Aeneas ja Dido (, ”Hylätty Dido”) on vuonna 1910 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Vergiliuksen Aeneikseen perustuvan lyhyen elokuvan on ohjannut Luigi Maggi.
Juoni Myrsky ajaa paenneet troijalaiset Afrikan rannikolle, jossa he jäävät Karthagon kuningattaren Didon amatsonien vangeiksi. Dido rakastuu troijalaisten johtajaan Aeneakseen ja hylkää Numidian kuninkaan Iarbaksen kosintayrityksen. Ankhises ilmestyy unessa Aeneakselle ja kehottaa häntä jatkamaan matkaa. Kun Iarbas hyökkää Karthagoon, Aeneas lähtee salaa purjehtimaan kohti Roomaa. Karthagossa syttyy kapina ja hylätty Dido heittäytyy palatsinsa liekkeihin.
Näyttelijät
Tuotanto ja vastaanotto Ambrosio Filmin tuottama Aeneas ja Dido on yksi 1910-luvun vaihteessa tehdyistä antiikin mytologiaan perustuvista elokuvista. Sen varsinainen tekstilähde on Pietro Metastasion oopperalibretto Didone abbandonata, josta on useita sovituksia. Arrigo Frustan käsikirjoittama ja Luigi Maggin ohjaama Aeneas ja Dido oli elokuvahistorian ensimmäinen Aeneis-filmatisointi.
Kolmiulotteisen vaikutelman antavaa teatterilavastusta käytettiin myös Maggin elokuvissa Lo schiavo di Cartagine (1910), La vergine di Babilonia (1910), Salambò (1911) ja Delenda Carthago! (1914). Se sisältää itämaisia aineksia, jotka viittaavat muinaiseen Persiaan ja Assyriaan. Dido ja Aeneas on puettu kreikkalais-roomalaisiin asuihin, kun taas Didon amatsonit käyttävät leopardinnahkoja ja kartiomaisia kypäriä. Afrikkalaisten palvelijoiden kasvot on meikattu mustiksi.
Aeneas ja Dido sai ensi-iltansa Italiassa tammikuussa 1911, mutta sitä oli levitetty Yhdysvalloissa jo edellisen vuoden joulukuussa. Aikalaiskritiikki kiitti varsinkin sen lavastusta, puvustusta ja kuvausta. Suomessa elokuvaa esitettiin helmikuussa 1911. Lehtimainosten mukaan ”loistava taidefilmi” oli ”hyvin jännittävä ja liikuttava”.
Aeneas nähtiin seuraavan kerran valkokankaalla Steve Reevesin esittämänä elokuvissa Troijan urhot (1961) ja La leggenda di Enea (1962), joista kumpikaan ei varsinaisesti perustu Vergiliuksen alkutekstiin. Alkuperäisteokselle uskollisin filmatisointi on Franco Rossin tv-sarja Eneide (1971), joka sisältää myös Didon henkilöhahmon.
Restaurointi Elokuvasta on säilynyt ruotsinkielisillä väliteksteillä varustettu sävytetty nitraattikopio, joka on restauroitu Bolognan elokuva-arkistossa vuonna 2010. Alkuperäisestä 275 tai 319 metrin pituudesta on jäljellä 246 metriä. Restaurointi on nähtävissä Torinon elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Historialliset elokuvat Luokka:Italialaiset mykkäelokuvat Luokka:Vuoden 1910 italialaiset elokuvat Luokka:Luigi Maggin ohjaamat elokuvat