pienoiskuva|Holstein-Gottorp-Romanovin vaakuna. Holstein-Gottorp on eurooppalainen hallitsijasuku, alkujaan tanskalaisen Oldenburgin hallitsijasuvun haara. Se hallitsi Holstein-Gottorpin herttuakuntaa vuosina 1544–1773, Ruotsia vuosina 1751–1818, Oldenburgin suurherttuakuntaa (alkuaan herttuakuntaa) vuosina 1773–1918 ja Venäjän keisarikuntaa vuosina 1762 ja 1796–1917.
Suvun historia Suku polveutuu Tanskan kuningas Fredrik I:n nuorimmasta pojasta Adolfista, jolle annettiin vuonna 1544 Holstein-Gottorpin herttuan arvo. Suku jakautui myöhemmin neljään sukuhaaraan.Nordisk familjebok (1914), s. 597–600 Runeberg.org. Viitattu 21.9.2017. Vanhimman sukuhaaran päämies, Holstein-Gottorpin herttua Karl Peter Ulrich, jonka äiti oli venäläinen suuriruhtinatar Anna Petrovna, valittiin vuonna 1762 Venäjän keisariksi nimellä Pietari III, kun alkuperäinen Romanovin hallitsijasuku oli sammunut. Vaikka Pietari III:n hallitsijakausi jäi lyhyeksi, kaikki Venäjän keisarit vuonna 1796 valtaan tulleesta Paavali I:stä lähtien olivat hänen jälkeläisiään ja Holstein-Gottorpin suku oli siten tosiasiassa Venäjän keisarisukuna vuoteen 1917, vaikka käyttikin siellä nimeä Romanov.Romanov dynasty Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.9.2017.
Vuonna 1751 Ruotsin kuninkaaksi valittu Aadolf Fredrik edusti suvun erästä nuorempaa haaraa. Hänen sukunsa hallitsi Ruotsia vuoteen 1818, jolloin kruunu siirrettiin Bernadotten suvulle. Ruotsalaisen sukuhaaran viimeinen miespuolinen edustaja oli vuonna 1877 kuollut Kustaa IV Aadolfin poika, Vaasan prinssi Kustaa.Nordisk familjebok (1909), s. 1030 Runeberg.org. Viitattu 21.9.2017. Vuosina 1814–1818 suku hallitsi myös Ruotsin kanssa personaaliunionissa ollutta Norjaa.
Holstein-Gottorpin herttuan arvo oli siirtynyt Pietari III:n keisariksi tulon yhteydessä hänen pojalleen Paavalille, joka vuonna 1773 luovutti sopimuksella herttuakuntansa Tanskalle ja sai vastineena Oldenburgin herttuakunnan ja Delmenhorstin.Nordisk familjebok (1909), s. 1025 Runeberg.org. Viitattu 21.9.2017. Hän lahjoitti ne samana vuonna isoisänsä serkulle, Ruotsin kuningas Aadolf Fredrikin veljelle Fredrik Augustille, joka sai seuraavana vuonna Oldenburgin herttuan arvon. Holstein-Gottorpit hallitsivat sen jälkeen Oldenburgia, vuodesta 1815 suurherttuakuntana ja vuodesta 1871 osana Saksan keisarikuntaa. Suvun viimeinen hallitsija oli vuonna 1918 vallankumouksella syrjäytetty Oldenburgin suurherttua Fredrik August II.
Suvun hallitsijat Ruotsin kuninkaat Aadolf Fredrik 1751–1771 Kustaa III 1771–1792 Kustaa IV Aadolf 1792–1809 Kaarle XIII 1809–1818 (myös Norjan kuningas 1814–1818)
Venäjän keisarit Pietari III 1762 Paavali I 1796–1801 Aleksanteri I 1801–1825 Nikolai I 1825–1856 Aleksanteri II 1856–1881 Aleksanteri III 1881–1894 Nikolai II 1894–1917
Oldenburgin hallitsijat Hallitsijanimenä vuoteen 1774 kreivi, vuosina 1774–1829 herttua, vuodesta 1829 suurherttua.
Fredrik August I 1773–1785 Vilhelm 1785–1823 (syrjäytetty 1810–1813) Pietari I 1823–1829 August 1829–1853 Pietari II 1853–1900 Fredrik August II 1900–1918
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsin hallitsijasuvut Luokka:Hallitsijasuvut