pienoiskuva|Transsukupuolisuuden symbolina käytetty Pride-lippu. pienoiskuva|Transsukupuolisuuden symbolina käytetty sukupuolisymboli.Transsukupuolisuus (vanh. transseksuaalisuus) tarkoittaa että henkilö identifioituu eli kokee kuuluvansa hänelle syntymässä kehon rakenteen perusteella määritellyn biologisen sukupuolen suhteen vastakkaiseen sosiaaliseen sukupuoleen. Tämä sukupuoli-identiteettiin liittyvä sukupuoliristiriita saattaa aiheuttaa sukupuolidysforiaa, eli voimakasta pahaa oloa ja ahdistuneisuutta.
Transsukupuoliset kokevat syntymässä määritellyn sukupuolensa ja siihen liittyvät fyysiset piirteet ja yhteiskunnan opettamat sukupuoliroolit itselleen vieraiksi ja usein myös ahdistaviksi ja vastenmielisiksi. Transsukupuoliset muodostavat sukupuolivähemmistön, jonka kooksi arvioitiin vuonna 2015 noin prosentti väestöstä. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että jopa noin 4 prosenttia nuoruusikäisistä ei identifioidu biologiseen sukupuoleensa.
Osa transsukupuolisista käy läpi fyysisen sukupuolen korjausprosessin, jossa kirurgisin ja hormonaalisin toimin kehoa muutetaan lähemmäs hänen identiteettinsä mukaista sukupuolta. Osalla transsukupuolisista ei ole sukupuolidysforiaa tai se on vähäistä eivätkä korjaushoidot ole tarpeen. Hoidot ovat monissa maissa myös kalliita, sekä niihin pääseminen voi olla vaikeaa sekä epämiellyttävää. Myös sosiaaliset syyt kuten perhesuhteet voivat heikentää mahdollisuuksia hoitoon. Osa transsukupuolisista pyrkii salaamaan syntymässä määritellyn sukupuolensa muun muassa ympäristön kielteisen asenteen eli transfobian, syrjinnän tai väkivallan ehkäisemiseksi. Sukupuolimerkinnän ja nimen vaihtaminen lievittää usein sukupuolidysforiaa ja parantaa henkilön henkistä hyvinvointia.https://docsforhealth.org/resources/name-gender-marker-change/
Transsukupuolisuutta ei pidetä sairautena eikä häiriönä. Sukupuoli-identiteetin ja kehon väliseen ristiriitaan saattaa liittyä kuitenkin paljon henkistä kärsimystä ja psykososiaalisen toimintakyvyn laskua. Tällöin voidaan diagnosoida seksuaaliterveyden häiriö, jotta hän olisi oikeutettu saamaan lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja. Eheytyshoito, joka tähtää sukupuoli-identiteetin muuttamiseen on osoittautunut vaikutuksettomaksi sekä turhaa psyykkistä kuormitusta aiheuttavaksi.
Termejä Transnainen (, MtF) on transsukupuolinen henkilö, joka identifioituu naiseksi ja transmies (, FtM) identifioituu mieheksi. Cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen.
Transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen termistä johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Tätä pidetään vanhentuneena käännöksenä, koska transsukupuolisuudesta ei pysty päättelemään henkilön seksuaalisuutta.
Läheiset käsitteet ja käytännöt
Muunsukupuolisuus
Osa muunsukupuolisista henkilöistä identifioituu myös transsukupuolisiksi. Muunsukupuoliset identiteetit eivät ole pelkästään miehisiä tai naisellisia. Muunsukupuoliset henkilöt voivat kokea liikkuvansa miesten ja naisten roolien välillä (sukupuolijoustavuus) tai olevansa sekä maskuliinisia että feminiinisiä samanaikaisesti (androgyynisyys). Androgyynit henkilöt puolestaan voivat identifioitua sukupuolen ulkopuolisiksi tai sukupuolettomiksi, sukupuolien väliin, sukupuolten yli liikkuviksi tai useita sukupuolia samanaikaisesti ilmentäviksi. Muunsukupuoliset identiteetit ovat riippumattomia seksuaalisesta suuntautumisesta.
Ristiinpukeutuminen
Ristiinpukeutuja eli transvestiitti on henkilö, joka pukeutuu vaatteisiin, jotka on määritelty vastakkaisen sukupuolen vaatteiksi. Yorkin yliopiston filosofian professori Michael A. Gilbert määrittelee ristipukeutumisen seuraavasti: ristipukeutuja on henkilö, joka identifioituu tiettyyn sukupuolensa ja joka on syntymässä määritelty kuuluvaksi kyseiseen sukupuoleen, mutta joka käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita nimenomaan siksi, että ne ovat vastakkaisen sukupuolen vaatteita. Tämä määritelmä sulkee pois henkilöt, jotka käyttävät vastakkaisen sukupuolen vaatteita muista syistä, kuten elantonsa vuoksi pukeutuvat sukupuolijäljittelijät, rooleja esittävät näyttelijät, yksittäiset henkilöt jotka nauttivat naamiaisista ja niin edelleen.
Ristipukeutujat eivät tyypillisesti identifioidu vastakkaisen sukupuolen kanssa, halua olla sitä eivätkä yleensä omaksu vastakkaisen sukupuolen käyttäytymistä tai käytäntöjä, eivätkä he yleensä halua muuttaa kehoaan lääketieteellisin tai kirurgisin keinoin. Suurin osa ristipukeutujista identifioituu heteroseksuaaleiksi.
Drag pienoiskuva|Joukko esiintyjiä pukeutumassa Drag king-asuihin.
Drag on sukupuolirooleilla leikitteleviä vaatteita ja meikkiä, joita käytetään esiintymistä tai viihdyttämistä varten. Drag-esitys sisältää kokonaisvaltaisen esiintymisen vaatteiden ja meikin lisäksi. Drag voi olla teatterimaista, koomista tai groteskia. Drag queenit on joskus nähty naisten karikatyyreina. Drag-taiteilijoilla on pitkä perinne HLBTIQ-kulttuurissa.
Drag-esiintyjiä ei lähtökohtaisesti pidetä transsukupuolisina. Osalle transsukupuolisista drag-yhteisöt ovat kuitenkin toimineet turvallisena ympäristönä sukupuoli-identiteetin tutkimiselle. Jotkut drag-esiintyjät, kuten Carmen Carerra, ovat myöhemmin kertoneet olevansa transsukupuolisia. Sukupuoliristiriita ja -dysforia
Transsukupuolisuuteen liittyy usein voimakas sukupuoliristiriidan ja sukupuolidysforian tunne. Dysforiaa voivat aiheuttaa niin fyysiset kuin sosiaalisetkin tekijät.
Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä. Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa. Myös kokemus seksuaalisesta traumasta tai pahoinpitelystä voi lisätä omien genitaalialueiden tai rintojen kokemista vieraiksi ja ahdistaviksi.
Transsukupuolisuus voi ilmetä missä iässä ja kehitysvaiheessa tahansa. Monet transsukupuoliset kuvaavat sukupuoliristiriidan kokemusten ajoittuvan ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteen, mutta transsukupuolisuus voi ilmetä myös aikuisiässä ilman aikaisempia kokemuksia ja ilman vahvaa kehodysforian tuntemusta. Kehodysforian kokeminen ei kuitenkaan ole transsukupuolisuuden kriteeri, eivätkä kaikki transsukupuoliset koe dysforiaa.
Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttaa esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Transsukupuolisten henkilöiden itsemurhariski on moninkertainen verrattuna muuhun väestöön. Vaikka enemmistö tutkimuksista viittaa sukupuolenkorjaushoitojen vähentävän itsetuhoisuutta, tutkimusnäyttö kärsii metodologisista puutteista. Omilta vanhemmilta saatu henkinen tuki vähentää merkittävästi transnuorten itsemurhariskiä.Impacts of Strong Parental Support for Trans Youth. A report prepared for Children’s Aid Society of Toronto and Delisle Youth Services. Trans Pulse 2012. https://transpulseproject.ca/wp-content/uploads/2012/10/Impacts-of-Strong-Parental-Support-for-Trans-Youth-vFINAL.pdf
Hyvinvointi ja mielenterveys Transsukupuolisten mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat vahvasti yhteydessä vähemmistöstressiin. Tutkimusten mukaan transsukupuoliset kohtaavat syrjintää ja marginalisaatiota noin joka neljäntenä päivänä. Tällaiset stressitekijät vaikuttavat suoraan mielenterveyteen ja hyvinvointiin, aiheuttaen masennusta ja ahdistusta. Vähemmistöstressin vaikutukset toimivat useiden mekanismien kautta, mukaan lukien sisäistetyn stigman, ruminaation (märehtivän ajattelun) ja sosiaalisen eristäytymisen kautta, ja selittävät osaltaan korkeampia psyykkisen oireilun lukuja transsukupuolisilla. Vuonna 2016 julkaistussa meksikolaistutkimuksessa havaittiin, että 90 prosenttia osanottajista oli kohdannut transsukupuolisuutensa vuoksi ongelmia kotona, koulussa tai työpaikalla. Tanska poisti ensimmäisenä maana transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden luokituksesta.
Transsukupuolisten itsemurhariskin on havaittu olevan on noin 20–25 kertaa tavanomaista suurempi ja sukupuolenkorjaushoitoihin pyrkivillä vastaanotoille saapuvilla transhenkilöillä on havaittu valtaväestöä huomattavasti korkeampi persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys. Erityisen korkea on B-klusterin persoonallisuushäiriöiden osuus transnaisilla, joille tyypillistä on myös tavallista vaikeampi psykopatologinen profiili.Madeddu F, Prunas A, Hartmann D. Prevalence of Axis II disorders in a sample of clients undertaking psychiatric evaluation for sex reassignment surgery. Psychiatr Q. 2009 Dec;80(4):261-7. B-klusterin persoonallisuushäiriöt ovat yksi persoonallisuushäiriöiden pääryhmistä, joista epävakaa persoonallisuus on yleisin transväestössä. Tutkimuksissa korostetaan, että transhenkilöiden kokema pitkäaikainen syrjintä ja invalidointi voivat johtaa oireisiin, jotka muistuttavat persoonallisuushäiriön piirteitä. Lisäksi diagnooseissa on havaittu olevan ennakkoluuloisuutta: transhenkilöille diagnosoidaan persoonallisuushäiriöitä useammin kuin cissukupuolisille, vaikka taustalla olevien psykopatologioiden tasoissa ei olisi eroa.
Sukupuolta vahvistava hoito pienoiskuva|Hormonaalisen ja sosiaalisen sukupuolen vahvistusprosessin läpikäynyt transsukupuolinen näyttelijä Hunter Schafer.
Sukupuolta vahvistava hoito on ainoa toimivaksi todistettu keino lievittää transsukupuolisuudelle tyypillistä sukupuoliristiriitaa. Prosessi on yksilöllinen ja koostuu erilaisista hormonaalisista, kirurgisista ja psykiatrisista hoidoista sekä sosiaalisista ja juridisista muutoksista. Hoitojen tavoitteena ei ole vaihtaa henkilön kokemaa sukupuoli-identiteettiä, vaan korjata fyysinen ja sosiaalinen sukupuoli vastaamaan olemassa olevaa identiteettiä. Fyysisiin hoitoihin kuuluvat sukupuolihormonihoidot (esim. testosteroni, estrogeeni) sekä erilaiset leikkaushoidot (esim. rintojen poisto ja sukuelinten muotoilu). Sosiaalinen puoli kattaa esimerkiksi nimen vaihdon, "kaapista ulos tulemisen" ja pukeutumistyylin muuttamisen. Suomessa juridisen sukupuolen vahvistaminen on nykyään ilmoitusasia, joka on irrotettu lääketieteellisistä vaatimuksista. Hoitojen tulokset ovat pääosin myönteisiä, ja suurin osa kokee niistä merkittävää hyötyäHormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes. Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010., mutta niihin liittyy myös riskejä ja haasteita.
Taustatekijät Laaja brittiselvitys osoitti vuonna 2024, että transsukupuolisuuteen ei ole löytynyt selkeää selitystä geeneistä, aivorakenteista eikä hormoneista. Tietyt biologiset tekijät selittävät silti transsukupuolisuutta ainakin joissain tapauksissa. Osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi. Nykytiedon mukaan sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja muuttuminen on useiden sikiö- ja nuoruusajan hormonaalisten, geneettisten sekä joidenkin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Varsinaista aikuisiän transsukupuolisuutta arvioidaan selittävän kuitenkin yksinomaan geneettiset ja sikiöajan hormonaaliset tekijät, koska sosiaalisen kasvuympäristön yhteyttä transsukupuolisuuteen ei ole pystytty osoittamaan.
Hormonaaliset tekijät