunnon sisustus, Helsinki Sisustuksia Sunilan tehtaan konttoriin, kerhorakennuksiin ja asuntoihin, Kotka New Yorkin maailmannäyttely 1939, Suomen paviljonki Villa Mairea, Noormarkku Pekolan asuinalue, Tampere Sisustukset: Baker House, MIT:n opiskelija-asuntola sekä Poetry Room, Harvardin yliopiston kirjallisuustieteen laitoksen kirjasto, Boston Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo, Helsinki (toteutui vasta Aino Marsio-Aallon kuoleman jälkeen, eri tontille kuin arkkitehtikilpailussa)
Lähteet
Suomi-Fakta. WSOY, 2002.
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:Alvar Aalto Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Suomalaiset muotoilijat Luokka:Vuonna 1894 syntyneet Luokka:Vuonna 1949 kuolleet