Martin Pierre Brodeur (s. 6. toukokuuta 1972 Montreal, Quebec, Kanada) on kanadalais-yhdysvaltalainen uransa päättänyt jääkiekkomaalivahti, joka on perhetaustaltaan kanadanranskalainen. Brodeuria pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jääkiekkomaalivahdeista. Brodeur pelasi 21 kautta New Jersey Devilsissä ja pitää hallussaan useita NHL-liigan ennätyksiä.
Brodeur pelasi viimeiset ottelunsa St. Louis Bluesin organisaatiossa, jossa hänelle kertyi kolme voittoa ja kolme tappiota. Hän ilmoitti uransa lopettamisesta 2015 vuoden tammikuussa ja hän siirtyi St. Louis Bluesin varatoimitusjohtajaksi.
Brodeur on saavuttanut NHL:n historiassa eniten runkosarjassa otteluvoittoja ja nollapelejä, mutta toisaalta hän on kärsinyt myös eniten tappioita. Hän on eniten NHL:n runkosarjaotteluita pelannut maalivahti ja hänen nimissään on muitakin NHL-ennätyksiä. Hän pelasi alle 30 voitettua ottelua vain kolmesti kauden 1995–1996 jälkeen. Hän on NHL:n historian ainoa maalivahti, jolla on kahdeksan yli 40 voiton kautta. Lisäksi Brodeur on voittanut neljä kertaa Vezina Trophyn, viisi kertaa William M. Jennings Trophyn, ollut kymmenen kertaa valittuna NHL:n tähdistöotteluun sekä voittanut Calder Memorial Trophyn ja on toinen kahdesta maalivahdista, jotka ovat onnistuneet NHL:ssä maalinteossa sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.
Olympiavoittaja Brodeur on voittanut kolme Stanley Cupia. Brodeur kuuluisi niin sanottuun kolmen kullan klubiin, jos Kanada olisi onnistunut voittamaan Tšekin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelussa vuonna 1996 tai vuonna 2005. Klubiin pääsyyn vaaditaan Stanley Cup, maailmanmestaruus ja olympiakulta. Brodeurin pelityyliä pidetään yleisesti ottaen ainutlaatuisena, eikä sitä voi verrata kenenkään aiemman tai nykyisen maalivahdin pelityyliin.
Varhainen elämä Brodeur seurasi isänsä Denisin menestystä tämän pelatessa Kanadan maajoukkueessa sen voittaessa pronssia vuoden 1956 olympialaisissa. Peliuransa jälkeen hänen isä-Brodeur teki pitkän uran Montreal Canadiensin valokuvaajana. Hän kuvasi Canadiensin otteluissa ja tapahtumissa yli 20 vuoden ajan. Martin Brodeurin varttuessa Patrick Roysta tuli hänen esikuvansa.
Brodeur aloitti jääkiekkoilun hyökkääjänä. Hänen maalivahtiuransa alkoi valmentajan kysyttyä, haluaisiko Brodeur olla nuorten turnauksessa varamaalivahtina. Brodeur on kertonut:
Kannattajat ja kykyjenetsijät huomasivat pian Brodeurin taidot maalivahtina. Vuonna 1990 hän pelasi ensi ottelunsa Quebec Major Junior Hockey Leaguessa, jossa hän pelasi Saint-Hyacinthe Laserissa. Hänet valittiin QMJHL:n tulokkaiden tähdistöön ja koko liigan toiseen tähdistöön vuonna 1992.
Brodeur varattiin New Jersey Devilsiin ensimmäisen kierroksen 20. pelaajana vuoden 1990 NHL:n varaustilaisuudessa.
NHL-ura 1991–1995 Tulokaskaudestaan 1991–1992 Brodeur vietti suurimman osan kaudesta QMJHL:ssä Saint-Hyacinthe Laserissa, mutta hänet kutsuttiin NHL:ään pelaamaan neljän ottelun ajaksi, kun New Jerseyn molemmat maalivahdit Chris Terreri ja Craig Billington loukkaantuivat. Brodeur voitti ensimmäisessä NHL-ottelussaan Boston Bruinsin lukemin 4–2. Hän pelasi myös yhden pudotuspeliottelun.
Seuraavan kauden Brodeur pelasi kokonaan AHL:ssä farmijoukkue Utica Devilsissä. Kaudella 1993–1994 hän kuitenkin palasi pysyvästi NHL:ään, jossa voitti liigan parhaalle tulokkaalle jaettavan palkinnon Calder Memorial Trophyn. Hän oli yksi tärkeimmistä Devilsin palaajista liigan toiseksi parhaalla saldolla, ja Devils eteni itäisen konferenssin loppuotteluihin, jossa joukkue kuitenkin hävisi New York Rangersille seitsemännessä pelissä. Runkosarjassa Brodeur sijoittui toiseksi päästettyjen maalien keskiarvossa ja neljänneksi torjuntaprosenteissa pelattuaan kauden aikana 47 ottelua. Hyvät otteet auttoivat hänet nousemaan Terrerin edelle kilpailussa ykkösmaalivahdin paikasta.
Kaudella 1994–1995 Devils sijoittui NHL:n yhdeksänneksi ja oman konferenssinsa viidenneksi, eikä siitä odotettu Stanley Cupin voittajaa. Brodeurin johdolla joukkue kuitenkin kukisti ensimmäisellä kierroksella Boston Bruinsin. Toisella kierroksella Devils voitti Pittsburgh Penguinsin Brodeurin päästäessä vain kahdeksan maalia viidessä ottelussa. Kolmannella kierroksella Devils voitti Philadelphia Flyersin kuudessa ottelussa ja pääsi ensimmäisen kerran seurahistoriansa aikana Stanley Cupin loppuotteluihin, joissa se kohtasi Detroit Red Wingsin. Brodeurin vahvan pelaamisen ja Devilsin pahamaineisen trap-muodostelman turvin joukkue voitti Stanley Cupin suoraan neljässä ottelussa. Detroit onnistui tekemään loppuotteluissa vain seitsemän maalia. Näin ollen Brodeur voitti Stanley Cupin jo toisella täydellä kaudellaan NHL:ssä.
1995–1999 Menestyksekkään vuoden jälkeen Devils jäi kaudella 1995–1996 kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle Brodeurin pelatessa joukkueen 82 ottelusta 74. Samalla hän saavutti NHL:n ennätyksen ollen yhden kauden aikana eniten minuutteja pelannut maalivahti. Hän oli liigan toiseksi eniten nollapelejä pelannut maalivahti kuudella nollapelillään. Hänet valittiin pelaamaan tähdistöotteluun itäisen konferenssin joukkueen aloittavana maalivahtina. Tähdistöottelussa hän pysäytti kaikki häntä kohti lauotut 12 laukausta. Brodeur sijoittui kauden päätteeksi neljänneksi äänestyksessä liigan parhaalle maalivahdille annettavasta Vezina Trophysta. Hän edusti myös Kanadan maajoukkuetta vuoden 1996 maailmancupissa. Joukkue hävisi loppuottelussa Yhdysvalloille.
Kaudella 1996–1997 Devils sijoittui jälleen NHL:n kärkipäähän, kolmanneksi. Brodeur valittiin jälleen tähdistöotteluun ja Vezina Trophy -ehdokkaaksi. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli alhaisempi kuin yhdelläkään muulla maalivahdilla lähes 30 vuoteen, ja Brodeur voitti William M. Jennings Trophyn. Hänen torjuntaprosenttinsa oli 92,7 ja hän pelasi kymmenen nollapeliä kauden aikana. 17. huhtikuuta 1997 Brodeur onnistui maalinteossa lyömällä kiekon Montreal Canadiensin tyhjään maaliin New Jerseyn voittaessa ottelun maalein 5–2. Kyseessä oli vasta toinen kerta, kun maalivahti onnistui tekemään maalin NHL:n pudotuspeleissä sekä viides kerta runkosarja mukaan lukien. Devils voitti sarjan ja eteni toiselle kierrokselle, jossa se hävisi New York Rangersille.
Seuraavana vuonna Brodeur torjui joukkueelleen 43 voittoa ja kymmenen nollapeliä. Devils sijoittui itäisen konferenssin ensimmäiseksi, mutta tippui pudotuspeleissä heti ensimmäisellä kierroksella Ottawa Senatorsille. Brodeur voitti toisen kerran peräkkäin William M. Jennings Trophyn, ja hänet valittiin jälleen ehdokkaaksi Vezina Trophyn voittajaksi.
Kaudella 1998–1999 Devils sijoittui itäisen konferenssin kolmanneksi Brodeurin pelatessa joukkueensa 39 pelissä. Hänet valittiin jälleen Vezina Trophy -ehdokkaaksi ja tähdistöottelussa pelaavaksi maalivahdiksi. Tähdistöottelu oli hänelle neljäs. Pudotuspeleissä Devils tippui jälleen ensimmäisellä kierroksella, tällä kertaa Pittsburgh Penguinsille. Kyseiset pudotuspelit olivat Brodeurin viisivuotisen uran huonoimmat, sillä hänen torjuntaprosenttinsa oli vain 85,6 ja hän päästi 20 maalia seitsemässä ottelussa.
1999–2004 Kaudella 1999–2000 Brodeur teki 15. helmikuuta 2000 uransa toisen maalin ollessaan viimeinen kiekkoon koskenut Devilsin pelaaja ennen kuin Philadelphia Flyersin Daymond Langkow teki vahingossa oman maalin siirretyn rangaistuksen aikana. Brodeur oli ennen tilannetta pysäyttänyt kiekon maalinsa takana.
Kyseisellä kaudella Brodeur voitti 43 peliä toisen kerran urallaan, ja Devils sijoittui liigan neljänneksi hävittyään itäisen konferenssin voiton Philadelphia Flyersille kahdella pisteellä. Joukkue voitti ensimmäisellä kierroksella Florida Panthersin, ja Brodeur päästi neljässä ottelussaan vain kuusi maalia. Toisella kierroksella hän pelasi kaksi nollapeliä Devilsin voittaessa Toronto Maple Leafsin ja edetessä konferenssin loppuotteluihin Philadelphiaa vastaan. Philadelphia johti ottelusarjaa voitoin 3–1, mutta Devils nousi 4–3-voittoon Brodeurin päästäessä vain yhden maalin kolmessa viimeisessä pelissä. New Jersey eteni Stanley Cup -loppuotteluihin, joissa se kohtasi Dallas Starsin. Dallasilla oli runkosarjassa enemmän pisteitä kuin New Jerseyllä, mutta New Jerseyllä oli enemmän pisteitä, joten joukkue sai sarjaan kotiedun. Sarjan ensimmäisessä ottelussa Brodeur päästi seitsemän maalia, mutta paransi peliään ja päästi seuraavissa viidessä ottelussa vain kuusi maalia johdattaen Devilsin toiseen Stanley Cupiin kuuden vuoden sisällä.
Seuraavana vuonna Brodeur ohitti kolmannen kerran urallaan 40 runkosarjavoiton merkkipaalun. Brodeur pelasi myös kuudentena kautena peräkkäin NHL:n tähdistöottelussa ja auttoi Devilsin jälleen itäisen konferenssin kärkisijoille. Pudotuspeleissä Brodeur torjui ensimmäisellä kierroksella kaksi nollapeliä Carolina Hurricanesia vastaan Devilsin voittaessa sarjan kuudessa ottelussa. Toisella kierroksella Devils kohtasi Toronto Maple Leafsin, jonka se voitti seitsemässä ottelussa. Devils voitti itäisen konferenssin loppuotteluissa Pittsburgh Penguinsin viidessä ottelussa Brodeurin torjuessa jälleen kaksi nollapeliä. Devils eteni toisen kerran peräkkäin Stanley Cup -loppuotteluihin, joissa se kuitenkin hävisi seitsemän ottelun sarjassa Colorado Avalanchelle.
thumb|right|Brodeur lämmittelee ennen ottelua maaliskuussa 2003. Kaudella 2001–2002 Brodeur oli taas liigan paras sekä otteluvoitoissa että päästettyjen maalien keskiarvossa. Brodeur oli jälleen ehdolla Vezina Trophyn voittajaksi ja runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Seuraavalla kaudella 2002–2003 Brodeur voitti viimein Vezina Trophyn, minkä lisäksi hän voitti jälleen myös William M. Jennings Trophyn, oli ehdolla liigan arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Hart Memorial Trophyn saajaksi ja tuli jälleen valituksi sekä tähdistöotteluun että tähdistökentälliseen. Brodeur pelasi yhdet uransa parhaista pudotuspeleistä johdatettuaan Devilsin kolmanteen Stanley Cupiin. Devils kukisti ensin konferenssimestaruuden loppuottelusarjan seitsemännessä ottelussa Ottawa Senatorsin ja sen jälkeen Stanley Cup -loppuottelusarjan seitsemännessä ottelussa Mighty Ducks of Anaheimin. Brodeur pelasi Anaheimia vastaan kolme nollapeliä rikkomalla Dominik Hašekin yhden kauden pudotuspeliotteluiden nollapeliennätyksen, joka oli Hašekin hallussa edellisenä vuotena saavutetuilla kuudella nollapelillä. Brodeur pelasi seitsemän nollapeliä. Tästäkin huolimatta pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Anaheimin maalivahti Jean-Sébastien Giguère, josta tuli ensimmäinen palkinnon voittanut pelaaja vuoden 1987 jälkeen, joka ei ollut mestarijoukkueesta. Jotkut jääkiekkoasiantuntijat arvelivat, ettei yksikään New Jerseyn pelaaja voittanut sen vuoksi, että joukkueesta oli useita ehdokkaita.
Kaudella 2003–2004 Brodeur voitti toisen kerran peräkkäin sekä Vezina Trophyn että William M. Jennings Trophyn. Hänet nimettiin lisäksi jälleen NHL:n tähdistöön ja valittiin pelaamaan tähdistöottelussa aloittavana maalivahtina. Lisäksi hän oli taas Hart Memorial Trophyn ehdokas. Devils oli divisioonansa toinen hävitessään voiton yhdellä pisteellä Philadelphia Flyersille, joka voitti Devilsin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella viidessä ottelussa.
Brodeur-sääntö thumb|upright=.65|Niin sanotun Brodeur-säännön jälkeen maalivahdit saivat käsitellä kiekkoa vain maalin takana olleen puolisuunnikkaan alueella. Kauden 2004–2005 työsulun jälkeen NHL:ään lisättiin kaudeksi 2005–2006 uusi sääntö, joka estää maalivahteja pelaamasta kiekkoa muualla kuin maalialueen ympärillä olevan puolisuunnikkaan sisällä. Brodeur oli yksi NHL:n parhaista kiekonkäsittelijöistä, joten sääntö on tullut tunnetuksi niin sanottuna Brodeur-sääntönä. Vuonna 2009 säännön poistamisesta keskusteltiin, koska moni puolustaja oli loukkaantunut, kun heitä oli taklattu selkään kiekontavoittelutilaneessa. Ehdotus kuitenkin hylättiin ja sääntö pysyi ennallaan.
2005–2009