thumb|350px|Ilmakuva Pietarhovin palatsialueesta. Etualalla Suuri palatsi ja Merikanava sekä Alapuisto, palatsin takana Yläpuutarhan muotopuutarha.Pietarhovin palatsi (, vuosina 1944–1997 Petrodvorets) on Pietarhovin kaupungissa 29 kilometrin päässä luoteeseen Pietarista sijaitseva palatsikokonaisuus, jonka keisari Pietari Suuri rakennutti 1700-luvun alkupuolella kesäpalatsikseen. Palatsikokonaisuuteen kuuluvat Pietarhovin suuri pääpalatsi, puistokokonaisuus, Mon Plaisir -tiilipalatsi, Marly-palatsi, Eremitaaši-paviljonki, Cottage-palatsi sekä hovinaisten asuinrakennus, jossa sijaitsee nykyisin Benois-taiteilijasuvun museo.

Venäjän keisariperheen jäsenet viettivät Pietarhovissa kesiään vallankumoukseen 1917 asti. Palatsialue tuhoutui toisessa maailmansodassa saksalaismiehityksen aikana vuosina 1941–1944 melkein täydellisesti. Se kunnostettiin sodan jälkeen, ja vuonna 1964 osa Suuresta palatsista avattiin uudelleen yleisölle.

Palatsi- ja puistokokonaisuus Puistokokonaisuuden keskeisin alue on Alapuisto suihkulähteineen. Yhdessä Yläpuutarhan kanssa se muodostaa kokonaisuuden vanhimman osan. Idässä Alapuisto rajoittuu Aleksandrian puistoon, joka puolestaan ​​jatkuu etelään Aleksanterin puistona. Olgin-tekojärvi, joka on osa Kolonistski-puistoa, rajautuu Yläpuutarhaan etelän puolelta. Sen eteläpuolelle ulottuu laaja Niittypuisto eli Lugovoin puisto.

Alapuisto on 102 hehtaarin kokoinen ja ulottuu Suomenlahden rannikkoa pitkin 2,5 kilometrin pituudelta mutta on vain 500 metrin levyinen pohjois-etelösuunnassa. Alapuiston lounaisosaan rakennettin 1700-luvulla englantilainen maisemapuisto. Pietarhovin tien varrella Alapuiston länsipuolella, Sergijevka-puisto ulottuu pohjoisesta etelään ja rajautuu idässä Yksityisdatšan (Sobstvennaja Datša) puistoalueeseen. Puiston pohjakaava on kaksi säteittäistä kujajärjestelmää (pohjoinen-etelä ja itä-länsi), jotka risteävät keskenään. Kaikki Alapuiston pääkujat joko suuntautuvat Suomenlahdelle tai päättyvät suihkulähteeseen. Asettelu noudattaa tiukasti symmetriaperiaatetta. Keskiakseli on Suuri kaskadi ja merikanava. Yhtä kaukana akselista ovat suihkulähteet "Aatami" ja "Eeva", kaskadit "Šakkilautamäki" ja "Kultainen mäki", Mon Plaisir-palatsi ja Eremitaaši-paviljonki.

Pietarhovin palatsi- ja puistokokonaisuudelle ominainen piirre on sen sijainti lähellä merta. Kokonaisuuden yhdeksästä puistosta neljän pohjoisrajana on Suomenlahti. Näissä neljässä puistossa (Alapuisto, Aleksandria, Sergijevka, Yksityisdatša) olevat palatsit sijaitsevat rannikkoa pitkin ulottuvalla luontaisella harjanteella.

Suuri palatsi pienoiskuva|Näkymä suurelle kaskadille ja Pietarhovin Suurelle palatsille, Ivan Aivazovski 1837 Suuren palatsin rakennustyöt aloitettiin vuosina 1714–1725. Töitä johtivat arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Mihail Zemtsov ja Jean-Baptiste Le Blond, joittenkin lähteitten mukaan myös arkkitehti Domenico Trezzini. Myös Pietari Suuri osallistui suunnittelutyöhön. Suuri palatsi on nykymuodossaan restauroitu siihen kuntoon, jossa se oli vuosien 1745–1755 korjaustöiden jälkeen, joita johti keisarinna Elisabetin määräyksestä vanhempi hoviarkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli. Pietari Suuren ajalta on jäljellä tammipaneloitu työhuone, jossa on näytteillä keisarille kuuluneita esineitä. Rakennuksessa on myös Pietari Suurta esittävä suurikokoinen maalaus. Pietari Suuren aikana pääpalatsin parvekkeelta oli näköala Suomenlahdelle Kronstadtiin ja Pietari-Paavalin linnoitukseen asti. Nykyisin palatsin ja meren välissä kasvaa puita.

Keisarinna Elisabetin aikana vuosina 1744–1755 palatsia laajennettiin kahdella lisäsiivellä ja uusilla paraatiportailla, ja palatsi muuttui aiempaa loisteliaammaksi ja koristeellisemmaksi. Suuren palatsin valtaistuinsalin suunnittelivat arkkitehdit Juri Felten ja Francesco Bartolomeo Rastrelli. pienoiskuva|Pietarhovin Suuri kasdadi 1714–1724 pienoiskuva|Pietarhovin Suuri kaskadi

Suihkulähteet thumb|Suuri kaskadi, Pietarhovin porrastettu suihkulähde, veistoksineen ja maljoineen. Taustalla Suuri palatsi. Etualalla Simsonin suihkulähde. Suihkulähteet kuuluivat Pietari Suuren alkuperäisiin Pietarhovia koskeviin suunnitelmiin. Hän oli saanut innoitusta Versailles'n palatsin puiston suihkulähteistä vieraillessaan Ludvig XV:n luona vuonna 1717. Kyllin voimakkaiden vesisuihkujen suunnittelun mahdottomuus sai hänet siirtämään huomionsa Strelnan alueelta Pietarhoviin. Häntä seuraavat sukupolvet kilpailivat edeltäjiensä kanssa lisätäkseen yhä suurempia suihkulähteitä ja yhä enemmän kekseliäitä vesiaiheita Suuren palatsin ympärillä olevaan puistoon.

Pietarhovin kuuluisien porrastettujen suihkulähteiden eli kaskadien suunnittelu aloitettiin vuonna 1715. Suurin Pietarhovin suihkulähteistä on Suuri kaskadi -niminen porrastettu, vesiputousmainen suihkulähde. Se on koristeltu antiikin veistosten kullatuilla kopioilla sekä maljakoilla. Se johtaa Suuren palatsin pohjoisjulkisivulta merikanavalle ja sisältää 64 erilaista suihkulähdettä, joissa on yhteensä 138 vesisuihkua sekä 255 pronssipatsasta, reliefiä ja muuta koristetta. Sen keskellä on Bartolomeo Carlo Rastrellin veistämä patsas leijonan leuat avaavasta Simsonista. Suihkulähteen takana olevassa luolassa, jota käytettiin aikoinaan pieniin juhliin, on valtavat alun perin puiset putket, jotka syöttävät vettä suihkulähteisiin.

Veden taso Suuren kaskadin kohdalla oli korkeampi kuin Suomenlahdella, joten hovihydrauliikka-insinööri Vasili Tuvolkov rakennutti merikanavaan sulun. Suuri kaskadi suihkulähteitten kokonaisuuden suunnittelivat ja toteuttivat vuosina 1714–1724 arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Jean-Baptiste Le Blond, Nicolo Michetti ja Mihali Zemtsov; hydrauliset osat ranskalainen insinööri Paul Sualem, hovi-insinööri Vasili Tuvolkov ja Barattini veljekset sekä kuvanveistäjät Bartolomeo Carlo Rastrelli, F. Vassu ja Hans Konrad Osner.

Suihkulähteiden virallinen avaaminen toukokuun lopussa on koko päivän kestävä festivaali, jossa esitetään klassista musiikkia, ilotulituksia ja muita esityksiä, kun puiston suihkulähteiden jokainen osa avataan yksitellen. Vuonna 2018 toiminnassa oli 147 suihkulähdettä. Pietarhovin kaikki neljä porrasvesiputousta eli kaskadia ja 191 suihkulähdettä saavat vetensä Länsi-Inkerin ylängön Ropsun harjanteen altaista 24 kilometrin päästä sekä Englantilaisen puiston, Niittypuiston, Olgin lammen ja muista yhteensä 18 lammesta sekä monista puroista ja lähteistä. Kaikki nämä vesilähteet yhdistyvät monimutkaiseksi sulku- ja kanavajärjestelmäksi, jonka kokonaispituus on 40 kilometriä. Yllättävin tosiasia on, että Pietari I:n käskystä ja hänen henkilökohtaisella osuudellaan rakennettu vesijohtojärjestelmä on ollut toiminnassa tähän päivään asti.

Muualla puistossa suihkulähteiden valikoima on monimuotoinen. Monumentaalisia kokonaisuuksia ovat Šakkilautamäki kaskadi ja Pyramidi suihkulähde. Temppu-suihkulähteet suihkuttavat varomattomia ohikulkijoita, jos he esimerkiksi astuvat tietyn laattakiven päälle.

Alapuisto

Nelikulmaisten altaitten suihkulähteet, 1734–1738 kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli, suihkulähdemestari, insinööri Paul Sualem

Mezheumni ('Epävarma*, 'Loputon') suihkulähde, 1734–1738 arkkitehti Bartolomeo Carlo Rastrelli, suihkulähdemestari, insinööri Paul Sualem

Tammi suihkulähde, 1734–1738 arkkitehdit Johann Friedrich Blank ja I. P. Davidov, kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli; uudistettu 1929 D. Rossin 1809 veistoksella

Neptunus suihkulähde, 1721–1724 arkkitehti Jean-Baptiste Le Blond; 1737, kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli; 1798–1799 arkkitehti F. P. Brouwer, kuvanveistäjät Hans Christoph Ritter, Georg Schweiger ja Jeremias Eisler sekä valuri W. Heroldt

Kuvagalleria

Yläpuutarha

Labyrintti suihkulähde, 1722–1724 arkkitehti Jean-Baptiste Le Blond Simsonin suihkulähde, lyijyveistos 1735 kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli; pronssiveistos 1802 kuvanveistäjä Mihail Kozlovski; kopio 1947 kuvanveistäjät Vasili Simjonov ja Nikolai Mihailov Malja suihkulähteet, 1721–1722 arkkitehti Nicola Michetti, 1714–1724 hydrotekninen koneisto insinööri Paul Sualem ja Brazzini-veljekset; 1854 arkkitehti Andrei Staсkenschneider Terassi suihkulähteet, 1799–1800 arkkitehdit Andrei Voronihin ja F. P. Brouwer sekä suihkulähde-insinööri F. A. Strelnikov; 1852–1854 arkkitehti Andrei Stackenschneider Nymfi ja Danaid suihkulähteet, 1853–1856 arkkitehti Andrei Stackenschneider Suihkulähdekuja, n. 1720-luku (1723–1724) arkkitehdit Nicolas Pineau ja Mihail Zemtsov, 1735 arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli; 1850-luku arkkitehti Andrei Stackenschneider "Triton" kasvihuoneen suihkulähde, 1726 arkkitehti T. N. Usov; kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli Šakkilautamäki kaskadi, 1720–1730 -luku arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Mihail Zemtsov, T. N. Usov, Johann Friedrich Blank ja I. P. Davidov Roomalaiset suihkulähteet, 1739 puurakenteet arkkitehti Johann Friedrich Blank ja I. P. Davidov; 1800 graniitti- ja marmorirakenne arkkitehti F. P. Brouwer; hydrotekninen suunnittelu insinööri Paul Sualem; maskaroni veistokset 1817, kuvanveistäjä Ivan Martos Pyramidi suihkulähde, 1721–1723 arkkitehti Nicola Michetti; 1724 arkkitehti Mihail Zemtsov; 1721–1724 hydrotekninen koneisto insinööri Paul Sualem Aurinko suihkulähde, 1721–1724 arkkitehti Nicola Michetti Kuuset temppusuihkulähteet, 1784 arkkitehdit I. V. Keizer ja F. A. Strelnikov Tammi temppusuihkulähde, 1735 arkkitehti Bartolomeo Carlo Rastrelli Sateenvarjo temppusuihkulähde, 1796 arkkitehti F. P. Brouwer Vesikatu temppusuihkulähde, 1721 arkkitehti Nicola Michetti, uudelleenrakennettu 2001 Penkki temppusuihkulähde, 1723 arkkitehti Nicola Michetti Lyhde suihkulähde, 1723 arkkitehti Nicola Michetti; hydrotekniikka insinööri Paul Sualem Kellot, 'Cloche' suihkulähteet Marly palatsin puutarha (Apollino, Bacchus ja satyyri, Fauni ja vohla, Psyke) 1721–1723 arkkitehti Nicolo Michetti; 1817 pronssiveistokset kuvanveistäjä Ivan Martos Aatami ja Eeva suihkulähteet, "Adam" suihkulähde 1721–1722 arkkitehti Nicola Michetti; "Eve" suihkulähde 1725–1726 arkkitehti T. N. Usov; suunnittelu Nicola Michetti; veistokset kuvanveistäjä Giovanni Bonazza Suosikki suihkulähde, 1725 arkkitehti Mihail Zemtsov Valas suihkulähde, 1800 arkkitehti F. P. Brouwer Leijona kaskadi, 1799–1801 arkkitehti Andrei Voronihin; 1854-1857 arkkitehti Andrei Stackenschneider Menagerie suihkulähteet, 1722–1724 arkkitehti Nicola Michetti Triton-kello pienoissuihkulähteet, 1720-luvun loppu, arkkitehti Mihail Zemtsov; kopio kuvanveistäjä A. V. Guržij 1954 Kultainen mäki tai Marly-kaskadi, 1722–1724 arkkitehti Nicola Michetti; 1724–1732 arkkitehti Mihail Zemtsov; kuvanveistäjät Antonio Tarsia ja Pietro Baratta Voronihinin pylväiköt, 1722–1724 arkkitehti Nicola Michetti; 1800–1803 arkkitehti Andrei Voronihin; 1853-1854 arkkitehti Andrei Stackenschneider Kuvagalleria

Puistot ja niiden rakennukset

Alapuisto Alapuisto luotiin vuosina 1714–1723 muotopuutarhaksi ranskalaisten esikuviensa mukaisesti. Vaikka monet alkuperäiset koriste-elementit ovat kadonneet, aika ei tuhonnut puutarhan arkkitehtonista harmoniaa, jonka suunnitteli Jean-Baptiste Le Blond, Versailles'n puutarhojen luoja, puutarha-arkkitehti André Le Nôtren lahjakas oppilas. Alapuisto on jaettu kolmeen osaan: keskiosa ("Grand Cascade"), läntinen ("Marly") ja itäinen ("Mon Plaisir").

Suunnitelmat tekivät arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Jean-Baptiste Le Blond, Nicola Michetti, Fransesco Bartolomeo Rastrelli, Аndrei Voronihin, Аndrei Stackenschneider sekä puutarhurimestarit L. Harnigfelt, А. Borisov, B. Fock ja Т. Timofejev.