Osma (aiemmin myös OSMA) on suomalaisessa kielioppiperinteessä käytetty kielitieteellinen termi, lyhennys sanoista objektinsijainen määrän adverbiaali. Termin on vakiinnuttanut käyttöön Risto Tuomikoski vuonna 1976 ilmestyneessä artikkelissaan.
Osma suomen kielessä Osma on adverbiaali eli tyypillisesti verbin vapaa määrite (adjunkti), joka ilmaisee määrää tai mittaa (hinta nousee arviolta 49 penniä), tilanteen kestoa (juoksin tunnin) tai tapahtumien esiintymiskertoja (sinä iltana me näimme ensimmäisen kerran toisemme).
Osman sija määräytyy useimmiten samoin kuin lauseen objektin: se on nominatiivissa niissä lausetyypeissä, joissa ei ole nominatiivimuotoista perussubjektia (juokse tunti!), genetiivissä, jos lauseessa voi olla nominatiivisubjekti (hän juoksi tunnin), ja partitiivissa esimerkiksi kiellon yhteydessä (en juossut tuntia). Toisin kuin objekti, etenkin koko-määritteen edeltämä osma on usein genetiivissä myös passiivilauseissa tai kiellon yhteydessä: hän ei yritä enää peittää koko ajan kasvojaan; pannu pidetään kuumana koko päivän.
Osma ei kuitenkaan ole objekti. Lauseessa voi olla useampikin osma (hän juoksi tunnin päivittäin koko kesän), tai osma voi esiintyä varsinaisen objektin rinnalla (pidämme pannun kuumana koko päivän). Merkityksen puolesta eron voidaan kuvata olevan siinä, että objekti edustaa tilanteen osapuolta, tyypillisesti toiminnan kohdetta (Matti söi aterian), osma taas rajaa tilanteen keston (Matti söi tunnin). Objektin ja osman raja ei kuitenkaan ole aina ehdottoman selvä. Esimerkiksi verbien maksaa (pääsyliput maksoivat 30 markkaa) tai viettää (hän viettää iltansa television ääressä) täydennystä voidaan perustellusti pitää sekä objektina että osmana.
Osma muissa kielissä Osma on leimallisesti suomen kielen tutkimusperinteeseen kuuluva käsite, mutta suomen kielen tapaista objektin ja myös objektin tapaan käyttäytyvän adverbiaalin sijanvaihtelua esiintyy muissakin itämerensuomalaisissa kielissä. Viron kieliopissa osma tunnetaan nimellä sihitisekäändeline määrus (’objektinsijainen adverbiaali’), esim. Jüri ootas Marit kaks tundi ’Jüri odotti Maria kaksi tuntia’, Jüri ei oodanud Marit kahte tundigi ’Jüri ei odottanut Maria kahta tuntiakaan’.
Muissakin kielissä tavataan objektin tapaan käyttäytyviä adverbiaaleja, joiden erottaminen varsinaisista objekteista voi olla ongelmallista. Esimerkiksi saksan kielessä tapahtuman kestoa ilmaiseva adverbiaali voi olla objektin tapaan akkusatiivissa (den ganzen Tag hetzt man von Tisch zu Tisch ’koko päivän kiirehditään pöydästä pöytään’).
Lähteet
Luokka:Kielitiede