thumb|Romanian kuningatar Elisabet. pienoiskuva|Kuningatar Elisabet n. 1870. Elisabet (synt. Pauline Elisabeth Ottilie Louise); (29. joulukuuta 1843 Monreposin linna, Neuwied, Preussi – 3. maaliskuuta 1916 Golescu palatsi, Bukarest, Romania)Elizabeth of Wied (1843–1916) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 16.10.2017.Nordisk familjebok (1907), s. 408–409 Runeberg.org. Viitattu 15.10.2017. oli Romanian kuningas Kaarle I:n puoliso, Romanian kuningatar ja kirjailija. Hän julkaisi muun muassa romaaneja ja runokokoelmia, pääasiassa kirjailijanimellä Carmen Sylva.
Suku Elisabetin vanhemmat olivat Wiedin ruhtinas Hermann (1814–1864) ja prinsessa Marie von Nassau (1825–1902), hän oli kolmesta lapsesta vanhin. Hänen tätinsä oli Ruotsin ja Norjan kuningatar Sofia von Nassau.
Kun Elisabeth oli noin 16-vuotias, häntä pidettiin mahdollisena morsiamena Walesin prinssi Albert Edwardille ("Bertie"), kuningatar Viktorian vanhimmalle pojalle ja perilliselle. Kuningatar suosi voimakkaasti Elisabethia miniäehdokkaana ja kehotti vanhinta tytärtään, silloista Preussin prinsessa Viktoriaa tutustumaan tähän tarkemmin. Elisabeth vietti aikaa seurapiireissä Berliinin hovissa, jossa hänen perheensä toivoi hänestä kesytettävän säyseän ja avioliittokelpoisen prinsessan. Prinsessa Viktoria sanoi kuningattarelle: "En usko, että hän näyttää lainkaan hienostuneelta – ehdottomasti päinvastoin kuin Bertie yleensä haluaa", kun taas pitkä ja hoikka Tanskan prinsessa Alexandra oli "olemukseltaan juuri sellainen, jota Bertie ihailee". Walesin prinssille näytettiin myös valokuvia Elisabetista, mutta hän myönsi olevansa välinpitämätön naisen suhteen eikä suostunut vilkaisemaan niitä uudelleen.
Elisabet tapasi Hohenzollern-Sigmaringenin prinssi Karlin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1861. Vuonna 1869 Karl, josta tuolloin tuli Romanian prinssi Carol, matkusti Saksaan etsimään sopivaa puolisoa. Hän tapasi Elisabetin uudelleen, ja he menivät naimisiin 15. marraskuuta 1869 Neuwiedissa. pienoiskuva|Kuningatar Elisabet, Kaarle I ja tytär prinsessa Maria 1873.
Avioliitto ja kuningatar Elisabet nai vuonna 1869 Romanian ruhtinaaksi valitun Hohenzollern-Sigmaringenin prinssin Kaarle I:n, joka vuonna 1881 kruunattiin kuninkaaksi. Romanian kuningattarena Elisabet omistautui hyväntekeväisyystyölle ja koulutuksen edistämiselle. Vuosien 1877–1878 Venäjän–Turkin sodan aikana hän panosti haavoittuneiden sotilaiden hoitoon ja perusti Elisabetin risti -nimisen kunniamerkin ansioituneille sotilassairaanhoitajille. Hän perusti Sokeiden kansallisen yhdistyksen ja oli Romanian Punaisen Ristin ensimmäinen kuninkaallinen suojelija. Hän edisti naisten korkeakoulutusta Romaniassa ja perusti yhdistyksiä erilaisia hyväntekeväisyyskohteita varten. Hän oli Kuningatar Maria Luisan ritarikunnan 835. daami.
Hänet tunnettiin jo varhain erinomaisena pianistina, urkurina ja laulajana, mutta hän osoitti myös huomattavaa kykyä maalata ja kuvittaa. Vilkas runollinen mielikuvitus johdatti hänet kirjallisuuden, erityisesti runouden, kansanperinteen ja balladien pariin. Lukuisien alkuperäisteosten lisäksi hän muotoili kirjalliseen muotoon monia romanialaisten talonpoikien keskuudessa eläviä legendoja.
Elisabetin ja Kaarlen avioliitosta syntyi vain yksi lapsi, kolmivuotiaana kuollut prinsessa Maria (1870–1874).
Hän kuoli 72-vuotiaana maaliskuussa 1916 ja hänet on haudattu Curtea de Argeşin luostarin kirkkoon Argeșin piirikuntaan.
Kirjailija Elisabet oli kirjallisesti, taiteellisesti ja musiikillisesti lahjakas. Hän kirjoitti romaaneja, näytelmiä, novelleja, esseitä ja runokokoelmia, ja julkaisi romanialaisten kansantarinoiden kokoelmia. Hänen toimittamansa ranskankielinen aforismikokoelma Les Pensées d'une reine (1882) voitti vuonna 1888 Ranskan akatemian Botta-palkinnon.
Elisabet kirjoitti myös vuonna 1884 libreton ruotsalaisen säveltäjä Ivar Hallströmin oopperaan Neaga. Lisäksi hän käänsi Pierre Lotin romaanin Islannin kalastajat ja Paul de Saint-Victorin kritiikkikokoelman ranskasta saksaksi sekä Elena Văcărescun toimittaman romanialaisten kansanlaulujen kokoelman saksasta englanniksi. Suuren osan kirjallisesta tuotannostaan Elisabet julkaisi kirjailijanimellä Carmen Sylva. Nimimerkillä Dito Und Idem julkaistut teokset ovat kuningatar Elisabetin ja hänen hovineitonsa Mite Kremnitzin yhdessä kirjoittamia.
Teoksia Sappho, runokokoelma, 1880 Hammerstein, runokokoelma, 1880 Rumänische dichtungen, kansanrunouden kokoelma, 1881 Die hexe, runokokoelma, 1882 Ein gebet, runokokoelma, 1882 Jehovah, runokokoelma, 1882 Les Pensées d'une reine, aforismikokoelma, 1882 Leidens edengang, novelli, 1882 Pelesch märchen, novelli, 1883 Aus zwei welten, romaani, 1884 (yhdessä Mite Kremnitzin kanssa) Meine ruh’, runokokoelma, 1884 Astra, romaani, 1886 (yhdessä Mite Kremnitzin kanssa) Es klopft, novelli, 1887 Roman einer prinzessin, romaani, 1890 (yhdessä Mite Kremnitzin kanssa) Lieder, runokokoelma, 1890
Suomennettu teos: Eräs rukous (suom. J. J., 1889)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Romanialaiset kirjailijat Luokka:Romanialaiset runoilijat Luokka:Kuninkaalliset Luokka:Saksalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1843 syntyneet Luokka:Vuonna 1916 kuolleet