Robert Henrik Rehbinder, ven. Роберт Иванович Ребиндер, (15. heinäkuuta 1777 Paimio – 8. maaliskuuta 1841 Pietari) oli suomalainen Rehbinderin aatelissukuun kuulunut virkamies ja kreivi. Hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841. Tässä virassaan hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan korkeimpia virkamiehiä. Rehbinderillä oli ratkaiseva rooli Suomen autonomian aseman vahvistamisessa, Hän osallistui 1808 Pietariin matkanneeseen lähetyskuntaan, edustamalla Suomen oikeuslaitoksia, tämän toimesta hän tuli valituksi keisarin sihteeriksi ja Porvoon valtiopäivien valmistelujen laatijaksi., Rehbinder on nimetty Pietarin tiedeakatemian kunniajäseneksi.
Elämä Robert Henrik Rehbinderin isä oli majuri ja vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder ja äiti laamanni E. J. af Palénin tytär Christina Margaretha. Rehbinder sai upseerin koulutuksen, mutta kirjautui Turun akatemiaan vuonna 1791 ja erosi armeijasta vuonna 1795. Hänestä tuli samana vuonna Turun hovioikeuden auskultantti. Rehbinder suoritti virkatutkinnon ja muutti lyhyen hovioikeusharjoittelun jälkeen vuonna 1797 Tukholmaan ja virkamieheksi kuninkaalliseen oikeusrevisioon. Vuonna 1802 hän sai kamarijunkkarin arvonimen, vuonna 1805 kihlakunnantuomarin arvon, ja vuonna 1807 hänet nimitettiin hovioikeudenasessoriksi.
Rehbinder osallistui vuonna 1800 Norrköpingin valtiopäiville. Suomeen Turun hovioikeuden apujäseneksi ja asessoriksi hän palasi vuonna 1807. Turun hovioikeus valitsi Rehbinderin edustajakseen Suomen lähetyskuntaan 9. syyskuuta 1808.Volanen s. 75. Rehbinder matkusti Pietariin joulun aikoihin vuonna 1808 osana Suomen lähetyskuntaa ja tapasi keisari Aleksanteri I:n. Hän jäi kaupunkiin avustamaan Suomen asioiden hoidossa, ja valmisteli yhdessä Mihail Speranskin kanssa asiakirjat Porvoon maapäiviä varten. Porvoossa Rehbinder johti yhdistettyä sotalaitos- ja kruununverokomiteaa ja osallistui kotimaista hallituskonseljia käsitelleen komitean työhön jäsenenä.Volanen s. 88–90.
Hän toimi valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841 ja hovioikeudenneuvoksena Turun hovioikeudessa vuosina 1811–1822.Volanen s. 151. thumb|right|150px|Rehbinderin kunniaksi julkaistu postimerkki vuodelta 1936. Vuonna 1824 valtiosihteeri Rehbinder ehdotti Suomen suuriruhtinaskunnan rajaa siirrettäväksi lännemmäs Pietarin porteilta, mutta tsaari Aleksanteri I katsoi, että Suomi säilyy varmemmin osana Venäjän valtakuntaa, kun raja on mahdollisimman lähellä tsaarin pääkaupunkia.Talvitie 2014, s. 264
Rehbinderistä tuli kreivi 1826. Venäjän keisari Nikolai I myönsi Rehbinderille vuonna 1832 Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera. Lisäksi hänelle oli myönnetty Pyhän Vladimirin ritarikunnan II luokan kunniamerkki ja Ruotsin kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan I luokan komentajamerkki. Vuonna 1834 hän sai todellisen salaneuvoksen arvonimen. Hänet on myös promovoitu filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1840 Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlassa. Hän omisti Paimion Viksbergin kartanon.
Robert Henrik Rehbinder sekä hänen puolisonsa Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845) ja isänsä on haudattu suvun mausoleumiin Paimion Pyhän Jaakobin kirkkomaalle.Pyhän Jaakobin kirkko. Paimion seurakunta. Viitattu 26.10.2015.
Kunnianosoituksia
Ritarikunnat kehyksetön|55x55px Pohjantähden ritarikunta komentajamerkki. kehyksetön|55x55px Pyhän Annan ritarikunta (II. luokka) ritarimerkki kaulanauhassa kehyksetön|55x55px Pyhän Annan ritarikunta (I. luokka) briljanttien kera 30. elokuuta 1814. kehyksetön|55x55px Pyhän Vladimirin ritarikunta (II. luokka) kunniamerkki 20. helmikuuta 1817. kehyksetön|55x55px Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera 7. marraskuuta 1832. kehyksetön|55x55px Pyhän Vladimirin ritarikunta (I. luokka) kunniamerkki 22. maaliskuuta 1839.
Arvonimet Vapaaherra (Ruotsin valtakunta) Kreivi (Venjäjän keisarikunta 1826) Todellinen salaneuvos (Venäjän keisarikunta 1834) Kunniatohtorin arvonimi (Suomen suuriruhtinaskunta 1840)
Nimikkokadut
Rehbinderillä on ollut enimmillään viisi Helsingin nimikkokatua. Niistä ovat jäljellä Iso Roobertinkatu, Pieni Roobertinkatu ja Rehbinderintie. Kaksi ensimmäistä kuuluvat Helsingin vanhimpiin kadunnimiin, mutta jälkimmäisin tuli käyttöön vasta 1908. Lisäksi nykyisen Mannerheimintien eteläosa oli 1800-luvulla nimetty Rehbinderin mukaan Itäiseksi ja Läntiseksi Heikinkaduksi (Henriksgatan). Katu nimettiin uudelleen 1942.
Postimerkki
Vuonna 1936 Rehbinderin muistoksi julkaistiin postimerkki.
Muistomitali
Pronssinen muistomitali.
Perintö
Rehbinderin katsotaan olleen luomassa pohjaa Suomen ulkopoliittisten asioiden hoidolle erityisesti Venäjän osalta.
Galleria
Katso myös
Rehbinder-suku
Lähteet Helsingin Sanomat 18.12.2005.
Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. Helsinki 1981.
Kansallisarkiston kirjallisen aineiston kokoelmia
Viitteet
Kirjallisuutta Robert Castrén, "Robert Henrik Rehbinder", teoksessa Skildrar ur Finlands nyare historia. Helsingfors : G. W. Edlund, 1882. Verkossa
Aiheesta muualla Markku Tyynilä, Robert Henrik Rehbinder, Biografiasampo (maksullinen)
Luokka:Suomen ministerivaltiosihteerit Luokka:Suomalaiset aateliset Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Porvoon valtiopäivät Luokka:Suomen lähetyskunta 1808 Luokka:Vuonna 1777 syntyneet Luokka:Vuonna 1841 kuolleet