Helena Ivanovna Roerich (s. Sapošnikova; ,Jelena Ivanovna Rerih; 12. helmikuuta 1879 – 5. lokakuuta 1955) oli venäläinen teosofi,Helena Ivanovna: Roerich (born Shaposhnikova). Moscow, "Misl" Publishing, 2000. V. 1–4. kirjailija ja julkisuuden henkilö. Hän loi 1900-luvun alussa yhteistyössä kiistanalaisenRebecca Bradley: Sinking Atlantis: Part 3, Skepticink.com Masters of the Ancient Wisdom -ryhmän kanssa filosofisen opin Elävä etiikka (Agni-jooga).Helena Ivanovna: Roerich (born Shaposhnikova), New philosophical encyclopedia. Moscow, "Misl" publishing, 2000. V. 1–4. Hän järjesti kulttuuritoimintaa Yhdysvalloissa miehensä Nikolai Roerichin kanssa. Yhdessä he osallistuivat tutkimusmatkoille vaikeapääsyisille ja vähän tutkituille alueille Keski-Aasiassa. Hän oli Intiassa sijaitsevan Institute of Himalayan Studies Urusvatin kunniapuheenjohtaja-perustaja ja yksi International Treaty for Protection of Artistic and Scientific Institutions and Historical Monuments -sopimuksen (Roerich-sopimuksen) laatijoista. Hän käänsi kaksi osaa H. P. Blavatskyn Salaisesta opista sekä valittuja Mahatmakirjeitä (Cup of the East) englannista venäjäksi.
Elämä
Nuoruusvaiheet Roerich syntyi tunnetun pietarilaisen arkkitehdin Ivan Ivanovitš Sapošnikovin perheeseen.
Roerichin äiti Jekaterina Vasilijevna Saposnikova kuului vanhaan Goleništšev-Kutuzov-sukuun, joka juontaa juurensa 1200-luvun Novgorodiin. Tämän suvun merkittäviä jäseniä ovat sotamarsalkka Mihail Kutuzov, tunnettu 1800-luvun lopun runoilija Arseni Arkadievitš Goleništšev-Kutuzov ja säveltäjä Modest Musorgski.S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of Detskaya literature publishing, 1991. P.10. pienoiskuva|284x284px|Helena Ivanovna Roerich. 1900. Pietari. Roerich kasvoi ja koulutettiin perheensä perinteikkäässä kulttuuriympäristössä. Hän oli lapsesta saakka utelias ja itsenäinen. Hän oli lahjakas monella alalla, soitti pianoa ja osasi lukea ja kirjoittaa kolmea kieltä seitsemänvuotiaana. Hän alkoi jo hyvin varhain lukea kirjoja, jotka käsittelivät taidetta, historiaa, uskontoa ja filosofiaa.
Roerich valmistui 1895 Pietarin Mariinski-kimnaasista ja sai menestyksekkäistä opinnoistaan tunnustuksena kultamitalin. Vaikka koulutus oli korkeatasoista, Roerich usein opiskeli itsenäisesti. Hän opetteli maalaustaidetta, oli perehtynyt venäläiseen ja eurooppalaiseen kirjallisuuteen, opiskeli uskontohistoriaa ja filosofiaa ja kiinnostui intialaisista filosofeista Ramakrishnasta, Vivekanandasta ja Tagoresta.
Päätettyään opintonsa kimnaasissa Roerich aloitti Pietarin yksityisessä musiikkiopistossa. Koulun johtaja I. A. Borovka oli pääkaupunkiseudun konservatorion seniori ja pianonsoiton professori. Hän oli merkittävä hahmo sen aikaisessa Pietarin musiikkikulttuurissa ja ohjasi Roerichiä henkilökohtaisesti.
Valmistumisensa jälkeen, jonka tarkoituksena oli poimia lahjakkaimmat oppilaat korkeampaa musiikkikoulutusta varten, Roerichin oli tarkoitus jatkaa opintoja Pietarin konservatoriossa. Hänen sukulaisensa kuitenkin estivät häneltä pääsyn konservatorioon pelätessään hänen kiinnostuvan vallankumouksellisista ajatuksista, joita opiskelijoiden keskuudessa esiintyi. Näin ollen Roerich jatkoi opiskelua kotona, jossa hän täydensi vieraiden kielten taitojaan ja luki laajasti.
Avioliitto ja perhe vasen|pienoiskuva|263x263px|Helena Roerich (oikealla) ja hänen poikansa. Roerich ja hänen äitinsä viettivät kesää usein Bologojessa Novgorodn alueella yhdessä tätinsä E. V. Putjatinan kanssa tämän miehen prinssi P. A. Putjatinin tilalla. Vuonna 1899 hän tapasi Bologojessa taidemaalari ja arkeologi Nikolai Konstantinovits Roerichin. He rakastuivat, ja huolimatta sukulaisten vastusteluista hän ja Nikolai avioituivat vuonna 1901 Pietarissa.
Sille paikalle Bologojeen, jossa he tapasivat ensimmäisen kerran, pystytettiin vuonna 2001 muistomerkki Rakkauden monumentti. Se sisältää lainauksen Nikolai Roerichin esseestä Yliopisto: "Tapasin Ladan, elämänkumppanini ja innoittajani Bologojessa prinssi P. A. Putyatinin tilalla. Iloa!".Ivanov M. A. Roerichs and Tver region. Tver: GERS publishing. 2007. P. 33. Tämä oli kahden toisiaan rakastavan ihmisen vahva liitto. Heitä yhdisti syvä keskinäinen tunne ja yhteiset näkemykset.H. I. Roerich's biography at the website of Charitable Foundation named after H. I. Roerich. Nikolai Roerich kirjoitti avioliitosta vanhoilla päivillään: "Ohitimme sovinnollisesti kaikki esteet. Ja esteet muuttuivat mahdollisuuksiksi. Omistin kirjani Helenalle, vaimolleni, ystävälleni, kumppanilleni ja innoittajalleni".N. K. Roerich. Diary leaves. Volume 2. Moscow, ICR, 2000. p. 448. Monet Roerichin maalaukset olivat heidän yhteisen luomistyönsä tulosta. Nikolai kutsui häntä kirjoissaan nimellä "Hän, joka johtaa"L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages (Mudrost vekov. Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 448. ) ja väitti, että moniin maalauksiin kuuluisi kirjoittaa kaksi signeerausta: hänen omansa ja Roerichin. "Olemme luoneet yhdessä, ja perustellusti voidaan sanoa, että teoksissa täytyy olla kaksi nimeä, naisen ja miehen." oikea|pienoiskuva|pysty|"Helena Roerich". 1909. Valentin Serov Nikolailla ja Roerichillä oli kaksi lasta. Elokuussa 1902 syntyi heidän vanhempi poikansa George. Hänestä tuli myöhemmin tutkija ja orientalisti. Heidän nuorempi poikansa Svetoslav syntyi lokakuussa 1904. Hänestä tuli taidemaalari.
Roerich osallistui kaikkiin miehensä aloitteisiin ja paneutui hänen tutkimusaiheisiinsa. Vuosina 1903–1904 he matkustivat yhdessä 40 venäläisen kaupungin halki etsimässä Venäjän historian ja taiteen lähteitä. Matkoilla Roerich otti valokuvia kirkoista, arkkitehtonisista monumenteista, maalauksista ja ornamenteista. Hän hallitsi myös restauroinnin, ja yhdessä miehensä kanssa he löysivät maalikerrosten alta mestariteoksia sellaisilta taiteilijoilta kuin Rubens, Brueghel, van Dyck ja van Orley. Roerich myös keräsi taidetta ja antiikkia. Pariskunta keräsi yli 300 esineen yksityiskokoelman, jonka he myöhemmin lahjoittivat Eremitaašille. Roerich perehtyi myös arkeologiaan. Hän kävi miehensä kanssa usein kaivauksilla Novgorodissa ja Tverissä, ja he osallistuivat arkeologiseen työhön.S. Kluchnikov. Proclaimer of the fire epoch. Story and study about Helena Ivanovna Roerich. Novosibirsk, Siberia department of Detskaya literature publishing, 1991. P. 25.
Roerichin perhe piti häntä hengellisenä johtajanaan ja perheen perustana.H. I. Roerich's biography at the website of International Centre-Museum named after N. K. Roerich. Vuonna 1916 perhe muutti lääkärin suosituksesta vakavan keuhkosairauden takia Sortavalaan Laatokan rannalle. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1918, rajat Venäjälle sulkeutuivat. Vuonna 1919 perhe muutti Englantiin ja asettui asumaan Lontooseen.
Vuonna 1920 Roerich aloitti työskentelyn Elävän etiikan (Agni-joogan) parissa yhdessä nimettömien ajattelijoiden ja idän filosofien ryhmän kanssa, joka Intian hengellisen perinteen mukaisesti kutsui itseään nimellä Suuret opettajat (mahatmat).
Matkat Nikolai Roerich sai vuonna 1920 kutsun kiertueelle Yhdysvaltoihin, jossa oli esillä hänen maalauksiaan, ja Roerichin perhe muutti New Yorkiin. Nikolai ja Helena Roerich järjestivät Yhdysvalloissa kulttuuritoimintaa, joka huipentui kulttuuriorganisaatioiden, esimerkiksi Nikolai Roerichin museon, The Master Institute of United Artsin, kansainvälisen taidemaalareiden yhdistyksen Cor Ardensin (Liekehtivät sydämet) ja kansainvälisen taidekeskuksen Corona Mundin (Maailman kruunu) perustamiseen.
Roerich muutti joulukuussa 1923 perheineen Intiaan. Maa oli aina kiinnostanut Roerichejä. Sen ajan venäläisten intellektuaalien keskuudessa Intian ja sen hengellisen kulttuurin palvonta ei ollut lainkaan epätavallista, ja he ajattelivat henkisen etsintänsä noudattavan intialaista hengellistä perinnettä.14 L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages («Mudrost vekov», in Russian). Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 139.
Helena Roerich osallistui vuosina 1924–1928 miehensä järjestämään Keski-Aasian retkikuntaan, joka matkusti vaikeapääsyisten ja vähän tutkittujen alueiden halki Intiassa, Kiinassa, Venäjän Altaissa, Mongoliassa ja Tiibetissä. Retkellä tutkittiin taidehistoriaa, arkeologiaa, kansatiedettä, historiaa, filosofiaa, taiteita, uskontoja ja maantiedettä. Aiemmin tuntemattomia vuorenhuippuja kartoitettiin, löydettiin harvinaisia käsikirjoituksia ja kerättiin rikasta kielitieteellistä aineistoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin historiallisen yhtenäisyyden kysymykseen eri kansojen kulttuureissa.Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 262. Tutkimusretki tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Matkalla kohdattiin hankalakulkuista maastoa, rosvojen hyökkäyksiä ja englantilaisten virkamiesten aiheuttamia esteitä, jotka olivat vähällä aiheutta retkikunnan jäsenten kuoleman.L. V. Shaposhnikova. Wisdom of ages (Mudrost vekov, in Russian). Moscow, International Centre of the Roerichs, 2000. P. 139. Kun retkikunta jäi huhtikuussa 1925 Gulmargiin, Roerich alkoi kääntää englannista venäjään laajaa valikoimaa Mahatmakirjeistä, jonka hän oli julkaissut Lontoossa vuonna 1923. Hän myös kirjoitti kirjan nimeltä Chalice of the East, joka julkaistiin nimimerkillä Iskander Khanum.18 Chalice of the East. Mahatmas Letters. Third edition. Riga-Moscow-Minsk, Ligatma-Moga-N publishing, 1995.
Roerichin käsikirjoitus Foundations of Buddhism julkaistiin vuonna 1926 Urgassa, nykyisessä Ulan-Batorissa, jossa retkikunta asui tuolloin. Kirjassa tulkitaan Buddhan opetusten perustavia filosofisia käsitteitä. Siinä puhutaan myös opetusten henkisestä perustasta, ja se osaltaan johti kiinnostuksen heräämiseen buddhalaisuutta kohtaan lännessä.
, Toinen Elävän etiikan kirjoista Yhteisö julkaistiin vuonna 1927 samassa paikassa Mongoliassa. Keski-Aasian tutkimusretken jälkeen Roerichit jäivät Intiaan Kullu-laakson Himachal Pradeshiin. Vuonna 1928 he olivat perustaneet siellä Institute of Himalayan Studies "Urusvatin" ("Aamutähden valo" sanskritiksi). Se oli suunniteltu Aasian alueiden monitahoisille opinnoille, jotka edistivät maailmankulttuuria. Yksi "Urusvatin" tehtävistä oli ihmisen psyykkissten ja fysiologisten ominaisuuksien monialainen tutkimus. Roerichistä tuli instituutin kunniapuheenjohtaja-perustaja, ja hän osallistui aktiivisesti instituutin työn organisoimiseen.Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 281. Taiteen tuntijana ja filosofina hän myös osallistui instituutin tutkimustyöhön.H. I. Roerich commemoration meeting at the Centre-Museum named after N.K. Roerich. Roerichin tärkein tehtävä oli perinteisen itämaisen filosofisen ajattelun opiskelu.Museum named after N. K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 283.
Roerich oli haaveillut, että Kullu-laaksoon nousisi joskus tiedon kaupunki, josta tulisi kansainvälinen tiedekeskus. Myöhemmin Urusvatista tuli suuri kansainvälinen instituutti, joka yhdisti tunnettuja tutkijoita monista maista. Sen kanssa tekivät yhteistyötä muun muassa J. Bose, R. Tagore, Albert Einstein, R. Millikan, L. de Broglie, R. Magoffin, S. Gedin, S. I. Metalnikov ja N. I. Vavilov.Museum named after N.K. Roerich. Museum guide. Moscow, International Centre of the Roerichs, Master-Bank, 2006. P. 285.