Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (vuoteen 1985 Kirstinä, s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu) on suomalainen vihreä poliitikko. Hän toimi kansanedustajana vuosina 2007–2023, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2015–2019 sekä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 2005–2017 ja uudelleen vuodesta 2021.
Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori. Ennen politiikkaan lähtemistä hän työskenteli kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.
Koulutus ja tutkimus Alanko-Kahiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2007. Vuosina 1993–2001 Alanko-Kahiluoto työskenteli tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Vuosina 2001–2007 hän oli Suomen Akatemian projektitutkija. Alanko-Kahiluoto oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmies Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2004–2007.
Alanko-Kahiluodon väitöskirja ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot’n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Alanko-Kahiluoto on suomentanut muun muassa Maurice Blanchot’n kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001). Hän on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkijan ja filosofian tohtorin, Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).
Poliittinen toiminta Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005. Alanko-Kahiluoto toimi myös Vihreiden Naisten puheenjohtaja vuosina 2014-2015. Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta. Vuoden 2017 kuntavaaleissa hän ei asettunut ehdolle. Vuoden 2021 kuntavaaleissa hänet valittiin uudelleen kaupunginvaltuustoon vihreiden ehdokkaana.
Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesällä 2011 hän oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen vaalissa toiseksi Ville Niinistön jälkeen. Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston siirryttyä kehitysministeriksi eronneen Heidi Hautalaa tilalle. Vuosina 2009–2011 Alanko-Kahiluoto toimi Vihreän eduskuntaryhmän toisena ja vuonna 2013 ensimmäisenä varapuheenjohtajana.
Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014 ja sai 5 643 ääntä, eikä tullut valituksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kolmannelle kaudelleen eduskuntaan 7 884 äänellä. Hänet valittiin vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
Vuoden 2015 vaalien jälkeen Alanko-Kahiluoto valittiin suuren valiokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Aiemmin hän on ollut varsinainen jäsen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vuosina 2009–2015, sivistysvaliokunnassa vuosina 2008–2011 ja 2012–2014, puolustusvaliokunnassa vuosina 2014–2015, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa vuosina 2007–2008 ja perustuslakivaliokunnassa vuosina 2007–2008. Vuonna 2011 hän toimi lyhyen aikaa tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana, jona hän toimi uudelleen myös vaalikaudella 2019-2023.
Alanko-Kahiluodon erityisosaamista ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka, sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset. Hän oli vuonna 2006 perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-liikettä. Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja. Vuonna 2015 Alanko-Kahiluoto on Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtaja.
Touko Aallon luovuttua Vihreiden puheenjohtajuudesta Alanko-Kahiluoto ilmoitti olevansa käytettävissä uudeksi puheenjohtajaksi. Häntä ei kuitenkaan tälläkään kertaa valittu.
Yksityiselämä Alanko-Kahiluoto on ollut vuodesta 1996 naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa, ja heillä on kaksi lasta. Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.
Muusikot Ismo Alanko, Ilkka Alanko ja Petri Alanko sekä Satu Alanko-Rautamaa ovat Alanko-Kahiluodon serkkuja. Alanko on Outi Alanko-Kahiluodon äidin tyttönimi.
Alanko-Kahiluoto on kertonut olleensa koulukiusattu.
Toimitettuja teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla Outi Alanko-Kahiluodon kotisivut
Outi Alanko-Kahiluoto 375 humanistia -sivusto 30.10.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
Luokka:Vihreän liiton poliitikot Luokka:Kansanedustajat Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Helsingin vaalipiiri Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Vuonna 1966 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt