pienois|Ranskalainen vaalijuliste vuodelta 1889. Antisemitistinen ehdokas Adolphe Willette julistaa: ”Juutalaiset ovat meille vihamielinen erilainen rotu… Juutalaisuus on vihollinen!”
Antisemitismi eli juutalaisvastaisuus tarkoittaa vihamielistä suhtautumista juutalaisiin joko heidän juutalaisen uskonsa tai kansallisuutensa vuoksi. Antisemitismi voi kohdistua juutalaisiin yksilöinä tai ryhmänä, ja se voi ilmetä esimerkiksi vihana, syrjintänä tai väkivaltana. Antisemitismin voi jakaa eri luokkiin, kuten poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen, nationalistiseen ja rodulliseen antisemitismiin. Nykyisin jotkut puhuvat myös uusantisemitismistä, jolla tarkoitetaan tietynlaista Israelin ja sionismin vastustuksena ilmenevää juutalaisvastaisuutta.
Juutalaiset ovat kolmituhatvuotisen historiansa aikana joutuneet lukuisien antisemitististen rajoitusten, karkotusten ja joukkomurhien uhreiksi. Jo varhaiskristillisyydessä syntyi voimakasta juutalaisvastaisuutta. Uskonnollisia juutalaisvainoja esiintyi Euroopassa etenkin ristiretkien ja inkvisition aikaan. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed järjesti Medinassa juutalaisten joukkomurhan 600-luvulla. 1800-luvulla Euroopassa nosti päätään rodullinen antisemitismi.
Antisemitismi kärjistyi kansallissosialistisen puolueen johtamassa natsi-Saksassa: juutalaisvainoista tunnetuin on 1930–1940-luvuilla tapahtunut holokausti, jossa kuoli noin kuusi miljoonaa juutalaista. Israelin itsenäistymisen jälkeen juutalaisviha kiihtyi myös arabimaissa, ja Israel on joutunut useiden vihamielisten hyökkäysten ja terrorismin kohteeksi.
Juutalaisia ahdistellaan nykyisinkin edelleen joissain Euroopan maissa. Muslimimaissa juutalaisvihaan sekoittuu niin Israelin-vastaisia mielialoja kuin uskonnollistakin vihaa.
Juutalaiset ovat halki vuosisatojen olleet vainojen ja syrjinnän kohteena, mikä on johtanut asumiseen ghettoissa ja juutalaiseen pakolaisuuteen eli exodukseen, karkotusten, vihanpidon ja vainojen vuoksi. Israelin valtion perustaminen YK:n mandaatilla vuonna 1948 Britannian hallinnoimaan Palestiinaan kuitenkin loi juutalaiselle kansalle oman kodin ja turvapaikan. Useat muut valtiot ovat myös tarjonneet turvaa juutalaisille, esimerkiksi Yhdysvallat, jonne monet juutalaiset ovat historian saatossa paenneet, ja jossa 1700-luvun valistuksen ajalta periytyvät vapauden ja ihmisoikeuksien periaatteet ovat turvanneet elämää. Juutalaisia elääkin nykyään eniten Yhdysvalloissa ja toiseksi eniten Israelissa.
Termin alkuperä ja merkitys
Sana antisemitismi (anti- ’vastaan’) viittaa ”semitismin” vastustamiseen. Juutalaisuuteen viittaavan sanan ”semitismi” otti käyttöön 1700-luvun lopussa elänyt saksalainen historioitsija August Ludwig von Schlözer, ja siitä johdettua antisemitismi-sanaa käytti tiettävästi ensimmäisenä juutalainen oppinut Moritz Steinschneider arvostellessaan vuonna 1860 saksankielisessä Hamaskir-aikakauskirjassa ranskalaista uskontotieteilijää Ernest Renania juutalaisiin kohdistuvista ennakkoluuloista. Yleiseen käyttöön sanan toi saksalainen toimittaja Wilhelm Marr, joka julkaisi vuonna 1879 suositun juutalaisvastaisen pamfletin Der Sieg des Judenthums über das Germanenthum. Sana ei esiinny teoksen alkuperäisessä versiossa, mutta 12. painos sisältää maininnan Marrin perustamasta Antisemiten-Liga-nimisestä puolueesta. Myös saksalainen historioitsija Heinrich von Treitschke käytti sanaa samana vuonna. Se levisi pian tämän jälkeen muihin kieliin.Richard S. Levy: ”Antisemitism, Etymology of”, s. 24–25 teoksessa Antisemitism – A Historical Encyclopedia of Prejudice and Persecution. Volume 1: A–M (ed. Richard S. Levy). ABC-CLIO 2005. Google Books Bein, Alex. The Jewish Question: Biography of a World Problem. Fairleigh Dickinson University Press, 1990, s. 594. .
Semitismi-käsite on peräisin kielitieteestä, mutta sillä viitataan ainoastaan juutalaisiin, vaikka myös esimerkiksi arabit ovat seemiläinen kansa.Lewis, Bernard. ”Semites and Antisemites” Ote kirjasta Islam in History: Ideas, Men and Events in the Middle East, The Library Press, 1973. Tämän vuoksi myöhemmät kansallissosialistit välttivätkin nimityksen käyttöä, sillä he eivät halunneet suututtaa arabiliittolaisiaan. Wilhelm Marrin mukaan juutalaisten vastustaminen Kristuksen-tappajina oli väärin, ja keskiaikaiset syytökset esimerkiksi rituaalimurhista olivat typeriä. Sen sijaan Marr vastusti ”juutalaista henkeä”, joka vaikutti haitallisesti saksalaiseen kulttuuriin ja elämään. Marrin ja hänen hengenheimolaistensa antisemitismi oli käsitteenä keskiaikaisen uskonnollisen juutalaisvastaisuuden ja nykyaikaisen rodullisen antisemitismin välimuoto.Laqueur 2006, s. 21–22.
Antisemitismin määritelmä
Yhdysvaltain ulkoministeriö määritteli antisemitismin vuoden 2005 raportissaan ”juutalaisia kohtaan niin yksilöinä kuin ryhmänäkin koetuksi vihaksi, joka perustuu juutalaiseen uskontoon ja/tai kansallisuuteen”.Report on Global Anti-Semitism. U.S. State Department, 5.1.2005.
Euroopan unionin virasto European Parliament Working Group on Antisemitism määrittelee antisemitismin: ”Antisemitismi on tietynlainen käsitys juutalaisista, joka voidaan ilmaista heihin kohdistuvana vihana. Antisemitismin kielelliset ja fyysiset ilmenemismuodot kohdistetaan juutalaisiin tai ei-juutalaisiin yksilöihin ja/tai heidän omaisuuteensa, juutalaisen yhteisön instituutioihin tai uskonnollisiin tiloihin.”
Muodot
Suomen juutalaisvihaa tutkinut Jari Hanski jakaa antisemitistiset syytökset neljään luokkaan: uskonnollisiin taloudellisiin teeseihin ”bolševikkijuutalaisista” teeseihin ”kansainvälisistä juutalaisista”
Historioitsija Edward Flannery löytää antisemitismille neljä muotoa:Flannery, Edward H. The Anguish of the Jews: Twenty-Three Centuries of Antisemitism, Stimulus Books, 2004. poliittinen ja taloudellinen antisemitismi (esimerkkeinä Cicero ja Charles Lindbergh) teologinen tai uskonnollinen antisemitismi (niin sanottu antijudaismi) nationalistinen antisemitismi (Voltaire ym., jotka arvostelevat juutalaisia näiden tavoista ja ominaisuuksista) rodullinen antisemitismi (kansallissosialismi)
Toimittaja ja kirjailija Louis Harap jakaa antisemitismin kuuteen luokkaan: uskonnollinen (juutalaiset Jeesuksen tappajina) taloudellinen (juutalaiset pankkiireina ja koronkiskojina) yhteiskunnallinen (röyhkeät juutalaiset) rasistinen (juutalaiset alempiarvoisina) ideologinen (juutalaiset vallankumouksellisina) kulttuurinen (juutalaiset yhteiskunnan perusteiden nakertajina)
Mahdollisia syitä
Juutalaisvihalle on löydetty selitysmalleja niin juutalaisuuden ominaisuuksista vihamielisyyden aiheuttajina kuin vihaajasta itsestään. Karl-Johan Illman selittää antisemitismin osittain yleisillä sosiaalipsykologisilla syillä:Turtiainen 2009, s. 158–159. Eristäytynyt vähemmistö herättää epäluuloa Tuntematonta vihataan Pelko muutetaan hyökkäävyydeksi Heikompaa on helppo lyödä Tarvitaan syntipukki Kateus juutalaisten menestystä kohtaan Juutalaisten näkyvyys ja helppous kohteena
Lisäksi hän löytää antisemitismistä erityisiä osia: Jumalanmurhaajamyytti Demonisointi Rituaalimurhasyytökset Salaliittoväitteet
Filosofi Jean-Paul Sartre esittää (Anti-Semite, s. 54.) juutalaisvihan syyksi ennakkoluuloja, tarvetta syntipukille, kapitalismista johtuvia taloudellisia syitä ja antisemiittien psykologisia ongelmia.Prager & Telushkin 2003, s. 63.
Historioitsija Bernard Lewisin mukaan antisemitismi on erilaisuuteen kohdistuvaa ennakkoluuloa, vihaa tai vainoa, jota määrittää tässä kaksi erityispiirrettä: juutalaisiin kohdistetaan kaksoisstandardeja ja heitä syytetään ”yleismaailmallisesta pahasta”.Lewis, Bernard. The New Anti-Semitism . The American Scholar, Vol. 75 No. 1, Winter 2006, s. 25–36. Perustuu luentoon Brandeis Universityssa 24.3.2004.
Dennis Prager ja Joseph Telushkin pitävät antisemitismiä kokonaan omana ilmiönään. He arvostelevat antisemitismin ”dejudaisointia” kuten syntipukkiteorioita. Heidän mielestään juutalaisvihaa ei voi selittää samoilla yleisillä syillä, joilla muukalaisvihaa selitetään, vaan juutalaisia on vihattu juuri heidän juutalaisuutensa vuoksi. Juutalaisvainoissa ei siis ole ollut kyse ennakkoluuloista, vaan juutalaisten vastustamisesta. He antavat nämä syyt:Prager & Telushkin 2003, s. 7–9. Juutalaisuuden uhka siitä syntyneiden uskontojen pätevyydelle Juutalaiset Jumalan ”luvattuna kansana” Juutalaisuuden perustaan kuuluva maailmanparantaminen haastamalla muut jumalat ja moraalin vaatimuksilla Juutalaisten kaikenlainen menestys juutalaisuutensa ansiosta
Historioitsija Walter Laqueurin mukaan juutalaisvastaisuus on historian aikana ollut vuoroin järjellistä ja vuoroin järjetöntä. Yhtenä aikana yhdessä maassa harjoitetut vainot eivät selitä muina aikoina toisissa maissa harjoitettuja vainoja, tai sitä miksi niitä ei esiintynytkään.Laqueur 2006, s. 37–38.
Antisemitismin yhtenä syynä on usein arveltu olleen juutalaisten yhteiskunnallinen asema. Juutalaiset ovat kuitenkin olleet Euroopassa historiansa aikana vihattuja niin rikkaina koronkiskojina ja hovijuutalaisina kuin köyhinä kerjäläisinäkin.Laqueur 2006, s. 36.
Historia
pienois|Keskiaikainen piirros juutalaisista roviolla. Antiikin aika
Juutalaisvihamielisyyttä esiintyi jo antiikin Egyptissä ja Kreikassa: epäilyjä juutalaisten suosimisesta, heidän jumalattomuudestaan ja lasten rituaalimurhista. Tunnetut roomalaiset kirjailijat kuten Cicero ja Tacitus arvostelivat kirjoituksissaan juutalaisten uskonnollisia tapoja, eristyneisyyttä ja juutalaisten siihen aikaan vielä harjoittamaa käännytystyötä. Yksi ensimmäisisitä vainoista syntyi Rooman hallitsemassa Egyptin Aleksandriassa vuonna 38, kun kaupungin pääkirjaston johtaja Apion väitti juutalaisten uhraavan ihmisiä synagogissaan ja käyttävän heidän vertaan leivonnaisissaan. Roomassa juutalaisia kuitenkin kohdeltiin ennen kristinuskon tuloa valtakunnanuskonnoksi yleisesti ottaen samoin kuin muitakin vähemmistökansallisuuksia.Turtiainen 2009, s. 144. Juutalaisuudestaan luopuneet hyväksyttiin osaksi muuta yhteiskuntaa.Prager & Telushkin 2003, s. 72.
Kristitty ja eurooppalainen antisemitismi
Varhainen kristitty antisemitismi
Uudessa testamentissa on voimakasta juutalaisten arvostelua. Se voidaan nähdä vielä juutalaisuuden sisäisenä keskusteluna, sillä kristinusko oli syntyessään juutalaisuuden sisäinen liike. Kun kristinuskon painopiste siirtyi pois juutalaisuudesta sekä Uuden testamentin tekstit kanonisoitiin ja niitä alettiin pitää erehtymättömänä Jumalan sanana, juutalaista kansaa vastaan tunnetut ennakkoluulot vahvistuivat. Opillinen antijudaismi muuttui vähitellen antisemitismiksi, ja moni varhainen kirkkoisä julisti vihaavansa juutalaisia. Varhaisiin kristillisiin kirjoituksiin sisältyi juutalaispolemiikkia, syytös Jeesuksen (ja Jumalan) surmaamisesta ja juutalaisten nimitys ”Paholaisen jälkeläisinä”. Tämä tarjosi pohjan ja oikeutuksen tulevalle kristilliselle antisemitismille.Turtiainen 2009, s. 145–147.
Keskiaika
Juutalaisten laillinen asema heikkeni Euroopassa keskiajalle siirryttäessä. Ristiretkien (1096–) myötä alkoivat juutalaisten joukkomurhat Ranskassa ja Keski-Euroopassa heidän kieltäydyttyään kääntymästä kristityiksiTurtiainen 2009, s. 147.Prager & Telushkin 2003, s. 80.. Juutalaiset kokivat nöyryytyksiä ja syytöksiä rikoksista kristittyjä kohtaan, kuten rituaalimurhista. Heidät rajoitettiin ammatteihin, joissa he joutuivat syytetyiksi koronkiskonnasta. Mustan surman aikana juutalaisia syytettiin kaivojen myrkyttämisestä, koska omien puhtaussääntöjensä ansiosta he selvisivät kulkutaudista vähällä. Myös juutalaisten sinnikäs käännytysvastarinta ajoi monet totalitaristiset hallinnot juutalaisten karkotuksiin ja joukkomurhiin muiden keinojen puutteessa.Prager & Telushkin 2003, s. 10.