Tampereen yliopisto (lyhenne TaY) oli vuosina 1925–2018 toiminut yliopisto, jonka pääpaikka oli Tampereella. Sen toiminnot siirtyivät 1.1.2019 uuteen samannimiseen yliopistoon, johon myös Tampereen teknillinen yliopisto liittyi. Yliopisto oli yhteiskuntatieteellisesti painottunut. Viimeisinä vuosinaan sen opiskelijamäärä oli noin 10 000, mukaan lukien erillisiä opintoja suorittavat. Sen viimeisenä rehtorina toimi Liisa Laakso. Yliopisto antoi ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta Tampereen lisäksi Porin yliopistokeskuksessa (yhteiskuntatieteiden ala). Aiemmin yksityisenä toiminut Tampereen yliopisto muuttui valtio-omisteiseksi vuonna 1974.
Historiaa
Kansalaiskorkeakoulu (1925–1930) Yliopiston pohjana oleva korkeakoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1925 nimellä Kansalaiskorkeakoulu. Perustamisvuonna opiskelijoita oli 72, ja valittavina olivat sanomalehtimiestutkinto, hallinnollinen tutkinto ja osuustoimintatutkinto. Kansalaiskorkeakoulu ehti toimia tällä nimellä ainoastaan viisi vuotta, kun sen nimi muutettiin vuonna 1930 muotoon Yhteiskunnallinen korkeakoulu (YKK).
Yhteiskunnallinen Korkeakoulu (1930–1966) pienoiskuva|Franzéninkadun talon peruskiven muuraustilaus vuonna 1930. pienoiskuva|Yhteiskunnallinen korkeakoulu muuttamassa vuonna 1960. Vuonna 1930 yliopiston nimi muutettiin Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi. Nimenmuutoksen jälkeen tutkintovalikoima laajeni ja korkeakoulussa oli mahdollista opiskella sanomalehtitutkinto, hallinnollinen tutkinto, osuustoimintatutkinto, kunnallistutkinto, lastensuojelututkinto, lainopillinen tutkinto sekä kansansivistystutkinto.
Korkeakoulussa oli lisäksi mahdollista suorittaa yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto. Tästä juontaa juurensa Suomen yliopistollisten tutkintojen yhteiskuntatieteiden koulutusalalla vallitseva päällekkäisyys: yhteiskuntatieteiden-alkuiset tutkinnot olivat alkujaan Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta ja valtiotieteen/-tieteiden-tutkinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. vasen|pienoiskuva|Yhteiskunnallisen korkeakoulun rakennus vuonna 1960 Yhteiskunnallista korkeakoulua kutsuttiin joskus ”kirjailijoiden korkeakouluksi”, koska yli 70 suomalaisen kirjailijan on laskettu opiskelleen siellä. Erityisesti näin oli koulun alkuaikoina 1920- ja 1930-luvuilla. YKK:ssa opiskelleita ja sittemmin kirjailijoina tunnettuja ovat olleet muun muassa Eino Hosia, Juhani Konkka, Oiva Paloheimo, Kerttu-Kaarina Suosalmi, Arvo Turtiainen ja Tatu Vaaskivi. Unto Kupiainen toimi YKK:ssa kotimaisen kirjallisuuden professorina ja vararehtorina. YKK:ssa opiskelleista kirjailijoista vain harvat suorittivat opintonsa loppuun. Sanomalehtioppia lukenut Arvo Turtiainen kuvasi myöhemmin omaa opiskeluaikaansa, että se oli ”viisastumista ilman maailman niin tärkeinä pitämiä, arvolauseilla koristettuja todistuksia, sillä järjestelmällisestä, tutkintojen suorittamiseen pyrkivästä opiskelusta ei kuitenkaan tullut mitään”.Rasila 1973, s. 91.
Yhteiskunnallinen korkeakoulu sai vuonna 1933 oman talon Helsingin Kallioon Franzéninkadulle. Yhteiskunnallisen korkeakoulun jälkeen talo tunnettiin Helsingin yliopiston Franzénia-rakennuksenaValtio-opin historialliset murrokset Suomessa, Avoin yliopisto / Kari PaakkunainenSosiaalitieteilijöiden kadotettu paratiisi, Ylioppilaslehti, 18.10.1996., jossa toimivat pitkään Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokset.
Vuonna 1930 perustettiin taloudellis-yhteiskunnallinen opetusjaosto sekä hallinnollis-lainopillinen opetusjaosto. Opetusjaostot olivat korkeakoulussa välttämättömyys, sillä korkeakoulun tarkoituksena oli tuottaa maahan ammatillisesti päteviä toimihenkilöitä myös muista kuin ylioppilaista – yliopistoon pääsyn edellytyksenä kun oli ylioppilastutkinto. Opetusjaostot säilyivät myöhemmän yliopistonkin rakenteissa aina 1990-luvulle saakka.
1940-luvulla tutkintovalikoima kasvoi. Vuonna 1942 perustetun huoltotyön opetusjaoston aineiksi tuli sosiaalihuoltajatutkinto (1942), nuorisonohjaajatutkinto (1945) ja vankeinhoitotutkinto (1949). Kirjastotutkinto perustettiin yhteiskuntatieteelliseen opetusjaostoon vuonna 1945, jolloin perustettiin myös yhteiskuntatieteellinen tutkimuslaitos.
Vuonna 1949 korkeakoulun akateeminen aines ryhmittyi yhteiskuntatieteelliseksi tiedekunnaksi. Tiedekunnassa suoritettiin ensimmäinen yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinto vuonna 1953, ja ensimmäinen tohtori valmistui vuonna 1955. Vuonna 1956 järjestettiin ensimmäinen maisteripromootio. Ensimmäinen maisteri- ja tohtoripromootio järjestettiin Tampereen-aikana vuonna 1965.
YKK:n siirtyminen Helsingistä Tampereelle Epävirallisia keskusteluja Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirtämisestä pois Helsingistä oli käyty 1950-luvun alkuvuosista lähtien. Muuttoa puolsivat niin korkeakoulun taloudellinen tilanne kuin etenkin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan nuiva asenne sitä kohtaan. Kesällä 1952 rehtori Yrjö Ruutu tiedusteli kirjeitse Tampereen kulttuuri- ja sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajalta Erkki Lindforsilta, tunnettiinko Tampereella kiinnostusta koulun sijoittamiseen. Lindfors tarttui heti lujasti asiaan ja sai tuekseen oman puolueensa SDP:n Tampereen valtuustoryhmän lisäksi kaksi näkyvää tamperelaista kunnallispoliitikkoa, kokoomuksen Lauri Santamäen ja SKDL:n Leo Suonpään omine taustajoukkoineen. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 70–73. Porvoo-helsinki: WSOY, 1998.
Ratkaiseviksi hankkeessa muodostuivat Erkki Lindforsin suhteet silloiseen pääministeriin Urho Kekkoseen niin suoraan kuin kauppaneuvos Kalle Kaiharin kautta. Vuoden 1956 valtion tulo- ja menoarvioon ilmestyi viiden miljoonan markan määräraha YKK:n muuttohankkeen selvittämiseen ja muuttokustannuksiin Tampereelle. Yksityisenä toimineen korkeakoulun hallitus ei kuitenkaan ollut yksimielinen muuttohankkeesta eikä ollut pyytänyt määrärahaa valtion budjettiin. Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 1956 sovittiin laitoksen siirtämisestä Tampereelle, mikä toteutettiin vuonna 1960. Samana vuonna valmistui yliopiston päärakennus, jonka suunnitteli Toivo Korhonen. Korkeakoulun muuttoa kiivaasti vastustanut YKK:n rehtori Tuttu Tarkiainen luonnehti tapahtunutta todeten, että kyseessä oli suomalaiskansallisen perinteen mukainen morsiamenryöstö. Tamperelaisten menettelystä syvästi mielensä pahoittanut Tarkiainen erosi YKK:n rehtorin virasta vuoden 1956 lopussa, ja uudeksi rehtoriksi muuttovaiheen ajaksi tuli sosiaalipolitiikan professori Armas Nieminen.Rasila 1973, s. 189.
Tampereella korkeakoulu alkoi laajentua. Vuonna 1964 perustettiin humanistinen tiedekunta ja vuonna 1965 taloudellis-hallinnollinen tiedekunta.
Tampereen yliopisto (1966–2018) pienoiskuva|Tampereen yliopiston vuonna 2003 valmistunut Pinni B -rakennus. Yhteiskunnallisen Korkeakoulun nimi muuttui vuonna 1966 Tampereen yliopistoksi. Tasavallan presidentti vahvisti 1. huhtikuuta lain Yhteiskunnallisen korkeakoulun muuttamisesta Tampereen yliopistoksi ja korkeakoulun toimialan muuttamisesta.
1960-luvun lopun opiskelijaradikalismi esiintyi Tampereen yliopistossa kiihkeänä ja sävyltään selvemmin äärivasemmistolaisena kuin muissa Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa. Opiskelijoilla oli Tampereen yliopiston valtuuskunnassa neljä edustajaa. Valtiokeskeinen suuntaus koulutus- ja kulttuuripolitiikassa johti 1960-luvun lopulta lähtien yksityisinä toimineiden korkeakoulujen siirtymiseen valtion laitoksiksi, mikä Tampereen yliopiston osalta toteutui syksyllä 1974. Kaupunginjohtaja Pekka Paavola vaati samaan aikaan yliopiston siirtymistä Hervantaan, mikä ei kuitenkaan toteutunut yliopiston oman vastustuksen vuoksi. Tampereen yliopiston siirtyminen valtion omistukseen merkitsi Tampereen kaupungin ja useiden yhteisöjen myöntämän huomattavan taloudellisen tuen päättymistä.Rekola, s. 76–78.
1970-luvun alusta lähtien yliopisto laajentui. Lääketieteellinen tiedekunta perustettiin 1972 ja kasvatustieteiden tiedekunta vuonna 1974. Vuonna 1974 yliopisto valtiollistettiin. Kielikeskus aloitti toimintansa vuonna 1976.
Yliopiston yhteyteen haviteltiin 1970-luvun alussa kansanmusiikki-instituuttia. Silloinen Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen johtaja Erkki Ala-Könni perusteli asiaa vuonna 1971 paitsi tutkijoiden tarvitsemalla lisätilalla ja laitoksen lisätyövoiman tarpeella, myös kansanmusiikin suosion kasvulla. Kansanmusiikki-instituutti perustettiin kuitenkin Kaustiselle, jossa se aloitti toimintansa vuonna 1974.Jari Niemelä: Meinattiin tehrä: näitäkin on Tampereelle ehrotettu, s. 45. Tampere-Seuran julkaisuja 125, 2012, Tampere. .
Yhteiskunnallinen, julkisen hallinnon ja sosiaaliturvan opetusjaokset yhdistettiin 1989 yhdeksi opetusjaostoksi, joka lopetettiin kokonaan vuonna 1998. Viimeisin laajennus yliopiston tiedekuntiin oli informaatiotieteiden tiedekunta, jonka toiminta alkoi vuonna 2001.
Useat Tampereen yliopiston rakennuksista nimettiin tunnettujen tamperelaisten suurmiesten mukaan: Päätalo, Linna, Virta ja Arvo.
Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyivät vuoden 2019 alussa uudeksi Tampereen yliopistoksi, joka on myös Tampereen ammattikorkeakoulun pääomistaja. Uuden korkeakoulun nimeksi piti tulla Tampereen uusi yliopisto, englanniksi Tampere New University, mutta nimi peruttiin, ja nimeksi tuli lopulta Tampereen yliopisto, englanniksi Tampere University. Tarkoitusta varten perustettiin Tampereen korkeakoulusäätiö 20.4.2017.
Opetusjaostot Yhteiskunnallinen korkeakoulu oli laitos, jonka tarkoituksena oli tuottaa maahan ammatillisesti päteviä toimihenkilöitä. Jotta näitä voitaisiin kouluttaa myös muista kuin ylioppilaista, korkeakoulussa toimi vuoteen 1998 saakka opetusjaostojärjestelmä.
Opetusjaostoissa oli mahdollista eri aikoina suorittaa (suluissa tutkintoa lähinnä vastaavat nykyiset tiedealueet) sanomalehtitutkinto (journalistiikka) kunnallistutkinto (kunnallistieteet) osuustoimintatutkinto lastensuojelututkinto (sosiaalihuolto) lainopillinen tutkinto (julkisoikeus) kansansivistystyön opettajatutkinto (aikuiskasvatustiede) kirjastotutkinto (informaatiotutkimus) yhteiskunnallinen tutkinto (yleissivistävä tutkinto) sosiaalihuoltajatutkinto (sosiaalihuolto).
Opetusjaostoissa suoritetut tutkinnot rinnastettiin alempiin korkeakoulututkintoihin, ja ne antoivat pätevyyden lähinnä erilaisiin kunnallisiin virkoihin. Merkittävä osa suomalaisista toisen maailmansodan jälkeisistä kunnallisvirkamiehistä sai pätevyytensä suorittamalla jonkin Tampereen yliopiston opetusjaostotutkinnon. Vuonna 2006 julkaistun selvityksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa kuntajohtajista oli ”Tampereen koulun” kasvatteja. Opetusjaostot lakkautettiin vuonna 1998Ihonen, M., Kiho, J., Peltola, K., Rautanen, P., Vuolanto, V. (2006) Tampereen yliopisto. Teoksessa Alaniska, H. (toim, 2006). Opiskelija opetuksen laadunarvioinnissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 16:2006. . . Sivu 88.. Nykyisin ylioppilastutkinto ei ole välttämätön yliopisto-opinnoissa.
Yliopiston tiedekunnat Yliopisto jakaantui kuuteen tiedekuntaan:
Tiedekunta Laitokset ja yksiköt/yksittäiset oppiaineet, joiden toiminnotkuuluivat tiedekuntaan Johtamiskorkeakoulu johtamiskorkeakoulu Kasvatustieteiden tiedekunta kasvatustieteiden yksikkö Luonnontieteiden tiedekunta matematiikan ja tilastotieteen tutkinto-ohjelma (informaatiotieteiden yksikkö) tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelma (informaatiotieteiden yksikkö)
tilastotieteen keskus (informaatiotieteiden yksikkö) Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta BioMediTech lääketieteen yksikkö
työterveyshuollon ja työlääketieteen professuuri (terveystieteiden yksikkö) Viestintätieteiden tiedekunta kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö viestinnän, median ja teatterin yksikkö informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma (informaatiotieteiden yksikkö)
Human-Technology Interaction -maisteriohjelma (informaatiotieteiden yksikkö) Yhteiskuntatieteiden tiedekunta terveystieteiden yksikkö yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö