Pariisin rauha allekirjoittiin 30. maaliskuuta 1856. Se päätti Krimin sodan Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan sekä sen liittolaisten Ranskan ja Ison-Britannian välillä. Rauhansopimuksen 23. artikla velvoitti kaikki valtiot ennen sotatoimiin ryhtymistä käyttämään ystävällismielisten valtioiden välitystä, mitä on pidetty ensimmäisenä rauhanaatteen saavutuksena kansainvälisessä diplomatiassa.
Sopimuksen nojalla Sevastopol palautettiin Venäjälle, joka luopui vaatimuksista että Osmanien valtakunnan tulisi tunnustaa Venäjän keisari kaikkien kristittyjen suojelijaksi Osmanien valtakunnassa, Moldova ja Valakia jäivät autonomisina osmanien alaisiksi valtioiksi, Mustameri, Bosporinsalmi, Dardanellien salmi ja demilitarisoitiin. Pääsopimuksen rinnalle tuli erillinen Venäjän, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista.
Seuraukset Ahvenanmaan demilitarisointi tarkoitti kieltoa korvata brittilaivaston tykeillään hajottama Bomarsundin linnoitus uudella linnoituksella. Venäjä kuitenkin rikkoi sopimusta rakentamalla saarille 17 uutta linnoitetta vuoteen 1918 mennessä.
Venäjä ilmoitti jo vuonna 1870, ettei Mustanmeren demilitarisoiminen sitonut enää Venäjää. Suomi noudattaa kuitenkin edelleen kansainvälistä sopimusta Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Demilitarisoitu asema perustuu Suomen tasavallan solmimiin myöhempiin valtiosopimuksiin.
Kokonaisuudessaan rauha ei ratkaissut alueen kohtaloa ja parhaimmillaankin onnistui vain vahvistamaan Venäjällä vallinnutta panslavistista liikettä. Venäjän keisari Aleksanteri II vakuuttui kuitenkin siitä että sota oli paljastanut perusheikkouksia Venäjän valtiossa, mitkä osaltaan johtivat uudistuksiin Venäjällä. Ennen kuin 20 vuotta oli kulunut Pariisin rauhasta, kävi kaikille kuitenkin selväksi, ettei Krimin sota ollut ratkaissut alueen ongelmia.
Allekirjoittajat
kreivi Alexandre Colonna-Walewski, Ulkoministeri paroni François-Adolphe de Bourqueney, Wienin-suurlähettiläs
kreivi Karl Ferdinand von Buol, Ulkoministeri paroni Joseph Alexander Hübner, Pariisin-suurlähettiläs
jaarli George Villiers, , Ulkoministeri paroni Henry Wellesley, Pariisin-suurlähettiläs
Otto Theodor von Manteuffel, Preussin ministeripresidentti kreivi Maximilian von Hatzfeldt-Trachenberg, Pariisin-suurlähettiläs
kreivi Aleksei Fjodorovitš Orlov, täysivaltainen edustaja kreivi Philipp von Brunnow, Saksan valaliiton suurlähettiläs
kreivi Camillo Cavour, pääministeri markiisi Salvatore Pes, Pariisin-suurlähettiläs
Mehmed Emin Ali pašša, Suurvisiiri Mehmed Cemil Bey, Pariisin-suurlähettiläs
Katso myös Muut Pariisiin rauhat (täsmennyssivu)
Lähteet
Luokka:Rauhansopimukset Luokka:Krimin sota Luokka:1856 Luokka:Ahvenanmaan historia Luokka:Euroopan sotahistoria