thumb|oikea|300px|Saksan työläis- ja sotilasneuvostojen valtakunnallinen kongressi Berliinissä 16.12.1918. Työläisneuvosto on ansiontyönään toisen palveluksessa työtä tekevien henkilöiden järjestämä päättävä tai neuvoa-antava elin. Niitä kehittyi ensi alkuun Pietarissa ja Torinossa ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja niiden pyrkimyksenä oli vaihtelevilla keinoilla tuoda suoraa demokratiaa työpaikoille.
Idea työläisten itsehallinnosta sai jalansijaa etenkin Jugoslaviassa, jossa alettiin kokeilla Neuvostoliiton reaalisosialismista erkanevia muotoja 1952 alkaen, joita voidaan luokitella kolmeen eri vaiheeseen. Tämä oli osasyynä 1950-luvulla tapahtuneeseen välirikkoon Neuvostoliiton ja Jugoslavian välillä. Tunnetuimmaksi työläisneuvostoja käyttäneistä järjestelmistä jäi markkinasosialismi, jota käytettiin 1963–1973.
Tässä järjestelmässä pankkeja, sairaaloita ja muita järjestöjä oli tarkoitus johtaa työväenneuvosto. Käytännössä kuinka paljon työntekijöillä oli vaikutusvaltaa vaihteli suuresti yrityksestä toiseen. Tavallisilla työntekijöillä ei useimmiten ollut kannustimia puuttua muihin asioihin kuin palkkaamiseen, irtisanomisiin ja etuisuuksiin. Kaiken kaikkiaan työntekijöiltä usein puuttui tarpeellinen aika ja tietoperusta liiketaloudellisten päätösten tekemiseen.
Jugoslavian työläisneuvostot kiinnittivät huomiota Unkarissa ja muissa maissa. Unkarissa pyrittiin reformoimaan sosialismia 1950-luvulla ja tällöin otettiin käyttöön myös työläisneuvostot. Ne pyrkivät saamaan itselleen poliittista valtaa kun taas poliittinen johto halusi rajata niiden toimintaa pelkästään talouteen ja tuotantoon. Neuvostojoukkojen interventio 1956 tukahdutti kaikki uudistuspyrkimykset ja marraskuussa 1957 työläisneuvostot lakkautettiin asetuksella.
Suomen sisällissodan aikana punaisten kansanedustuslaitoksena toimi työväen pääneuvosto.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Sosialismin historia Luokka:Työoikeus