Pauliine Koskelo (o.s. Järvelä; s. 22. kesäkuuta 1956 Salo) on suomalainen juristi.
Koskelo toimi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suomalaisena tuomarina vuosina 2016–2024 ja sitä ennen Suomen korkeimman oikeuden presidenttinä vuosina 2006–2015.
Ura Koulutus ja virkamiesura Koskelo valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1979 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1985. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi toukokuussa 2010.Oikeustieteen kunniatohtorit (doctores honoris causa) promootiossa 2010
Koskelo toimi oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla lainsäädäntöneuvoksena 1985–1995 ja osallistui muun muassa yrityssaneerauslain ja yksityishenkilöiden velkajärjestelystä annetun lain valmisteluun sekä kuluttajasuojalain ja osakeyhtiölain uudistustyöhön. Vuodet 1995–2000 Koskelo työskenteli Euroopan investointipankissa Luxemburgissa oikeudellisen pääyksikön yksikönjohtajana, apulaisjohtajana ja viimeksi johtajana.
Tuomarina Koskelo nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1. heinäkuuta 2000 alkaen. Joulukuussa 2005 tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti hänet korkeimman oikeuden presidentiksi ensimmäisenä naisena. Koskelo aloitti tehtävässä vuoden 2006 alussa. Koskelo oli tehtävään nimitettäessä KKO:n jäsenistä iältään nuorin. Koskelo toimi vuoden 2013 alkuun saakka tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtajana. Vuoden 2016 alusta Koskelo siirtyi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi. Hän seurasi tehtävässä Päivi Hirvelää, joka puolestaan siirtyi korkeimman oikeuden jäseneksi.
Kritiikkiä Presidenttiaikanaan Koskelo osallistui aktiivisesti Suomen oikeuslaitoksesta käytävään julkiseen keskusteluun. Marraskuussa 2013 hän kuvaili poliitikkoja heikoiksi ja neuvottomiksi oikeuslaitoksen uudistajiksi. Vuonna 2011 Koskelo arvosteli eduskunnan perustuslakivaliokuntaa sen vastustaessa korkeimman oikeuden päätöstä yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta.
Huhtikuussa 2014 Yle kertoi Koskelon lähestyneen kansanedustajia useilla sähköpostiviesteillä, jotka koskivat myös vireillä olevia lainsäädäntöasioita. Tilanne oli ongelmallinen, sillä tuomiovallan edustajien ei tulisi puuttua lakia säätävän tahon eli eduskunnan toimintaan. Koskelo itse kommentoi kyseen olleen vain yleisen materiaalin ja lisätietojen välittämisestä. Koskelon toiminnasta tehtiin kaksi kantelua oikeuskanslerille, jonka mukaan Koskelo ei kuitenkaan pyrkinyt viesteillään painostamaan kansanedustajia.
Yksityiselämä Koskelon ensimmäinen puoliso vuosina 1976–1983 oli Jyrki Koskelo ja toinen puoliso vuodesta 1987 on entinen kuluttaja-asiamies Gerhard af Schultén.
Julkaisuja Avioerot ja niihin vaikuttaneet tekijät 1930–1977 (pro gradu -tutkielma, 1979) Avoliitto vai avioliitto? (1984), yhdessä Sami Mahkosen kanssa, Kauppalain pääkohdat (1987), yhdessä Leif Sevónin ja Thomas Wilhelmssonin kanssa, Uudet velkalait perinnässä (1993), yhdessä Yrjö Lehtosen kanssa, Yksityishenkilön velkajärjestely (1993), yhdessä Liisa Lehtimäen kanssa, Yrityssaneeraus (1994), Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettely (2004),
Lähteet
Luokka:Korkeimman oikeuden presidentit Luokka:Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit Luokka:Vuonna 1956 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt